Hameita, mekkoja ja vauva-ajan vaikutuksia – ajatuksia vaatteista ja pukeutumisesta

Viime aikoina olen pohtinut taas aiempaa enemmän omaa pukeutumistani. Ehkä kyse on siitä, että lähiaikoina vaatefilosofiani on ollut suurimmaksi osaksi vain  ”äkkiä jotain päälle ja menoksi”, ja se on alkanut kyllästyttää. Tai ehkä kevät ja tuleva ulkovaatteiden keventyminen on innostanut miettimään asuvaihtoehtoja ja oman vaatekaapin sisältöä tarkemmin. Raskaus, imetys ja vauva-arki muuttavat ainakin minulla sitä, millaisia vaatteita pystyn ja haluan käyttää. Aiemmat luottoasut eivät välttämättä toimikaan ja pukeutumista määrittelevät monet sellaiset käytännöllisyysseikat, joihin ”normiarjessa” ei tarvitse kiinnittää huomiota. Lisäksi oma vaatemakuni ja pukeutumisfilosofiani on ollut viimeisen vuoden jonkinlaisessa murroksessa. Olen esimerkiksi innostunut ihan uudella tavalla mekoista ja hameista.

Hameiden ja mekkojen käyttöni lähti alun perin liikkeelle raskaudesta. En ole koskaan aiemmin käyttänyt niitä muutoin kuin juhlissa tai satunnaisesti kesähelteillä, vaan perus uniformuni on vuosikausia ollut farkut ja neule. Kesälle osuneen raskauden myötä tulin kuitenkin hankkineeksi kirpputorilta useamman mekon. Niitä oli helppo käyttää kasvavan vatsan kanssa ja ne olivat sopivan siistejä töihin, kun vanhat raskausfarkut joko istuivat huonosti tai alkoivat olla hajoamispisteessä (ja olivat joka tapauksessa liian kuumia kesäkauteen). Hameita oli helppo yhdistää tavallisiinkin paitoihin. Niiden ansiosta raskausaikana tuntui ekaa kertaa siltä, ettei maha häirinnyt pukeutumista.

Raskauden jälkeen olin tottunut mekkoihin siinä määrin, että halusin jatkaa niiden käyttöä. Talvi ja pikkuvauva-aika on tehnyt siitä kuitenkin vähän aiempaa haastavampaa. Toisin kuin töissä, joissa käydessä joka päivä oli mahdollisuus ja tarve pukea jokin kunnollinen asukokonaisuus, vastasyntyneen kanssa sitä lorvailee lähinnä kotosalla maitoisessa imetystopissa ja lökäpöksyissä. Talvikaudella takki peittää vaatteet joka tapauksessa melkein kokonaan, niin jollekin päiväkotikuskaukselle ei ole viitsinyt juuri panostaa pukeutumiseen. Ja vaikka merinovillaisilla legginsseillä tarkenee aika hyvin, jos ulkona ei tarvitse olla kauaa, kovemmilla pakkasilla housut ovat käytännöllisemmät.

Olen niitä ihmisiä, jotka vaihtavat välittömästi ovesta sisään tultuaan kotivaatteisiin. Siispä sellaisia mietittyjä, ”oikeita” asuja on tullut loppujen lopuksi koostettua yllättävän harvoin viime aikoina. Koska kotona jalassani on aina urheilulegginssit, ulos lähtiessä nopeinta on vain vaihtaa legginssien tilalle farkut. Yläosa on sitten joku satunnainen t-paita eikä kokonaisuus mitenkään harkittu. Jumalanpalveluksiin ja tietysti juhliin olen kyllä pukenut mekkoja, ja muutamaa simppeliä perushametta olen käyttänyt tavanomaisilla menoilla, kuten kyläillessä perheen luona. Kauppareissut sun muut on tullut kuitenkin hiihdeltyä todella vähäisellä vaatepanostuksella.

Vaatekaapin laajentaminen pelkistä farkuista myös hameisiin on lisäksi tarkoittanut uudistustarpeita paitasektorille. Vaihdos housuista hameeseen kun ei läheskään aina hoidu pelkästään alaosaa vaihtamalla. Farkkuni ovat pääosin pillimallia, joten suurin osa omistamistani yläosista on melko löysiä ja pitkiä. Sellaiset eivät kuitenkaan sovi yhteen korkeavyötäröisten hameiden kanssa, joita käyttäessä olisi tärkeää saada vyötärö näkyviin. Olenkin hankkinut kirpparilta joitain tyköistuvia tai lyhyitä paitoja juuri hameiden kanssa käytettäviksi. Lisäksi olen hankkinut useampia imetykseen sopivia mekkoja. Esimerkiksi raskausaikana käyttämäni istuvammat neulemekot kun ovat liian löysiä ilman mahaa, eikä niillä pysty imettämään. Nyt säiden lämmetessä on kiva, kun hellemekkojakin voi taas ottaa käyttöön ja valikoima laajentuu. Motivaatio laittaa päälle kunnollinen asu kasvaa, kun sen joku takin alta näkee.

Vauvan olemassaolo vaikuttaa pukeutumiseeni imetyksen lisäksi niin, että koko ajan on kuuma. Kun pieni on lähes jatkuvasti sylissä tai kantorepussa, en ole koko talvena kaivannut t-paitaa lämpimämpiä vaatteita sisätiloissa. Kaikki ihanat neuleet, joita yleensä pidän jatkuvasti, ovat odottaneet kaapissa koskemattomina. Vaatevaraston pitäminen järkevänä onkin ollut viime vuosina melko haasteellista, kun elämä on kulkenut pitkälti parin vuoden mittaisissa sykleissä. Ensin raskaus, sitten pikkuvauvavaihe imetyksineen, välissä vuosi ”normaalia” pukeutumista ja taas alusta. Ja näitä kaikkia vaiheita varten tarvitsisi omistaa hieman erityyppisiä vaatteita!

Mitään trendikästä kapselivaatekaappia minulle ei siis ole ihan lähiaikoina muodostumassa. Tiedän, että ensi talvena verhoudun taas mielelläni lämpimiin villapaitoihin, joten niitä on turha alkaa tässä kohtaa karsia, vaikka tuntuukin pöhköltä, että ne ovat olleet nyt vuoden hyllyssä tyhjänpantteina. Eikä raskausvaatteistakaan tietenkään voi luopua, kun toiveissa on vielä joskus lisää lapsia… Olen yrittänyt pitää vaatemäärää kohtuullisena karsimalla sitten niitä nukkavieruja tai liian pieniä kuteita pois tilaa viemästä. Kovin radikaalia tyhjennystä en kuitenkaan ole uskaltanut tehdä. Kun oma tyyli on juuri nyt vähän sellaisessa murros- ja kokeiluvaiheessa, tuntuu vaikealta tietää, mille vaatteille on jatkossa käyttöä ja mille ei.