Joulu, joulu tulla saa

Kai marraskuun lopussa saa jo kirjoittaa joulusta? Ainakin pihan paksu lumikerros ja pureva pakkanen ovat olleet omiaan virittelemään talvitunnelmiin. Vaikka joulu on yksi suosikkijuhlistani vuodessa, en ole aiemmin ollut erityisen kova jouluttaja. En melkein koskaan ole alkanut suunnitella sitä ”näin aikaisin” kuin tänä vuonna. Päinvastoin monena vuonna joulu on päässyt ikään kuin yllättämään. Marraskuu tuntuu usein vielä ihan syksyn jatkeelta, ja sitten yhtäkkiä onkin joulukuu ja pitäisi ehtiä miettiä joulukalentereita ja lahjatoiveita. Tänä vuonna joulu on kuitenkin ollut mielessäni jo monta viikkoa. Olen hankkinut ison osan lahjoista, pitänyt kirppiksillä silmät auki joulukalenteriin sopiville pikku yllätyksille ja hankkinut piparitaikinan pakastimeen.

Jonkinlainen lievä jouluvillitys minuun on siis ehkä iskenyt, koska huomaan katselevani kaihoisasti esimerkiksi amerikkalaisperheiden YouTube-videoilla välkkyviä övereitä joulukoristeluja. Meillä on ollut tapana laittaa joulukuusi ja koristeet esille joulukuun alussa, mutta kovin laajaa kokoelmaa kaapeistamme ei löydy. Tavallaan ajattelenkin, ettei yhden juhlakauden vuoksi kannata ostaa kauheaa määrää tilpehööriä, joka vain tukkii kaappeja ne loput yksitoista kuukautta vuodesta. Mutta olen silti katsellut kirppiskierroksilla myös joulukoristeita.

Löysimmekin viimeisimmällä reissulla vähän kuusenkoristeita sekä tosi hienon, ison seimikoristeen parillakymmenellä eurolla. Etsiskelimme sellaista jo viime vuonna, mutta uutena talli asukkaineen olisi maksanut monessa paikkaa yli satasen. Mies ei välitä tonttujutuista ja meille joulussa tärkeää on nimenomaan sen kristillinen merkitys, joten on kiva saada kotiinkin näkyville joulun ydinsanomaa. Olisin tosin halunnut seimen ansaitulle paraatipaikalle olohuoneeseen, mutta koska sopivaa paikkaa ei ollut, se päätyi ainakin toistaiseksi lastenhuoneen pöydälle. Onneksi taaperokin osaa jo tosi hienosti jättää hahmot rauhaan.

Jouluostostenkin osalta olen päässyt jo hyvin vauhtiin. Annan lahjat lapsuudenperheelleni eli vanhemmilleni, siskolleni ja hänen lapselleen. Lisäksi olen hankkinut lahjat kummitytölleni sekä miehen siskon lapsille. Jotkut (lasten) lahjoista olen löytänyt hyväkuntoisina kirpparilta, jotain tilannut netistä alennuksesta ja osan ostimme Black Friday -tarjouksista. Pari lahjaa ajattelin tehdä itse ja toinen niistä onkin jo melkein valmis. Vaikka muutamasta paketista puuttuu vielä täydennystä, ainoastaan yhdelle läheiselle en ole keksinyt vielä mitään lahjaideaa.

Puolison kanssa emme yleensä osta toisillemme yllätyslahjoja. Mieheni toivoo lähinnä tiettyjä kristillisiä kirjoja, jotka täytyy tilata ulkomailta. Monena vuonna olemmekin tilanneet joulun alla yhdessä molemmille mielenkiintoista luettavaa ikään kuin joululahjoina toisillemme. Myöskään omille lapsille emme osta lahjoja jouluina tai syntymäpäivinä. Meillä on isot perheet, joten muistamisia tulee yllin kyllin lähipiiriltäkin. Tänä vuonna hyödynsin kuitenkin Black Friday -alennuksia hankkimalla meille ensi kesää varten Puuhamaa-liput puoleen hintaan. Kuopus ja keskimmäinen pääsevät vielä ensi kesänä ilmaiseksi, joten hintaa koko perheemme lipuille tuli alle 50 euroa. Se on jo mielestäni varsin edullista!

Ylipäätään hyödynsimme tänä vuonna Black Fridayta normaalia tehokkaammin joululahjahankinnoissa. Kävimme viime torstaina pitkästä aikaa Ideaparkissa, mikä oli ajoituksena loistava valinta, koska kauppakeskuksessa oli juuri ennen viikonlopun isointa tarjousryntäystä melko hiljaista. Silti kaikki ne tuotteet, joista itse olimme kiinnostuneita, olivat jo alennuksessa. Ostimme Fidalta piparimuotteja ja punaista lahjanarua, Minimanista joululahjapaperia ja irtokarkkeja ja Name Itistä vaatteita joululahjoiksi. Lisäksi mies löysi kirpparilta itselleen takin ja esikoiselle ostin alle eurolla puuvillaisen kaulurin välikautta ajatellen.

Vuorottelemme joka vuosi, kumman puolen suvun kanssa vietämme aaton ja kumman kanssa joulupäivän. Tänä vuonna olemme jouluaaton miehen perheen kanssa. Suunnitelmissa on vähän aiemmista poikkeava joulun vietto, koska aiomme tällä kertaa kokoontua miehen siskon luokse. He ovat muuttaneet omakotitaloon, jossa on paljon avointa tilaa isommallekin poppoolle ja lasten leikeille. Aiempina vuosina olemme olleet miehen vanhemmilla, mutta perheiden kasvettua siellä tulisi jo aika ahdasta. Luultavasti menemme miehen siskon luokse heti aamusta ja taapero voi nukkua päiväunensa siellä. Muut miehen perheestä liittyvät sitten seuraan omien aikataulujensa mukaan.

Lasten päiväunien ja aikaisen nukkumaanmenon vuoksi iltapäivä on loppujen lopuksi aika lyhyt ruokailuineen ja lahjojen avaamisineen. Siksi on kiva, että aattona on kunnolla aikaa yhdessäololle. Esimerkiksi omien vanhempieni luona olemme parina aiempana vuotena yöpyneet, jotta illalla on ehtinyt vielä viettää rauhassa aikaa lautapelien parissa lasten mentyä nukkumaan. Tämän vuoden osalta emme ole vielä tehneet tarkempia suunnitelmia, mutta joulupäivä on joka tapauksessa tarkoitus viettää minun perheeni kanssa. Jonain joulun välipäivistä aiomme vierailla miehen mummolla.

Joulun jälkeen meitä odottaa tietysti joululoma. Tai itsehän nyt olen joka tapauksessa vanhempainvapaalla, mutta isommat lapset lomailevat päiväkodin päivystysajan. Tuntuu, että lapset ovat olleet viime kuukausina poikkeuksellisen paljon kotona; ensin sairastelun ja sitten vauvan syntymän myötä päiväkotipäiviä on ollut harvinaisen vähän. Mies on jouluna vapaalla vain pyhäpäivät (sekä osittaisen työajan ansiosta yhden ekstrapäivän viikoittain), joten pääosin lomailen keskenäni lasten kanssa. Täytyy ehdottomasti miettiä jotain kivaa ohjelmaa lomapäiville. ”Kaiken kansan” vapaapäivissä on vähän se huono puoli, että esimerkiksi kirpputorit ovat usein pyhäpäivinä kiinni, puuhakohteissa kauheat ruuhkat ja sitä myötä aktiviteettien keksiminen arkea haastavampaa. Mutta eivätköhän päivät kulu silti mukavasti. Ainakin perhettä ja läheisiä voi nähdä, oli päivä mikä hyvänsä.

Joulukalenterina meillä on tänäkin vuonna joulupussi, josta kirjoitin viime vuonna tänne blogiin. Tällä kertaa oman pussinsa saavat sekä esikoinen että keskimmäinen. Virkkasin taaperolle oman, harmaanvihreäsävyisen pussukan jo hyvissä ajoin marraskuussa. Kalenterin sisällöksi olen hankkinut kirpparilta pari sopivaa pikkuaarretta, kuten suurennuslasin ja piirustusmuotteja. Jatkamme viime vuonna hyväksi havaitulla linjalla: kalenterista tulee sopivassa suhteessa yhteisiä jouluisia puuhia, herkkuja sekä simppeleitä pieniä yllätyksiä, kuten tarroja, värityskuvia sun muita. On kiva, kun lapset ovat jo sen verran isoja, että esimerkiksi pipareiden ja joulutorttujen leipominen sujuu heidän kanssaan näppärästi. Viime vuonna yksivuotiaalla ei vielä ollutkaan omaa kalenteria. Lisäksi äitini antoi meille partiolaisten perinteisen kuvakalenterin.

Joko teillä on jouluvalmistelut hyvässä vauhdissa?