Isälle

Tässä kuvassa olet sinä, minun isäni. Olet aina ollut minulle turvallinen ja vakaa kallio. Jotain, mihin turvautua missä tahansa tilanteessa. Emme aina puhuneet paljoa, mutta olit läsnä ja tiesin, että voin kertoa ja kysyä neuvoa sinulta. Lapsuudessani olit usein pitkiä päiviä töissä, mutta joka ikinen ilta menimme pötköttelemään teidän vanhempien sänkyyn ja luit meille iltasadun. Hampaita harjatessa lauloit itse keksimääsi ”hampaita harjaillaan” -laulua. Sinulla oli sormileikki nenälleni, jossa peukalosta kuului möreä ääni ja pikkurillistä pieni piippaus. Joskus nenänappula oli epäkunnossa, ja nimetön päästikin peukalon mörinä-äänen. Se nauratti minua joka kerta. Talvella kolasimme yhdessä lunta, minulla oli oma pieni pinkki lumikola. Toit meille työmatkalta pikkulego-lentokoneen, jonka rakensimme hartaudella yhdessä valmiiksi.

Puuhamaassa ja uimahallissa kävimme yleensä aina sinun kanssasi, minä, sinä ja sisko. Kun laskin kylpylässä hurjasta mäestä enkä halunnut, että pää menee veden alle, sinä odotit liukumäen alapäädyssä valmiina ottamaan minut kiinni. Uimahallissa leikimme ”kuka pelkää pahaa sutta”-leikkiä, ja sinun varpaasi meinasivat aina saada minut kiinni, kun menit selällesi kellumaan. Olit niin pitkä. Niin pitkä, että jonain kesänä puin rannalla paitasi päälleni ja se ulottui nilkkoihin asti. Eteisen peilin edessä mittasit minua suhteessa sinuun, ja olin jo tosi iso tyttö, kun yletyin napaasi saakka.

Kun äiti lähti jumppaan, pidit minua sylissä ja heilutimme yhdessä ikkunasta. Minulla oli usein päänsärkyä, joten hieroit iltaisin hartioitani ennen nukkumaanmenoa. Kun minua kiusattiin tokaluokalla koulussa, kuuntelit tarkkaan mitä kerroin, kirjoitit asioista listan ja soitit koululle. Suojatiellä otit minua kädestä kiinni ja se tuntui vähän nololta, olinhan jo omasta mielestäni ihan iso.

Osasit rakentaa legolinnan, jonka seinät eivät horju. Saunassa pidit meille tietovisaa. Kerran pidimme liikkuvan lelun rakennuskilpailun, jossa äiti oli tuomarina. Meidän sisarusten voipurkkeja ja muuta sekalaista sälää hyödyntänyt rakennelmamme, jossa marmorikuula vieri kohteesta toiseen, voitti kisan. Jättishakissa voitit minut ja siskoni kuitenkin joka kerta. Pelasimme sitä yhdessä sinua vastaan, kun matkustimme teini-ikäisinä perheen kanssa etelässä. Kun olin koulussa, oli se sitten ala-aste tai lukio, kyselit minulta kokeisiin. Biologiaa, historiaa, kemiaa. Luoksesi saattoi aina tulla, kun pitkän matikan tehtävät tuntuivat mahdottomilta, ja sinä osasit opastaa ratkaisut vain vilkaistuasi oppikirjaa.

Kymmenenvuotiaana sain oman passin ja kävimme samaan aikaan passikuvissa. Näytin samasta kuvakulmasta samalla vakavalla ilmeellä otetussa kuvassa aivan sinulta. Sama leuka, suu, nenä. Sanoitkin usein, että me olemme monella tapaa samanlaisia, etkä tarkoittanut vain ulkonäköä. Me olimme molemmat itsekseen viihtyviä pohdiskelijoita, tarkkailijoita, kiinnostuneita samoista asioista.

Kiitos isä, kun olet ja olit.