Jokelteleva pomppupötkylä eli vauva 7 kk
Vauva täytti seitsemän kuukautta ja ajattelin taas kertoa vähän hänen kuulumisiaan. Pääpiirteittään arki rullaa samaan malliin kuin tähänkin asti. Kuopuksemme on edelleen hyväntuulinen, iloinen ja rento vauva, joka tykkää imurin äänestä, sylissä hyppyyttämisestä ja isosiskon puuhien katselemisesta. Hampaita ei ole vielä tullut ja liikkumisen suhteenkin niitä suurempia kehitysaskelia yhä odotellaan, mutta muuttuneen unirytmin, kiinteiden aloituksen ja lisääntyneen juttelun vuoksi kuitenkin tuntuu, että meillä asustaa selvästi jo vähän isompi pikkuinen.
Vauvan viime aikojen keskeisin uusi taito on juurikin jokeltelu. Epämääräisten ääntelyiden sijaan hän on alkanut höpötellä paljon aiempaa enemmän ja sanoo jo selkeitä tavullisia ”vavva”, ”pappappa” ynnä muita jokelteluja. Se on niin söpöä, meidän jutteleva pieni! Lisäksi hän on alkanut olla yhä enemmän messissä perheen yhteisissä puuhissa. On maailman suloisinta, kun vauva katselee esikoisen puuhia ja naureskelee etenkin hassuille äänille.
Liikkumisen opettelun suhteen neiti on ottanut rennommin. Hän pyörii kyllä mahallaan akselinsa ympäri ja pystyy siten tutkimaan leluja monipuolisemmin kuin vain paikallaan tönöttäessä, mutta eteenpäin ryömimistä ei ole vielä hoksattu. Onneksi tässä ei ole mikään kiire. Hän saa lähteä liikenteeseen sitten kun se hyvältä tuntuu.
Kirjoitin taannoin, kuinka vauvan kiinteiden aloitus ei alkuun ottanut sujuakseen, mutta siinä on nyt onneksi tapahtunut edistystä. Maissinaksuja menee jo useampi yhdellä ruokailulla, muitakin sormiruokia viedään suuhun aiempaa enemmän ja vauva on alkanut vähitellen hyväksyä hedelmäsoseita. Kasvissoseita hän syö edelleen niukasti, mutta kaupan sileitä hedelmäsoseita olen saanut välillä annettua jopa parin jääpalallisen verran. Pelkän kieleltä pois valuttamisen sijaan vauva on selvästi hoksannut, miten sosetta maiskutellaan suussa. Eli eiköhän syöminen tästä pikkuhiljaa lähde sujumaan! En ole vielä aloittanut mitään selkeää rytmiä sen suhteen, mihin kellonaikaan syödään mitäkin, mutta tarjoan kiinteitä 2-4 kertaa päivässä. Peruspäivänä tulee maisteltua hedelmäsose, kasvis- tai lihasose sekä sormiruoka.
Yöt sujuvat pitkälti entiseen malliin, eli illalla vauva nukahtaa klo 19.30 ja aamulla herätys on siinä seitsemän molemmin puolin. Viime aikoina yöimetyksiä eli herätyksiä on tullut yleensä kaksi. Nykyään vauva pysyy kuitenkin aamuisin pidempään hereillä eikä yleensä nukahda esikoisen päiväkotiinvientireissulla autoon. Se on kätevää, koska ehdin paremmin opiskella, kun päiväunet aloitetaan vasta kotona. Lisäksi jos vauva saa nukuttua kahdet kunnolliset päiväunet, iltapäivän kolmannet pikatorkut jäävät pois. Kolmannet päikkärit ovat jo muutenkin pitkään olleet sellaiset, että niille nukahdetaan alle vartiksi ja vain autossa, rattaissa tai muuten menossa ollessa, joten kaksien päiväunien rytmi on ihan tervetullut.
Tähän mennessä kuopus ei ole juuri vierastanut, mutta viime aikoina hän on alkanut selvästi erottaa, kenen seurassa on. Mummilavierailuilla hän viihtyy papan tai tädin sylissä vain lyhyitä hetkiä, ja etenkään väsyneenä edes isä ei meinaa kelvata yhtä hyvin kuin minä. Vauva kyllä viihtyy miehenkin kanssa vaikkapa silloin, kun olen ulkoiluttamassa koiraa, mutta välillä tulee tilanteita, että hän vain itkee miehen ottaessa syliin ja rauhoittuu saman tien, kun pääsee minun syliini. Pikkuneiti on myös alkanut itkeä aiempaa enemmän perääni, jos menen vaikka käväisemään toisessa huoneessa.
Vauva ei ole ollut vielä kertaakaan missään hoidossa, ja hyvin vähän olen itsekään käynyt missään ilman vauvaa. Olen ollut hänestä erossa vain koiralenkkien ja jonkun satunnaisen kauppareissun verran. Tällä viikolla pidin kuitenkin ekaa kertaa ”oman illan”, eli menin pariksi tunniksi itsekseni kirjastoon. Ennen vauvan syntymää meillä oli käytäntönä, että molemmilla oli kerran viikossa omaa aikaa, mutta ihan pienen kanssa ne jäivät osaltani pois. Ehdin puuhailla omia juttujani ihan riittävästi vauvan nukkuessa. Nyt, kun vauvalla alkaa olla enemmän ikää, on kuitenkin kiva päästä välillä käymään itsekseen jossain kodin ulkopuolellakin.
Haasteena vain on, että vauvalle ei ainakaan toistaiseksi kelpaa tuttipullo. Parin tunnin visiitin hän toki pärjää mainiosti ilman maitoakin, mutta pidempien poissaolojen mahdollistamiseksi olen yrittänyt totutella häntä pulloon. Paras syöttötulos on ollut kymmenen milliä, eli ei käytännössä mitään. Vauva ei ryhdy imemään pulloa samoin kuin rintaa, vaan korkeintaan järsii imuosaa. Pitäisi varmaan vielä kokeilla pillipulloa tai taikamukia, mutta en jotenkin usko, että hän innostuisi niistäkään. Noh, onneksi mitään akuuttia tarvetta pidemmälle poissaololle ei ole. Eipä tuosta ihanasta, aurinkoisesta sylissä pomputtelijasta kauaa malttaisi erossa ollakaan.