Hiljaista tekemistä isosisarukselle – 7 puuhaideaa pienemmän päiväuniajaksi

Okei, ensinnäkin: ei tässä ole tarkoitus mitenkään hurskastella. Kyllä meilläkin esikoinen katsoo usein pikkusiskon päiväuniaikaan telkkaria, koska silloin me vanhemmatkin saamme selkeän lepotuokion päivään. Aina ei kuitenkaan halua antaa isosiskolle ruutuaikaa, ja silloin hänet on kätevintä ohjata jonkin hiljaisen ja rauhallisen tekemisen pariin. Koska liikkuvaista pikkusiskoa kiinnostaa kovasti kaikki, mitä isompi touhuaa, mutta suuhun päätymisen vuoksi pikkutavarat eivät ole hänelle turvallisia leluja, hienomotoriikkaa kehittävät touhut ovat omiaan juuri esikoisen omiin hetkiin. Kaikki nämä ideat ovat sellaisia, että lapsi pystyy ainakin teoriassa touhuamaan niitä itsenäisesti. Jos itsekin ehdin paneutua leikkiin, on kiva vaikka lukea yhdessä kirjaa tai pelata simppeleitä lautapelejä, mutta toisinaan tarvitaan puuhia, joiden osalta riittää lähettyvillä hääräily.

Kaikki nämä leikit sopivat erinomaisesti myös flunssa- tai sadepäiviin ja ylipäätään sellaisiin tuokioihin, kun on kiva saada lapsi hetkeksi rauhassa pöydän ääreen istumaan. Oma puuhailijamme on kolmevuotias, joten parhaiten nämä ehkä nappaavat juurikin tällaiselle leikki-iän kynnyksellä olevalle. Monia olemme kuitenkin alkaneet harrastaa jo vuosi sitten, joten miksei niitä voi kokeilla vähän isommalla taaperollakin.

Taide. Piirtäminen, maalaaminen tai värittäminen ovat varsinaisia klassikkoja rauhallisempiin hetkiin. Jopa juuri yksi vuotta täyttänyt vaaperommekin tykkää piirrellä paksuilla kynillä (vaikkei oikein vielä ymmärräkään tähdätä paperiin…), joten taidetreenit voi oikeasti aloittaa jo tosi pienenä!  Erilaiset puuhakirjat tuovat taiteiluun mukavaa vaihtelua. Esikoinen on päiväkodin myötä innostunut värityskuvista, ja lisäksi esimerkiksi ”maalaa vedellä” -puuhakirjat ovat olleet meillä iso hitti. Niissä ei tarvita erillisiä maaleja, vaan sivuille ilmestyy väriä sitä mukaa, kun lapsi ”maalaa” niitä veteen kastetulla pensselillä. Kirjat olivat näppäriä etenkin pienempänä, kun lapsi ei vielä kunnolla ymmärtänyt tavallisen maalaamisen ”kasta sivellin – ota väriä – levitä paperille” -jatkumoa. Nyt isompana sujuu jo ihan perinteinen vesivärimaalauskin.

Tarrat. Onko olemassa lapsia, jotka eivät innostuisi tarrojen liimaamisesta? Tarroja voi liimata mille tahansa paperille, mutta kätevintä on ostaa lapselle sellainen perinteinen tarrakirja, joita omassa lapsuudessakin oli kaikilla. Silloin tarroja voi siirtää yhä uudelleen ja uudelleen paikasta toiseen. Perus tarra-arkkien lisäksi esikoisellamme on useita tarroihin keskittyneitä puuhakirjoja. Vaikka hän ei vielä oikein ymmärrä tai jaksa noudattaa ohjeita siitä, mihin tarra pitäisi milloinkin laittaa, on niiden siirtely ja erilaisiin kuvaympäristöihin sommittelu mieleistä.

Hamahelmet. Hamahelmet ovat kivaa ja lapsen hienomotoriikkaa sekä luovuutta kehittävää näperreltävää. Kolmevuotiaamme osaa kyllä tehdä jo niillä pienilläkin versioilla, mutta näissä isoissa plussana on se, että ne ovat mielestäni vielä pienempiäkin monipuolisempia. Olen esimerkiksi antanut hänelle muutaman vanhan kengännauhan, johon pujotella helmiä ”koruiksi”. Silitysraudan avulla helmistä voisi askarrella vaikka mitä, mutta me olemme tyytyneet tekemään vain väliaikaisia teoksia.

Muovailuvaha. Muovailuvahaa meillä on tullut käytettyä harvemmin, koska jostain syystä omistamastamme vahasta irtoaa ihan älyttömästi väriä käsiin. Muovailun jälkeen edes pitkällinen saippuapesu ei riitä irrottamaan sitä. Noin muuten muovailu on kuitenkin tosi hauskaa tekemistä. Erilaiset muotit, joilla painaa vahaan kuvia, tuovat vielä ekstrapiristystä touhuun. Jos oman muovailuvahan mukana ei tule pikkumuotteja, voi siinä hyödyntää vaikka vanhoja piparimuotteja.

Nuppipeli. Nuppihelmillä voi tehdä hauskoja kuvia alustalle, mutta oikeastaan parasta meidän kolmevuotiaamme mielestä on, kun alustan saa lopuksi kääntää ympäri ja painella helmet irti takaisin laatikkoon. Nuppihelmiäkin on myynnissä eri kokoisia. Tällaiset vähän isommat ovat hyviä aloittelijalle, mutta pienemmillä on mahdollista tehdä yksityiskohtaisempia kuvia.

Palapelit. En varmastikaan olisi muuten tajunnut antaa tuollaisia ”kunnollisia” palapelejä vielä kaksivuotiaalle, mutta kun kaveri kertoi hänen lapsensa tekevän palapelejä harva se päivä, älysin viime talvena tarjota niitä meidänkin esikoisellemme. Tosi äkkiä hän tajusi homman juonen. Palapelivillitystä kesti pitkään ja saimme kantaa kirpparilta ahkerasti aina vain useamman palan pelejä kotiin. Keväällä palapelit jäivät vähemmälle huomiolle – ehkä lapsi vähän kyllästyi niihin – mutta nyt niitä on taas kaivettu aina satunnaisesti esiin. Vaikeimmissa olen ensin auttanut antamalla lapselle kulmapaloja tai seuraavaksi sopivia vaihtoehtoja käteen, mutta kun kuva on tuttu, alkaa homma usein nopeasti sujua ihan itsenäisestikin.

Pikkulegot. Suurimmassa osassa Lego Friendsejä ikäsuositus on siinä 4-5 vuoden kieppeillä, eikä ainakaan meidän kolmevuotiaamme osaa rakentaa legoja ohjeen mukaan mallia katsomalla. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö legoja voisi jo ottaa leikkeihin mukaan! Esimerkiksi ihmishahmojen ruumiinosien irrotus sujuu esikoiselta hienosti. Hän tykkää yhdistellä niille erilaisia asu- ja hiuskokonaisuuksia sekä tietysti leikkiä niillä. Uskoisin, että pikkulegot ovat juuri sellainen pitkäaikainen leluhankinta, jolla leikit jalostuvat ajan mittaa aina pikkuhiljaa erilaisiksi.

Olisi kiva kuulla lisää vinkkejä, millaisia hiljaisia ja rauhallisia puuhia teidän lapsenne touhuavat mielellään!

perhe vanhemmuus lapset diy
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *