Ekaa kertaa muskariin: ajatukseni vauvaharrastuksista
Vauvamme täyttää loppukuusta puoli vuotta ja on selvästi siinä iässä, jossa monet aloittavat (tai ovat jo aloittaneet) ensimmäisiä harrastuksiaan vauvan kanssa. Tarjontaa vanhempainvapailla olevia aikuisia ja heidän lapsiaan viihdyttämään on vaikka ja kuinka. On vauvauintia, vauvasirkusta ja muskaria, on värikylpyä ja äiti-vauvajumppaa. Lisäksi on erilaisia perhekerhoja, vauvapiirejä ja muita ryhmiä, jotka ovat joko avoimia kaikille tai kohdennettuja jollekin erityisryhmälle, kuten nuorille äideille. Jos haluaisi, ainakin isommissa kaupungeissa löytyisi varmasti joku meno tai kokoontuminen viikon jokaiselle päivälle.
Pidän harrastuksia oikein hyvänä juttuna kaikenikäisille lapsille, kunhan niitä on lapsen voimavaroihin ja persoonaan nähden sopivasti. Vauvaharrastukset ovat kiva tapa tuoda vaihtelua arkeen niin vanhemmalle kuin vauvallekin, ja toivon, että lapsemme innostuu harrastamaan jotakin myös sitten vanhemmalla iällä. Vaikka vauva ei sinänsä kaipaa nimenomaan harrastamista, ainakin meidän bebemme viihtyy hyvin uusissa ympäristöissä ja ihmisten seurassa. Kun kotoa poistuu säännöllisin väliajoin, jaksaa sitä samaa leikkimattoa tai äidin naamaa katsella taas paremmin. Itsenkin on helpompi keskittyä kotona vauvan kanssa seurusteluun, kun saa välillä taukoa viihdyttämiseen ja juttuseuraa aikuisista ympäristössä, joka tarjoaa itsessään vauvalle hupia. Piipahdus lähikahvilaan tai ruokakauppaan ja kavereiden tapaaminen kotona ajavat nekin asiansa, mutta muskari tai kerho tarjoaa silti paremmin nimenomaan vauvalle kohdennettua aktiviteettia pelkän katselemisen sijaan.
Olemme käyneet oman seurakuntamme perhekerhossa siitä asti, kun vauva oli kuusiviikkoinen. Lisäksi olemme käyneet kerran kavereiden mukana toisessakin kerhossa, mutta koen yhden perhekerhokerran viikossa olevan ihan sopivasti. Vaikka suurin osa kerhossa käyvistä lapsista on suunnilleen puolitoistavuotiaita ja ohjelma suunnattu ensisijaisesti sylivauvoja vanhemmille kävijöille, olen tykännyt kerhoilusta kovasti. Vaikka Raamatun tarinat ja askartelut menevät tämänikäiseltä ohi, isompien lasten tarkkailu, laululeikit ja erilainen ympäristö tarjoavat mukavasti hupia hänellekin. Ainakin vauva nukkuu aina tyytyväisenä pitkät päikkärit kerhon jälkeen. Omalta kannaltani on myös mukavaa, että perhekerhossa on tarjolla ilmainen lounas sekä seuraa muista äideistä. Käymme kerhossa yhdessä parhaan ystäväni ja hänen vauvansa kanssa, joten on näppärä mennä aina joka viikko jatkoille kahvilaan ja kaupungille jatkamaan kuulumisten vaihtoa.
Huomenna meillä starttaa vauvan toinenkin harrastus: aloitamme muskarin 4-10 kuukauden ikäisten ryhmässä. Saimme maksun joululahjaksi äidiltäni, mikä oli hyvä kannuste muskariin hakeutumiselle. Olin kyllä itsekin ajatellut, että muskari olisi mukava ensimmäinen kunnon harrastus vauvalle. Tykkään laulaa, ja vauva tuntuu niin ikään pitävän musiikista. Hän potkuttelee aina innoissaan mukana, kun häntä tanssittaa ja laulattaa sylissä. Siinä missä perhekerho kestää ruokailuineen pari tuntia, muskari on vauvaikäisille vain puolen tunnin mittainen. Matkoineen ja mahdollisine imetyksineen käynti vie toki enemmän aikaa, mutta ajallisesti muskariharrastus ei kuitenkaan vie samalla tavalla koko aamupäivää kuin perhekerhoreissu.
Olisin halunnut muskarin mieluiten jollekin toiselle päivälle kuin perhekerhon, jotta kivaa kodin ulkopuolista aktiviteettia olisi tasaisesti pitkin viikkoa. Ensisijaisessa paikassa, jonne halusin, oli kuitenkin vauvamuskaria vain torstai-iltapäivisin (perhekerhomme on torstaina aamulla). Selasin eri seurakuntien vaihtoehdot, mutta niissäkin tarjontaa oli joko päällekäin perhekerhon kanssa tai sitten tosi pitkien bussimatkojen päässä. Päädyin sitten ilmoittautumaan mieluisimpaan paikkaan, vaikka torstaista tuleekin aika pitkiä päiviä poissa kotoa. Ensin perhekerhoon kympistä kahteentoista, sitten vielä muskari iltapäivällä. Suurimpana osana kerroista jäämme varmaankin keskustaan ystäväni kanssa, kuten tähänkin asti aina perhekerhojen jälkeen. Jatkamme sitten siitä suoraan muskariin ja tulemme bussilla kotiin, jos en jaksa enää kävellä. Vauva saa onneksi yleensä nukuttua hyvin vaunuissa kaupungilla kierrellessämme, joten hän ei toivon mukaan väsähdä liikaa kahdesta harrastuksesta samana päivänä. Ja jos kaipaamme puuhaa muina viikonpäivinä, ainakin kirjastolla järjestetään kerran kuussa loruttelutuokioita vauvoille. Niitäkin voisi käydä katsastamassa, jos mies on nyt keväällä taas enemmän poissa kotoa.
Oletteko te käyneet muskareissa, kerhoissa tai muissa vauvaharrastuksissa?