Isosisarus päiväkotiin, vaikka äiti on kotona?

Syksy ja kuopuksen syntymä lähestyvät pikkuhiljaa, ja tuleva äitiysloma on ollut jo paljon mielessä. Yksi keskeisesti arkeemme vaikuttava palanen pohdittavaksi on ollut esikoisen päiväkodin aloitus. Olenko tulevan vuoden kotona kahden lapsen kanssa, vai meneekö taapero hoitoon muutamaksi päiväksi viikossa? Jos menee, riittäisikö kerho, vai haemmeko hänelle päiväkotipaikkaa?

Alunperinhän taaperon oli tarkoitus aloittaa päiväkoti jo puolitoistavuotiaana eli viime tammikuussa. Ajatuksena oli, että hän olisi hoidossa 15 pv/kk ja minä pääsisin jatkamaan täyspainoisemmin opiskelujani. Koska neiti on kuitenkin luonteeltaan melko herkkä ja arka ja vierasti vielä tuolloin hyvin voimakkaasti, tuntui päiväkotiin meno liian varhaiselta. Oma äitini onneksi tarjoutui jäämään vuorotteluvapaalle taaperoa hoitamaan, joten nyt tämän kevään lapsi on ollut 3-4 päivänä viikossa mummilassa, kun itse olen opiskellut. Se on toiminut superhienosti ja taapero on rohkaistunut kuluneen puolen vuoden aikana silmissä. Alkuperäisenä ideana olikin, että sitten syksyllä, kun mummi palaa takaisin töihin, taapero olisi kypsempi päiväkodin aloittamiseen ja laskeutuminen päiväkotimaailmaan olisi mahdollisimman lempeä.

Mutta nyt meille onkin tulossa toinen vauva elokuun lopussa. Periaatteessa esikoinen voisi siis jäädä vallan hyvin taas syksyllä kotihoitoon. Koska olen itse joka tapauksessa tulevan vuoden äitiyslomalla ja jätän opiskelut tauolle, ei taaperon päiväkodin aloitukselle ole pakottavaa tarvetta. Hän voisi aloittaa päiväkodin vasta samaan aikaan pikkusiskonsa kanssa, esimerkiksi syksyllä 2022 ollessaan kolmevuotias.

Ihailen kovasti äitejä, jotka jaksavat hoitaa useita lapsia kokoaikaisesti kotona ja puuhailla taaperon kanssa ihan yhtä lailla, vaikka mukaan kuvioihin tulee myös vauva. Meille oli kuitenkin heti uuden raskauden alettua aika selvää, että esikoisen päivähoitohakemukset laitettaisiin vauvan tulosta huolimatta vetämään ensi syksylle. Ajattelen, että esikoisen päivähoitopaikka palvelee vauvan synnyttyä sekä omaa jaksamistani, myös taaperon hyvinvointia ja virkistymistä. Etukäteen kun ei voi yhtään tietää, miten vauvavuosi kuopuksen kanssa lähtee sujumaan. Esikoinen oli varsin helppohoitoinen ja hyväuninen tapaus, mutta mitään takeita sille, että pikkusisaruksen kanssa käy samoin, ei ole.

Tiedän, että omat voimavarani eivät riitä vauvanhoidon lisäksi jokapäiväiseen taaperon ulkoiluttamiseen ja aktivoimiseen, jos arki vauvan kanssa osoittautuu tällä kertaa tosi raskaaksi. Ja sehän on selvää, että joka tapauksessa kotona olo kahden lapsen kanssa on rankempaa kuin yhden. Tällä kertaa en voi kuitata omia univelkojani tai rentoutua omien puuhien parissa vauvan nukkuessa päiväuniaan, koska kahden eri-ikäisen lapsen tarpeet ovat niin erilaiset. Taapero on vauvan syntyessä reilu 2-vuotias ja kaipaa oikeasti jo päiviinsä aktiviteettia, ulkoilua ja puuhaa. Vaikka kuinka olisin herännyt yöllä kymmenen kertaa vauvaa imettämään, minun on jaksettava huomioida häntäkin. Lisäksi mies on ensi syksynä kokopäiväisesti töissä eikä pysty osallistumaan arkeen samalla tapaa kuin esikoisen vauvavuonna, kun hän opiskeli rennossa tahdissa pääasiassa kotoa käsin.

Koska koin vauvavuoden kotona melko raskaaksi jo ensimmäisellä kerralla, en halua ehdoin tahdoin asettaa itseäni vielä raskaampaan asetelmaan tällä toisella kertaa, kun toinenkin vaihtoehto on mahdollinen. Muutaman päivähoitopäivän ansiosta esikoinen ei joudu koko ajan kotona odottamaan vuoroaan, kun yritän saada lounasta pöytään, tiskejä koneeseen ja vauvaa nukahtamaan, vaan pystyn käyttämään vauvan päiväuniaikoja kotitöihin ja lepäämiseen. Siten jaksan olla parempi ja läsnäolevampi äiti esikoisellekin. Olen itse luultavasti ainakin alkuun varsin kiinni vauvan hoidossa, joten ajattelen, että kaksivuotiaalle säännöllinen oma, ikätasoinen ohjelma voi olla oikeasti kivakin juttu. Hoitopäivät pystyy joka tapauksessa pitämään kohtuullisen mittaisina, ja esikoinen saa olla viikonloppujen lisäksi pari arkipäivää meidän kanssa kotona. Tiedän, että minun on helpompi panostaa noina kotipäivinä hänen kanssaan ulkoiluun, perhekerhoissa käymiseen ja kivaan yhteiseen tekemiseen, kun pystyn hoitamaan pakollisia arjen askareita taaperon ollessa hoidossa.

Hoitohakemusten tekeminen jo etukäteen oli aika lailla välttämättömyys myös siksi, että saimme huomata jo aiemmin esikoiselle päivähoitopaikkaa etsiessämme, kuinka täynnä päiväkodit asuinalueellamme ovat. Mikäli mielii lähialueen suosittuihin päikkyihin, on elokuussa aloittaminen miltei ainoa vaihtoehto. Elokuussa ikäryhmien vaihtuessa paikkoja on vapaana huomattavasti enemmän kuin tammikuussa, puhumattakaan kesken kauden aloittamisesta. Hakemukset oli siis laitettava menemään jo etukäteen ja aloitusajankohta rukattava nimenomaan elokuuksi. Jos jäisimme vain katselemaan, miten arki kahden lapsen kanssa kotona sujuu, ei joskus marraskuussa taaperolle luultavasti enää löytyisikään mitään järkevää hoitopaikkaa.

Varmuuden vuoksi laitoin hakemukset myös kaikkiin lähialueen kerhoihin. Jos emme saisi päiväkotipaikkaa järkevältä etäisyydeltä, olisi kerhosta edes pieni apu, vaikka vahva toiveeni olikin, että esikoinen pääsisi nimenomaan päiväkotiin. Ensinnäkin kerhoista lähimmätkin sijaitsevat selvästi kauempana kotoamme kuin lähipäiväkodit. ”Hoitopäivä” kerhossa kestää ainoastaan kaksi tuntia kahdesti viikossa, eli siinä ajassa emme ehtisi vauvan kanssa juuri muuta kuin käväistä kotona. Vaikka esikoinen varmasti saisi kivaa tekemistä ja mielen virkistystä myös kerhossa, koen, että kerho olisi enemmän esikoisen ”harrastus”. Sen aloittaminen ei toisi minulle itselleni sen enempää aikaa levätä tai tehdä kotitöitä kuin täysi kotiäitiyskään.

Lisäksi kerhojen aikataulut vaikuttivat arkeemme aika vaikeasti soviteltavilta – monet ovat klo 10-12, kun taas meillä lounas on tyypillisesti syöty klo 11 ja päiväunet alkaneet kahdeltatoista. Kerhoissa ei tarjota ruokaa, joten kotimatka ja lounas viivästyttäisivät päivärytmiä ja taapero olisi kotiin palatessa jo aivan väsynyt ja nälkäinen. Vaikka kerhoissa olisi ehkä rennompi meno ja enemmän aikuisia lasta kohden kuin päiväkodissa, on päivähoitopaikka siis arjen järjestelyiden kannalta huomattavasti simppelimpi ja joustavampi ratkaisu tarpeisiimme. Rahallisesti valinnalla ei ole meidän tapauksessamme merkitystä, koska päivähoito on perheellemme joka tapauksessa ilmaista.

Onneksemme saimmekin muutama viikko sitten tiedon, että taapero pääsi ykkösvaihtoehtonamme olleeseen kunnalliseen lähipäiväkotiin ja vieläpä toivomaamme painotusryhmään. Olin tosi iloisesti yllättynyt! Etsimme tosin parasta aikaa itsellemme uutta kotia, joten jos pääsemme muuttamaan kesän aikana, voi olla, että joudumme vielä tekemään pikavauhtia uudet hoitopaikkahakemukset uudelle alueelle. Tästä lähipäiväkotipaikasta kun ei ole paljoa hyötyä, jos muutamme viidentoista kilometrin päähän naapurikuntaan. Onneksi syrjemmässä on tietääkseni parempi tilanne hoitopaikkojen suhteen siinä mielessä, ettei tunku ole aivan yhtä kovaa kuin täällä keskustan alueella. Ja joka tapauksessa tieto siitä, että esikoiselle on syksyksi olemassa kiva päiväkotipaikka ainakin läheltä nykyistä kotiamme, rauhoittaa oloa huomattavasti.

Näillä näkymin esikoinen aloittaa siis syksyllä päivähoidon 15 pv/kk, kuten olimme alunperin suunnitelleetkin. Ihanteellisinta olisi ollut, jos hän olisi ehtinyt totutella päiväkotiarkeen hieman kauemmin ennen vauvan syntymää ja toista suurta elämänmullistusta, mutta nyt kuvio menee luultavasti niin, että taapero aloittaa päiväkotiin tutustumisen pehmeästi elokuun alussa, kun vauvan laskettu aika sijoittuu kuun loppuun. Vähän jännittää, miten esikoinen sopeutuu kuukauden sisään kahteen näin isoon muutokseen, mutta uskon ja toivon, että kaikki menee hyvin. On meillä onneksi toivon mukaan muutama viikko aikaa tutustua rauhassa yhdessä päivähoitoon ennen vauvan syntymää. Lisäksi hoidossaoloajat voi äitiyslomani ansiosta pitää ekat pari kuukautta tosi lyhyinä ja kuulostella, miten taapero sopeutuu. Mies pitää joka tapauksessa syyskuussa sen jokusen viikon isyyslomapätkänsä, joten ehdimme hyvin viettää myös perheaikaa koko porukalla.

Millaisia hoitoratkaisuja te olette tehneet parivuotiaiden lastenne kanssa, jos olette jääneet itse uudestaan äitiyslomalle?