Ajatukset jo äitiyslomassa

Kahdessa aiemmassa raskaudessani äitiysloman alku ei tarkoittanut oikeastaan yhtään mitään. En edes kunnolla rekisteröinyt, milloin se alkoi, koska arkeni ei muuttunut lainkaan. Esikoisen laskettu aika oli heinäkuussa ja olin silloin opiskelijana. Kesän myötä kurssit jäivät automaattisesti tauolle ja tein muistaakseni kesäkuussa satunnaisia kirjatenttejä, kuten monina muinakin vuosina. Koin olevani ihan tavallisella kesälomalla, en millään äitiysvapaalla. Kuopuksen syntyessä olin parivuotiaan esikoisen kotiäiti, eli silloinkaan elämässä ei tapahtunut mitään muutosta, vaikka Kelasta alkoi pyöriä tilille uusi tuki.

Onkin ollut jotenkin hauska kokea tässä raskaudessa sellainen autenttinen äitiysloman odotus. Tällä kertaa aivoni ovat ohjelmoituneet odottamaan oikeastaan jopa enemmän äitiysloman alkupäivämäärää kuin laskettua aikaa! Tai siis totta kai oikeasti odotan enemmän vauvan syntymää, mutta koska äitiysloma on etappina edessä ensin, huomaan, että kun ihmiset kysyvät laskettua aikaani, meinaan helposti sanoa, että syyskuun lopulla. Vaikka oikeasti vauvaa odotellaan syntyväksi vasta marraskuun alussa.

Mielentilani on valunut nyt syksyn edetessä jo vahvasti kohti äitiyslomaa. Olen laskenut viikkoja ja työpäiviä sen alkuun, vaikka sinänsä kyllä viihdyn hyvin töissäkin. Elokuu oli kuitenkin työpaikalla aika stressaava ja kiireinen, joten mielelläni asetun jo rauhallisempaan tahtiin. Syyskuun alussa työpaikallani aloittikin onneksi uusi työntekijä. Hän ottaa jatkossa koppia tehtävistäni ja olen jo nyt pystynyt delegoimaan jonkin verran hommia hänelle. Oma työkuormani on siis keventynyt mukavasti. Lisäksi olen kerryttänyt kesän kuluessa niin paljon saldoja, että voin pitää perinteisten perjantaivapaideni lisäksi kahdella viimeisellä työviikolla myös maanantait vapaina. Töitä ei siis ihan oikeasti ole enää kovin paljoa jäljellä.

Samaan aikaan, kun ajatuksissa häämöttää parin viikon päässä odottava ”maaliviiva”, en toisaalta ole vielä juurikaan ehtinyt pohtia, mihin äitiyslomakuukauteni oikein käytän. Varmasti luppoaika tuntuu alkuun tosi oudolta! Onhan kokonainen kuukausi omaa lomaa aikamoinen harvinaisuus ja luksus lapsiperhe-elämässä, olkoonkin, että aion toki vähentää myös isompien lasten päivähoitoaikoja. Lyhensin sopimuksen jo lokakuuksi niin, että he ovat päiväkodissa maksimissaan kuusi tuntia neljänä päivänä viikossa. Mutta onhan siinä silti ihan hurjasti aikaa ihan vain itsellekin.

Aion ainakin siivota perusteellisesti (sikäli kun nyt mahan kanssa kykenen) ja tehdä ruokia valmiiksi pakastimeen postpartum-aikaa varten. Vauvan tavarat ja vaatteet täytyy tietenkin järjestellä valmiiksi. Ja voisihan sitä vaikka kirjoittaa blogipostauksia varastoon, päivittää isompien lasten vauvakirjoihin kuulumiset, käydä kävelyillä ja hoitaa kaikkia muitakin kivoja, mutta arjen pyörityksessä usein vähemmälle jääviä askareita. Vointini on aiemmissa raskauksissa pysynyt hyvänä synnytykseen saakka, joten toivon, että pystyn nauttimaan äitiyslomakuukaudesta täysin siemauksin eikä olo käy tukalaksi. Tietysti aikaa on joka tapauksessa hyvä ottaa ihan vain lepäilyynkin.