Ensimmäinen neuvola ja muut alkuraskauden kuulumiset

Raskausviikot etenevät vauhdilla, mutta oloni on pysynyt koko ajan yllättävän hyvänä. Vaikka ruokavalioni on hieman jalostunut aiemmasta (jogurttia ja hapankorppua joo, mysliä ja puuroa ei), en ole oksentanut raskauspahoinvoinnin vuoksi kuin ehkä kerran. Töissäkin olen pärjäillyt vallan mainiosti, kun olen vain pitänyt riittävän usein välipalataukoa. Ainoastaan yhtenä päivänä olen joutunut käymään oksentamassa kesken töiden, ja silloinkin minulle tuli illalla migreeni, joten en tiedä, ennakoiko paha olo jo vähän sitäkin. Kaiken kaikkiaan siis varsin helpon ja sujuvan oloinen raskaus!

Ainoa miinus on tosiaan tuo aurallinen migreenini, joka on taas aktivoitunut. Sama homma kävi myös edellisessä raskaudessa. Minulla on migreeniä tosi harvoin, mutta se iskee helpoiten kaikkien hormonaalisten muutosten yhteydessä. Olin viime viikolla migreenissä kahteen otteeseen ja epäilen, että kirkkaana hehkuvalla kevätauringollakin on osuutensa asiaan. Toivon mukaan migreenit olisi nyt kuitenkin tämän raskauden osalta lusittu. Toista lasta odottaessa kävi ihan samoin, että minulla oli alkuraskaudesta kahdesti samalla viikolla migreeni, mutta sitten ei enää kertakaan. Eli toivottavasti saldo on taas käytetty joksikin aikaa. Aurinkolasit olen nyt joka tapauksessa kaivanut esiin ja yritän muistaa laittaa ne päähäni aina ulos mennessä.

Torstaina kävin ensimmäistä kertaa neuvolassa ja se meni todella hyvin, olin ihan yllättynyt. Terveydenhoitaja suhtautui tosi kunnioittavasti toiveisiini ja kyseli kaikkien tutkimusten osalta, mihin haluan osallistua tai haluanko mihinkään. Edellisessä raskaudessa eri alueen neuvolassa suhtautuminen oli aika erilaista. Kun en halunnut, että sydänääniä kuunnellaan dopplerilla (tunsin itse vauvan liikkeet enkä kokenut sydänäänien kuuntelusta olevan mitään hyötyä), terveydenhoitaja yritti evätä minulta raskaustodistuksen ja väläytteli lasu-korttia. Olin siis tosi iloinen, että tällä kertaa näin.

Sovimme, että käyn neuvolassa harvennetulla rytmillä, mutta käynnin perusteella tuli sellainen olo, että ihan mielelläni voin käydäkin, kun itsemääräämisoikeuden perään ei tarvitse tapella ja yhteistyö oikeasti toimii. Nyt ekalla kerralla ei toki tapahtunut vielä mitään ihmeellistä, lähinnä kartoitettiin elämäntapoja ja katsottiin hemoglobiini ja verenpaine. Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Ainoastaan D-vitamiini- ja kalsiumlisät voisin käydä hakemassa, koska ennen raskautta käyttämääni kalanmaksaöljyä en ole voinut enää ottaa ja maitotuotteitakaan ei uppoa suositeltua yhdeksää desiä päivässä.

Nt-ultra olisi jo parin viikon päästä, mutta olemme päättäneet jättää sen tällä kertaa kokonaan väliin. Aiemmissa raskauksissa olemme käyneet ultrassa kurkkaamassa vauvaa ilman kromosomipoikkeavuuksien seulontaa, mutta nyt edes se ei tunnu tarpeelliselta. Kaikki samat asiat selviävät kuitenkin yhtä lailla rakenneultrassa. Tiedän, että monille ultra tuntuu tärkeältä yhteyden luomiselta vauvaan ja suurin osa on kiinnostunut näkemään viimeistään tässä ekan kolmanneksen loppupuolella, että sikiö voi hyvin ja on siellä missä pitääkin. Minä en kuitenkaan ole koskaan kokenut, että ultra voisi tuoda mielenrauhaa sen suhteen, miten raskaus etenee. Toki siellä näkisi tämänhetkisen tilanteen ja sen, onko vauva juuri nyt elossa ja voimissaan, mutta mikään ei kuitenkaan takaa sitä, että kaikki menisi jatkossakin hyvin. Vaikka tänään ultrassa kaikki olisi kunnossa, silti raskaus voi mennä huomenna kesken. Näkyisi ultrassa sitten mitä hyvänsä, kukaan ei voisi tehdä vauvan hyväksi yhtään mitään ennen aikaisintaan 24. raskausviikkoa. Siksi luotan mieluummin lähtökohtaisesti siihen, että kaikki on Jumalan käsissä ja menee juuri oikein, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Tiedostan realiteetit, mutten murehdi kauhuskenaarioita etukäteen.

Vähäisten oireideni perusteella olen lähes sataprosenttisen varma, että sikiöitä on vain yksi, ja tarkka laskettu aikakaan ei kiinnosta minua niin paljoa, että haluaisin sen vuoksi käydä tässä kohtaa ultrassa. Kuukautiskiertoni on kyllä ollut epäsäännöllinen ja raskauden puolivälissä vauvan yksilöllinen koko vaikuttaa jo paljon viikkojen laskemiseen, joten luultavasti laskettu aikani jää tällä kertaa hieman epämääräisemmäksi. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan koe laskettua aikaa kovin olennaiseksi tiedoksi muutenkaan. Vauva syntyy joka tapauksessa silloin kun hyvä on. Kantoaikani ovat olleet aiemmissa raskauksissa melko keskivertomittaisia, joten uskon, että syntymäajankohta osuu joka tapauksessa siihen täysiaikaisuudeksi määriteltyyn kuukauden haarukkaan, vaikka tarkka hedelmöityshetki ei olisikaan selvillä.

Seuraava terveydenhuollon käyntimme onkin siis näillä näkymin rakenneultra kesäkuussa. Tuntuu, että sekin tulee jo tosi pian! Viime raskaudessa menimme rakenneultraan vasta viikon 24 jälkeen, mutta nyt, kun osallistumme ylipäätään vain yhteen ultraan, puoliväli tuntuu ihan sopivalta ajankohdalta. Sovimme neuvolassa, että siellä tulen käymään seuraavan kerran vasta raskaustodistuksen kirjoittamisen yhteydessä heinäkuun alkupuolella. Verikokeissa piipahdan myös tässä jossakin kohtaa. Vasta-aineet ovat kohdallani hyvin epätodennäköisiä, mutta menen nyt kuitenkin kokeisiin, koska tiedän, että testaamatta jääneistä hepatiitista, kupasta ja hivistä tehtäisiin synnytyksen yhteydessä sairaalassa valtava ongelma. Helpompaa siis vain piipahtaa testeissä, vaikken niistä omalta kannaltani koekaan olennaista hyötyä.

Ajatuksen tasolla vauva tuntuu vielä aika kaukaiselta jutulta, vaikka samalla aika tuntuu kuluvan ihan hirmuista vauhtia. Harjoittelunikin on jo puolivälissä, ihan pian on kesä, sitten pari kuukautta syksyä ja töitä ja sitten jäänkin jo äitiyslomalle. En ole uhrannut vielä ajatustakaan vauvan hankinnoille, ja nimeäkin olemme pohtineet miehen kanssa ehkä kaksi kertaa. Toki sitten, kun sukupuoli selviää, on muutenkin järkevämpää katsastaa tarvittavat vaatehankinnat ja nimilistat. Jos vauva on tyttö, meidän ei välttämättä tarvitse ostaa yhtikäs mitään, pojalle vaatevarasto kaipaa jonkin verran täydennystä. Toisin päin taas pojalle meillä on vahvempi nimi-idea mielessä, kun taas tytölle vaihtoehdot ovat melko avoinna.

Onko siellä lukijoissa ketään muita odottajia, ja monesko lapsi teille on tiedossa?