Ensimmäisen raskauskolmanneksen lopun kuulumisia
Olen laskujeni mukaan tänään raskausviikolla 11+4, eli ensimmäinen raskauskolmannes on kohta takanapäin. Tuntuu ihan käsittämättömältä! Toki tämä ensimmäinen kolmannes on selvästi seuraavia lyhyempi, mutta silti. Esikoisen kanssa muistan, että aika tuntui matelevan ja raskaustestistä ensimmäiseen ultraan oli ikuisuus. Nyt fiilis on ollut melkein päinvastainen. En ole juurikaan ehtinyt miettiä raskaana olemista, mielessä ovat olleet lähinnä vain opiskelu- ja taaperojutut.
Raskauden ”unohtamista” on edesauttanut se, että oireeni ovat onneksi nyt helpottaneet selvästi. Migreeneitä ei ole enää ollut ja pahoinvointi on väistynyt lähes kokonaan. Esikoisen kanssa pahoinvointini oli tasaisen lievähköä monta viikkoa ja päättyi vasta raskausviikon 15 korvilla. Nyt voin muutaman viikon tosi huonosti ja pahoinvointi tuntui häiritsevän arkea kovasti, mutta sitten se yhtäkkiä laantui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Tosi pientä, ohimenevää huonoa oloa on edelleen välillä ollut, mutta se on ollut niin lievää, etten edes laske sitä pahoinvoinniksi. En ole oksentanut varmaan pariin viikkoon. Ainoastaan viikonloppuna oloni oli vähän huonompi ja oksensin taas pari kertaa, kun erehdyin juomaan tyhjään mahaan. Uskoisin silti, että voiton puolella ollaan.
Yksi oire minulla tosin on, jota esikoisen kohdalta en muista lainkaan. Olen todella väsynyt, vaikka nukun pitkiä yöunia. Varsinkin iltaisin väsymys on voimakasta. Kun taapero menee unille, tuntuu, että omatkin silmät painavat jo tonnin. En oikein jaksa iltaisin puuhailla mitään ihmeellisiä omia juttujani, vaan korkeintaan istun tietokoneella tai katson telkkaria ja menen sitten pian nukkumaan. Nukahdin kerran jopa kesken elokuvan, kun meillä oli kavereita kylässä ja katselimme illalla esikoisen nukahdettua leffaa.
Mahani ei ole vielä kasvanut juuri lainkaan, vaikka kohdun pienen kohouman kyllä pystyy jo varsinkin aamuisin erottamaan peilikuvasta. Turvotus on myös aika voimakasta päivän mittaan, joten pääasiassa käytän lökähousuja (kotipiireissä) tai esikoisen syntymän jälkeen ostamiani löysempiä farkkuja (jos täytyy yrittää olla vähän edustavampi). Esikoisen raskaudessa taisin turvotuksen vuoksi suosia jo tässä kohtaa raskaushousuja, nyt ne odottavat edelleen häkkivarastossa hakemistaan. Olen suhtautunut kaikkiin muihinkin vauvajuttuihin aika sellaisella ”ehtii sitä myöhemminkin” -asenteella. Kun tehtäviä hankintoja ja hoidettavia asioita ei ole enää toisen lapsen kohdalla kovin paljoa, olen ajatellut suosiolla lykätä ne kevään ja kesän projekteiksi.
Odotan kyllä jo mielenkiinnolla nt-ultraa, joka on varattu parin viikon päähän. On kiva päästä näkemään vauva, katsomaan, vaikuttaako kaikki normaalilta sekä tarkentamaan laskettua aikaa. Emme aio tälläkään kertaa osallistua yhdistelmäseulontatutkimukseen, joten minulle tehdään ainoastaan yleinen ultraäänitutkimus ilman verikoetta. Varmasti kirjoitan taas lisää kuulumisia sitten ultran jälkeen.
Vaikka olin ajatellut, että kertoisimme raskaudesta jälleen jo alkuvaiheessa ”kaikille”, en itse asiassa ole tullut puhuneeksi asiasta vielä kovinkaan monelle. Melkein heti plussatestin jälkeen tosiaan kerroimme perheenjäsenille ja kolmelle läheisimmälle ystävälle. Lisäksi tieto on levinnyt kahdelle muulle kaverilleni, joiden kanssa olen ollut viime aikoina yhteyksissä, sekä yhdelle toiselle miehen kaverille (joka oli paikalla, kun nukahdin kesken leffan). Onhan siinäkin jo monta ihmistä, mutta yleisesti ottaen en ole kokenut nyt erityistä tarvetta hehkuttaa raskautta kaikille vastaantulijoille. Ja toki niitä vastaantulijoita on ollutkin koronan vuoksi vähemmän. Mutta varmaan yleisesti tuttaville kerromme vasta ultran jälkeen. Some-postaukseenkin minulla on jo idea, aion toteuttaa sen samalla tavalla kuin esikoisen kanssa eli omana syntymäpäivänäni, mutta tietysti päivitettynä versiona. Tällä kertaa olen silloin suunnilleen raskausviikolla 18. Toivon mukaan mahani näkyy kuvassa silloin jo edes vähän paremmin, vaikka ainakaan toistaiseksi toinen raskaus ei ole tuntunut kohdallani tarkoittavan nopeammin kasvavaa vatsaa.
Lue myös: