Auto kasvavalle perheelle

Kolmas lapsi tarkoittaa useimmiten sitä, että autokuvioita täytyy miettiä uudelleen. Myös meille oli saman tien selvää, ettei nykyisessä farkkumallisessa Kia Ceedissämme mahtuisi matkaamaan viisihenkinen perhe. Kahden selkä menosuuntaan -turvaistuimen kanssa keskipenkillä on naftisti tilaa pienelle aikuisellekin, puhumattakaan, että siihen pystyisi virittelemään vauvan kaukaloa.

Päätimme nopeasti, että ryhtyisimme saman tien katselemaan seitsemänpaikkaisia tila-autoja. Kolme lasta mahtuu kyllä moniin viisipaikkaisiinkin autoihin, joissa vain on täysikokoinen keskipenkki, mutta kaukaloiän päätyttyä kolmannen lapsen tähtääminen keskipenkille tuntui ajatuksena hankalalta. Halusimme myös, että tilaa olisi jatkossa useammallekin ihmiselle. Ainakin tällä hetkellä nimittäin tuntuu, että lapsilukumme ei välttämättä jää lopullisesti kolmeen. Siksi tulevaan autoon täytyi mahtua vähintäänkin kaukalo, kaksi selkä menosuuntaan -istuinta sekä turvavyöistuin, jottemme ole taas parin vuoden päästä päivittämässä suurempaan.

Autobudjettimme oli melko rajallinen, ehkä ihan maksimissaan 8000 euroa, joten selailimme käytettyjä autoja ja yritimme vähän hahmottaa tarjontaa. Suurimmassa osassa tila-autoja malli on se, että ensimmäisessä takapenkkirivissä on kolme täysikokoista istuinta, joista reunimmaiset täytyy taittaa eteen, jos mielii takimmaisen rivin kahdelle penkille. Kolmen lapsen kanssa viimeistä riviä ei siis edes tarvittaisi, kun selkä menosuuntaan -istuimet voisi asentaa reunaan ja keskelle ja vauvan kaukalon nostaa aina paikalleen toiseen reunaan sitten, kun toinen isommista olisi kiivennyt paikalleen. Yli viittä matkustajaa kyydittäessä turvavyöistuimissa tai ilman istuinta istuvat menisivät takariviin ja keskimmäisen rivin laitimmaisella paikalla olisi jälleen edestakaisin nosteltava kaukalo tai turvavyöistuin.

Haasteena tällaisissa seitsemänpaikkaisissa autoissa näytti kuitenkin olevan tavaratilojen ahtaus. Kaikkien istumapaikkojen ollessa käytössä takarivi vie ison osan takakontin tilasta, jolloin konttiin tuskin saa tungettua vaikkapa kuuden hengen mökkikamppeita. Miehen vanhemmilla oli joskus vuosia sitten ollut Chrysler Grand Voyager, ja sen pohjaratkaisu näytti heti paljon muita malleja näppärämmältä. Grand Voyagerissa on takana ensin kaksi penkkiä ja perällä kolme. Keskikäytävä kuskin ja pelkääjän paikan sekä kahden etummaisen takapenkin välissä helpottaa liikkumista autossa ja tilaa riittää, vaikka matkustajia olisi enemmänkin kuin viisi. Grand Voyagerissa miinuspuoleksi näyttäytyi kuitenkin korkea kulutus eli sen myötä kalliit käyttökustannukset.

Emme ehtineet varsinaisesti tulla mihinkään selkeään lopputulokseen autovalinnan suhteen, kun miehen isä päättikin ostaa meille lahjaksi juuri tuollaisen Chrysler Grand Voyagerin. Aika mahtava yllätys! Lahjaan ei sisältynyt mitään käyttöpakkoa, vaan miehen isä sanoi, että jos emme haluaisi autoa, hän laittaisi sitä ihan mielellään itse kuntoon ja myisi sitten pienellä voitolla eteenpäin. Auto on jo melko vanha ja kilometrejä on kertynyt, mutta toki itselle ilmaiseksi tupsahtava kulkupeli on silti varsin ylenpalttinen yllätys.

Auto on vielä toistaiseksi miehen vanhempien luona, mutta olemme käyneet jo muutamaan otteeseen tutkailemassa  sitä. Pari yllätystä on tullut vastaan, ensimmäisenä se, että keskirivin penkit ovat ns. stow-n-go-mallia ja sujahtavat täysin piiloon lattialuukkujen sisään. Tämä on sinänsä näppärää, mutta ei kovin hyvä ominaisuus lapsia kuskaillessa. Kyseisessä autossa lattialuukkujen päälle ei nimittäin saa asentaa tukijalallisia turvaistuimia. Molemmat selkä menosuuntaan olevat turvaistuimemme täytyisi siis asentaa taaimmaiseen riviin ja vauvan kaukalo sijoittaa keskiriviin. Toinen vaihtoehto oli ostaa toiselle isommista lapsista tukijalaton Britax Two-Way -turvaistuin, jonka pystyy laittamaan keskiriviinkin. Meille hankitussa Voyagerissa isofixit on asennettu keskirivin molempiin penkkeihin sekä taakse keskelle, mutta onneksi meillä olemassa olevista istuimista kaukalo ja toinen turvaistuin ovat joka tapauksessa turvavyökiinnitteisiä. Myös isofixillä tähän asti käytetyn turvaistuimen telakan saa yhtä lailla kiinni turvavöillä.

Testattuamme istuinten asennusta päädyimme ostamaan toiselle lapsista tuon Britax Two-Wayn. Takimmaisen rivin penkit ovat reunoilta melko kaarevia eikä penkkirivi ole kolmen täyden paikan kokoinen, joten kahden lapsen asettelu selkä menosuuntaan vaikutti haasteelliselta. Kyytiin meno on huomattavasti helpompaa, kun toinen turvaistuimista on keskirivissä. Toki se huono puoli järjestelyssä on, että lapset ovat kaukana toisistaan. Varsinkin taaimmaisessa rivissä yksin istuva on kuskin näkökulmasta aika pitkän etäisyyden päässä. Uskoisin, että lapset kuitenkin tottuvat systeemiin nopeasti. Koko perheen voimin pidempiä automatkoja tehdessä toinen aikuinen voi myös mennä istumaan takariviin turvaistuimen viereen, mistä on hyvä näkyvyys kumpaankin lapseen.

Se meillä on vielä pohdinnan alla, jätämmekö alkuperäisen Kian kakkosautoksi vai ajelemmeko jatkossakin yhdellä autolla. Miehen etätöiden vuoksi yksi menopeli on periaatteessa ihan riittävä. Olemme pärjänneet tähänkin asti yhdellä, ja lapsitrioa mahtuu joka tapauksessa kuskailemaan ainoastaan tila-autolla. Kahden auton ylläpito maksaa selvästi enemmän, kun on vakuutusmaksua, taloyhtiön parkkipaikkamaksua, katsastuskuluja ja niin edelleen. Toisaalta bensan kulutuksen puolesta olisi järkevämpää, että mies kulkisi esimerkiksi omiin harrastuksiinsa pienemmällä ja vähemmän kuluttavalla kaaralla, ja me voisimme lähteä sillä aikaa lasten kanssa kodin ulkopuolelle touhuamaan. Kiamme on ottanut jonkin verran osumaa ja takakontti toimii edelleen ainoastaan oman virityksen ansiosta. Kovin suurta summaa siitä ei siis eteenpäin myydessä saisi, vaikka meitä nämä pikkuviat eivät häiritsekään.

Pääasia kuitenkin, että nyt meillä on auto, johon koko perheemme mahtuu vielä vuosia eteenpäinkin! Imuroimme ja puhdistimme tänään koko perheen voimin tila-auton kuosiinsa. Edellinen omistaja ei ollut ollut turhan tarkka auton tyhjennyksen kanssa, ja sieltä löytyikin muun muassa aurinkolasit, AC/DC:n levy, kolikoita ja sekalaista roskaa. Imurin, rätin ja tekstiilipesurin avustuksella autosta tuli kuitenkin varsin hieno. Olen jo päässyt vähän testailemaan Chryslerin ajettavuutta, ja ajaminen on kyllä automaattivaihteiden ja loistavan näkyvyyden vuoksi oikein mukavaa. Ison auton parkkeeraus sen sijaan vaatii vielä vähän treeniä… Onneksi meillä päin täytyy aika harvoin ahtaa autoa taskuparkkiin tai muihin kovin pieniin väleihin.