Edelleen raskaana – rv 40+1

Olin hahmotellut blogikalenteriini, että seuraava postaus olisi jo se ”hän on täällä”-vauvauutispostaus, mutta koska olen edelleen tukevasti raskaana, luvassa on taas raskaus-updatea. Tässä kohtaa ei nimittäin enää paljon muu pyöri mielessä kuin synnytyksen alkamisajankohdan jännittäminen!

Esikoisen kohdalla olin asennoitunut tosi vahvasti siihen, että vauva syntyisi vasta lasketun ajan jälkeen kuten ensisynnyttäjille on tyypillistä – varsinkin, kun minulla ei ollut mitään synnytystä enteileviä oireita. Ajattelin, että on parempi ottaa ihan rauhassa ja valmistautua odottelemaan kuin miettiä monta viikkoa tuskastuneena, että joko joko joko. Kun synnytys sitten käynnistyi yhtäkkiä keskellä yötä, se oli iloinen yllätys, jota en ollut vielä ehtinyt mitenkään erityisesti odotella. Nyt tällä toisella kertaa huomaan, että olen alitajuisesti koko ajan olettanut synnytyksen starttaavan samoihin aikoihin kuin viimeksi eli viikolla 39. Vaikka raskaudet voivat vallan hyvin olla erimittaisia ja koko lasketun ajan määrittelykin on varsin epätarkkaa, tuntuu hassulta olla ”vieläkin” raskaana.

Mutta ihan hyvä näin, ei tässä mikään kiire ole! Yhtenä päiväyksenä ilmaistu laskettu aika on ylipäätään aika hassu konsepti. Tuntuu, että monet suhtautuvat siihen päivämääränä, jolloin vauvan viimeistään pitäisi olla ulkona, vaikka todellisuudessa esimerkiksi Evidence-Based Birth -sivuston mukaan ensisynnyttäjistä vasta 75% on synnyttänyt ennen raskausviikkoa 41+2 (kun ei huomioida keinotekoisia käynnistyksiä). Päälle vielä raskausviikkojen määrityksen epätarkkuus erimittaisten kuukautiskiertojen ja sikiöiden kokoerojen vuoksi, niin fiksumpaa olisi puhua lasketusta kuukaudesta. Toki itsekin olen koko ajan vastannut kysyjille, että vauvan pitäisi syntyä elokuun lopulla, mutta oikeastihan hänestä olisi vallan hyvin voinut tulla heinä- tai syyskuinenkin. Mieluummin tosin elo- kuin syyskuinen, että saadaan lapsilisä jo ensi kuulta, haha.

Itselleni ainoa varjopuoli tässä aivan loppuraskaudessa on se, että arjen eläminen tuntuu omituiselta, kun ei voi tietää, toteutuuko edes mikään seuraavalle päivälle ajateltu meno. Suunnittelijaluonteelleni tällainen epävarmuudessa eläminen on hieman koettelevaa. Yleensä täytän kalenteria ja mietin tekemisiä hyvissä ajoin jo tulevillekin viikoille, nyt niitä ei pysty lyömään lukkoon edes huomiselle. Uskoisin, että juuri epätietoisuus tekee loppuraskaudesta useimmille niin raskasta aikaa. Toki monilla on myös paljon konkreettisia fyysisiä vaivoja ja kolotuksia, joilta itse olen onneksi säästynyt, mutta eipä synnytyksen suhteen jatkuvassa valmiustilassa eleleminen ainakaan helpota tilannetta.

Eilen eli laskettuna päivänä oli vielä viimeinen neuvolakäynti, jossa otettiin kaikki tavalliset testit ja mittaukset. Seuraava käynti onkin sitten joko kotikäynti vauvan synnyttyä tai yliaikaiskontrolli äitiyspolilla. Toivon totisesti, että sinne asti ei tarvitse odotella. Käynnistys ei nimittäin houkuttele tippaakaan. Mutta uskoisin kyllä, että pikkuneiti lähtee tästä lähipäivien tai -viikkojen aikana syntymään ihan itsekseenkin. Pää ei ollut vielä kiinnittynyt, mutta ilmeisesti uudelleensynnyttäjillä on tosi tavallista, että se tapahtuu vasta synnytyksen yhteydessä.  Harjoitussupistuksia on tullut viime viikot päivittäin, mutta ne ovat olleet yksittäisiä eivätkä lainkaan kipeitä. Syntymäajankohta tuntuu siis tällä hetkellä suurelta mysteeriltä. Voi olla, että kaikki lähtee rytinällä liikkeelle jo parin tunnin päästä tai sitten kirjoittelen näitä raskauspäivityksiä vielä syyskuun tokalla viikollakin.