Esikoisen ensireaktiot vauvaan
Raskausaikana mietin paljon, miten reilu kaksivuotias esikoisemme reagoisi vauvan syntymään. Taapero on luonteeltaan herkkä ja hän on aina ollut aika vahvasti meissä vanhemmissa kiinni. Toisaalta hän on myös tosi huolehtivainen ja on puolitoistavuotiaasta asti hoivannut päivittäin vauvanukkejaan, jotka ovat hänelle maailman tärkeimpiä. En siis ollut ihan varma, olisiko uusi vauva hänen mielestään kiva hoivattava vai vanhempien huomion varastava kilpailija.
Alkuraskaudesta esikoinen ei vielä tajunnut vauvaa tai mahaa ollenkaan. Kesän lähestyessä ja lapsen puhetaitojen kehittyessä aloimme kuitenkin jutella raskaudesta enemmän hänellekin. Kesän mittaa hän alkoi halailla ja silitellä mahaa melkein päivittäin ja halusi tuon tuostakin ”moikata sisiä”. Hän jutteli paljon siitä, kuinka ”kohta sisi syntyy” ja oli oikein kiinnostunut pinnasängystä, sitteristä, tuplarattaista ja muista vauvahankinnoista.
Sisarusten ensikohtaaminen tapahtui jo synnytyssairaalassa, kun mies ja taapero tulivat tokana iltana yhdessä osastolle moikkaamaan meitä. Seuraavana aamuna he vierailivat sairaalassa pidemmin, ja sitten pääsimmekin jo kotiutumaan koko porukalla. Lasten ensimmäinen tapaaminen sujui tosi hyvin: taapero höpötteli omia juttujaan, tuli välillä silittelemään ja katsomaan vauvaa sekä totesi viisaasti, että ”sisi ei enää mahassa, sisi tossa”. Kun sairaalan henkilökunta kävi tarkastamassa ja mittaamassa vauvaa, esikoinen vaikutti jopa vähän mustasukkaiselta siitä, että muutkin kuin hän saivat katsoa pikkusiskoa.
Kotona sama positiivinen alku on jatkunut. Taapero käy sanomassa aina ennen nukkumaanmenoa siskolle hyvää yötä, näyttää hänelle mielellään helistimiä ja muita leluja, silittää päätä ja haluaa tulla auttamaan hoitotoimenpiteissä. Esimerkiksi vauvan vaippaa vaihtaessa esikoinen raahaa oman jakkaransa pesukoneen hoitopisteen viereen, katselee ja saa aina lopuksi viedä likaisen vaipan vaipparoskikseen. Mitään mustasukkaisuuden merkkejä ei ole ainakaan vielä ollut havaittavissa. Ainoastaan se, jos menen imettämään pikkusiskoa makuuhuoneen sängylle, aiheuttaa joskus pientä harmistusta. Vauva rauhoittuu usein paremmin syömään makuuasennossa, mutta tietysti esikoisen kannalta on tylsää, jos katoamme vain makuuhuoneeseen keskenämme. Välillä olenkin ottanut taaperon mukaan sänkyyn vaikka kirjan kanssa, jos mies ei ole pystynyt viihdyttämään häntä imetyshetken aikana.
Jännitin etukäteen sitä, miten mahdollisesti yöaikaan metelöivä vauva vaikuttaisi esikoisen nukkumiseen. Onneksi ainakaan vielä taapero ei ole herännyt kertaakaan siskonsa ääntelyihin! Toki myös yritän ylläpitää yörauhaa menemällä itkuisen vauvan kanssa olohuoneeseen kauemmas makuuhuoneista sekä hoitamalla vaipanvaihdot kosteuspyyhkeillä. Niistä vauva ei yleensä hermostu yhtä paljon kuin vesipesusta.
On totta kai vielä ihan liian aikaista sanoa mitään siitä, kuinka sisarusten yhteinen taival jatkossa sujuu tai minkä verran mustasukkaisuutta myöhemmin ilmenee. Nyt, kun me molemmat vanhemmat olemme olleet nämä ensimmäiset viikot kotona, ei esikoinen ole sinänsä jäänyt juuri vähemmälle huomiolle kuin tähänkään asti. Vastasyntynyt nukkuu paljon, joten vauvan torkkuessa on ollut helppoa puuhata taaperon kanssa entiseen tapaan. Voi siis olla, että kun mies palaa töihin ja vauvan hereilläoloaika lisääntyy, tilanne muuttuu. Startti on kuitenkin ollut sen verran lupaava, että yritän suhtautua asiaan positiivisesti. Pahimman pelkääminen ei auta mitään, joten tärkeintä on vain yrittää huomioida molempia lapsia riittävästi ja toimia sitten tilanteen mukaan, jos mustasukkaisuus nostaa päätään.