Haastekuukausia uudenvuodenlupausten sijaan
Vuosi vaihtuu aivan juuri ja on taas aika miettiä toiveita ja suunnitelmia tulevalle vuodelle. Uudenvuodenlupaukset eivät taida enää nykyään olla kovin trendikkäitä, mutta minä olen itse asiassa tehnyt jonkin pienen ”lupauksen” joka kuukausi jo kolmen vuoden ajan. Aloitimme nimittäin tammikuussa 2019 haastekuukausiprojektin, joka on jatkunut enemmän tai vähemmän aktiivisesti siitä lähtien. Kirjoitin muutamasta ekasta haasteesta tänne blogiinkin: oli viikoittaista seurakunnassa käymistä, herkkulakkoa sekä puhelimen käytön vähentämistä. Jossain kohtaa haasteista raportoiminen kuitenkin jäi, enkä ole tainnut kirjoittaa aiheesta mitään enää aikoihin.
Välillä haasteet ovatkin olleet hyvin pienimuotoisia, mutta välillä niiden toteuttaminen on vaatinut enemmän vaivannäköä. Olemme menneet aina vähän sen mukaan, mikä on tuntunut mielekkäältä ja kyseisen kuukauden suunnitelmiin sopivalta. Toisinaan haasteeksi on riittänyt jonkun siinä kuussa joka tapauksessa tapahtuvan asian, kuten muuton, hoitaminen. Vaikka olemme suhtautuneet haasteisiin yleisesti ottaen varsin rennosti, on niistä luistamiselle silti lähes aina määritelty jokin rangaistus. Tyypillisin on ollut haasteen keston pidentäminen viikolla jokaisesta haasteen vastaisesti tehdystä tai väliin jääneestä kerrasta.
On mielestäni ihan hyvä miettiä joka kuukausi, onko jotakin, mitä haluaisi tavoitella seuraavan kolmenkymmenen päivän ajan. Kuukausi on sen verran lyhyt aika, että sen jaksaa skarpata ja kuukaudeksi uskaltaa helpommin sitoutua kokeilemaan uutta rutiinia kuin loppuelämäksi. Kun ei alun perinkään lupaa urheilla kolmesti viikossa ikuisesti tai jotakin epämääräistä ”niin kauan kuin nyt motivaatiota riittää” -aikaa, kynnys ryhtyä hommiin on matalampi. Kuun vaihduttua haastetta voi sitten tietenkin halutessaan jatkaa. Parhaimmillaan haastekuukausien kautta voi syntyä uusia pysyviä hyviä tapoja arkeen.
Esimerkiksi yksi haastekuukautena alkanut ikuisuusprojektimme on ollut herkuttelun vähentäminen. Sovimme jo marraskuussa 2020, että haasteemme on olla syömättä herkkuja yksin tai kaksin ollessamme. Kyläillessä tai muiden seurassa herkuttelu olisi sallittua, mutta mikäli söisimme herkkuja kahdestaan, tulisi jokaisesta herkuttelupäivästä aina viikko lisää kestoa haasteelle. Ja, ehkä vähän noloakin myöntää, mutta tämä haaste pyörii edelleen!
Koska viikkoja on kertynyt nopeammin kuin mitä olemme ehtineet herkkulakkoilla niitä, tokikaan haaste ei siis ole ”onnistunut” lähellekään sataprosenttisesti. Mutta en silti sanoisi sen epäonnistuneenkaan, koska alun perinkään haasteen pointtina ei ollut absoluuttinen herkuista kieltäytyminen. Vaikka saatamme hyvillä mielin pitää kaksin leffaillan kerran viikkoon ja syödä samalla karkkeja, sellainen päivittäinen turha ”yksi siellä ja toinen täällä” -herkuttelu on haasteen myötä loppunut kokonaan. Aikaisemmin kahvin tai teekupillisen kanssa tuli poikkeuksetta haettua kaapista keksi tai pari karkkia, mutta nyt, kun herkkujen syömisestä seuraa (ainakin hypoteettisella tasolla) rangaistus, niiden popsimista tulee mietittyä painavammin. Haasteeseen ei halua lisätä viikkoa aivan turhan takia. Päivittäisen napostelun sijaan kotosalla pidettävät herkkuhetket ovat muotoutuneet spesiaalimmaksi tapahtumaksi.
Vuoden 2022 ensimmäiseksi haasteeksi valitsimme kliseisesti kuntoiluhaasteen. Teemme päivittäin niin monta kyykkyä ja punnerrusta kuin jaksamme ja katsomme, tapahtuuko tuloksissa kuukauden aikana kehitystä. Tästä tuskin jää mikään pysyvä tapa eikä sen mielestäni aina tarvitse olla tavoitekaan, mutta on hauska kokeilla, ehtiikö kunto parantua jo muutaman viikon päivittäisellä täsmätreenillä.