Toisen raskauden alun kuulumisia

Minulla on nyt menossa seitsemäs raskausviikko. Ajattelin, ettei tässä ekoilla viikoilla vielä paljon mitään tapahtuisi, mutta tällä kertaa pahoinvointi on yllättänyt minut voimakkuudellaan ja varhaisemmalla alkamisajankohdallaan. Muistelen, että viime raskaudessa minua etoivat lähinnä voimakkaat hajut. Oksensin pari kertaa viikossa, ja muutoin oloni oli ihan ok. Nyt väsymys, palelu ja pahoinvointi ovat voimakkaita etenkin aamupäivisin ja silloin, jos en ole syönyt riittävän usein. Aika usein nostan taaperon auton tai leikkiastiat meidän sänkyymme ja lepään samalla, kun hän leikkii vieressä. Onneksi ensi viikolla opintoni starttaavat taas ja lapsi aloittaa aktiivisemman mummilahoidossa käymisen. En ole ihan vakuuttunut, kuinka tehokkaasti pystyn opiskelemaan, mutta saapahan ainakin pikkuneiti vähän monipuolisempaa aktiviteettia päiviinsä.

Jotain muutakin muutosta kehossani tapahtuu, koska esikoinen lopettaa imetyksen itse kuin seinään pari päivää plussatestin jälkeen. Epäilen, että muuttunut hormonitoiminta tekee maidon maun erilaiseksi. Olen ajatellutkin vieroittaa taaperon pikku hiljaa pois rinnalta joskus ekan raskauskolmanneksen loppupuolella, mutta tällainen yhtäkkinen täysstoppi tulee kyllä yllätyksenä. Onneksi vähän haikeaa oloa helpottaa tieto siitä, että ensi syksynä saan luultavasti taas imettää sieluni kyllyydestä. Ja onhan se kaikin puolin mukavampaa ja helpompaa, että aloite lopettamiseen tulee lapselta itseltään. Minun ei tarvitse pahoittaa hänen mieltään imetysrutiinin eväämisellä.

Liityn heti plussatestin tehtyäni Facebookin vauvaryhmiin. Raskausoireiden ja -testien analysoimisen lueskelu tuntuu jännän tutulta, tuntuu, että edelliskerrasta on jo pieni ikuisuus. Huomaan myös, että oma suhtautumiseni raskauteen on tällä kertaa aika erilainen kuin viimeksi. Nyt taaperon kanssa ei ole samalla tavalla aikaa miettiä ja hehkuttaa jokaista pienintäkin olotilan muutosta. Toki juttelemme miehen kanssa tulevasta vauvasta päivittäin, mutta en ole samanlaisessa ylitsevuotavan innostuksen kuplassa kuin ensimmäisellä kerralla. Raskaus on ihana, mutta kuitenkin jo ennestään tuttu asia. Tiedän, että mitään maata mullistavaa ei ole tapahtumassa juuri tällä sekunnilla, joten raskausoireiden, vauvanvaateostosten tai neuvolakäyntien pohtimiseen ei tarvitse käyttää tuntitolkulla aikaa joka päivä.

Lataan kyllä puhelimeen taas raskaussovellukset, mutta kurkin niitä huomattavasti satunnaisemmin kuin edelliskerralla. Muistan, miten ekassa raskaudessa odotin kuumeisesti raskausviikkojen vaihtumista, olin kaiken aikaa perillä raskauden vaiheista, seurasin tarkasti vauvan mittojen kasvua (ensin mustikka, sitten viinirypäle!) ja luin illat pitkät netistä kaikkea raskauteen liittyvää. Nyt kaikki tieto on jo aika hyvin hallussa edelliskerralta, ja olo on ihanan levollinen. Ei ole koko ajan sellainen kärsimätön ”muurahaisia pöksyissä” -fiilis, vaan raskaus lipuu onnellisena taustajuonteena tavallisen arjen takaseinällä. En todellakaan muista päiväntarkasti, mikä raskausviikon päivä on kulloinkin meneillään. Toisaalta uutuudenviehätystä ei enää ole myöskään pahoinvoinnin suhteen. Siinä missä ekalla kerralla pahoinvointi oli jopa vähän sellainen siisti ”tältä tuntuu olla raskaana” -elämys, nyt en jaksa repiä kovin paljoa positiivista etovasta olostani.

Toki olen raskaudesta silti innoissani. Mietin jo, mistä kaikista aiheista haluaisin kirjoittaa blogipostaukset. Nyt, kun selaan ekan raskauden aikana kirjoittamiani tekstejä, tajuan todella niiden arvon. En muistaisi puoliakaan jutuista ilman postauksia. Tällä kertaa en ole ajatellut tehdä samanlaista, raskausviikkojen mukaan etenevää postaussarjaa kuin esikoisen kohdalla, mutta kirjoittelen kyllä ehdottomasti raskauskuulumisia vapaamuotoisemmissa ja tiettyjen aiheiden mukaan rajatuissa postauksissa. Vaikka tämä on jo toinen kerta, nostaa raskaus silti takuulla jälleen pintaan monia pohtimisen arvoisia teemoja.