Joulua kohti

Joulukuu on täällä ja on taas aika alkaa vähitellen miettiä joulujuttuja. Olimme viikonvaihteessa monta päivää flunssassa, mutta ehdin käydä ennen sairastumista äitini ja siskoni kanssa kaupungilla kiertelemässä ja jouluostoksia tekemässä. Tuntuu, että joulukauden alku jotenkin aina yllättää joka vuosi. Ensin elellään tavallista syksyä ja sitten yhtäkkiä kaikki alkavatkin jo puhua joulukalentereista. Vaikken todellakaan ole mikään superjouluttaja, niin pikkuhiljaa tuntuu, että omakin joulufiilis on vähän heräilemässä horroksestaan. Marraskuun aivan poikkeuksellisen ihanalla säällä on varmasti ollut vaikutusta asiaan. Täällä meillä päin on ollut jo reilun viikon ajan maassa valkoinen lumikerros ja mittarissa reilusti pakkasasteita. Koska olen itse ollut perheestämme se vähiten nuhainen yksilö, olen ulkoiluttanut koiraa viime päivät kolmesti päivässä yksinäni podcasteja kuunnellen. Sininen taivas, höyryävä hengitys ja esiin kaivetut nahkarukkaset ovat saaneet uppoutumaan kunnon ”winter wonderland” -tunnelmaan.

Vaikka lapset ovat edelleen tosi pieniä eivätkä sen puoleen vielä oikein ymmärrä joulun päälle, niin jotain pieniä joulujuttuja olen silti ajatellut jo ujuttaa kuukauden puuhiimme. Olemme lukeneet Mauri Kunnaksen Joulupukin joululoma -kirjaa, jonka voitimme jostakin arvonnasta. Seuraavalla kirjastoreissulla ajattelin lainata vielä pari jouluisaa kirjaa lisää. Ostin myös kaupasta valmista piparitaikinaa pakastimeen. Esikoinen tykkää nykyään auttaa ruoanlaitossa ja on innokas askartelemaan, joten ajattelin, että yhteinen pipareidenleipomishetki voisi olla jo ihan toimiva konsepti. Piparimuotteja meillä tosin ei ole, joten ne täytyy vielä lainata mummilasta (tai ostaa pari kirpparilta). Itse pidän myös joulutortuista, mutta koska miehen mieleen ne eivät ole ollenkaan, en varmaan viitsi leipoa niitä tänäkään vuonna. Ehkä sitten, kun lapset kasvavat, saan jonkun muunkin syömään torttuja kanssani?

Joulukoristeita tai -kalenteria meillä ei myöskään ole. Vaikka esikoinen alkaa vähitellen olla sen ikäinen, että hän voisikin jo ymmärtää jotain sellaisen päälle, kalenteri ei tuntunut vielä tässä kohtaa tarpeelliselta. Ensi vuonna tilanne on varmasti jo eri! Omassa lapsuudessani meillä oli partiolaisten ja muiden perinteisten kuvaluukkukalentereiden lisäksi äitini Amerikan-tuttavien lähettämät upeat koristeelliset joulusukat, joihin ilmestyi aina yön aikana jotain kivaa pientä, kuten tarroja tai pipari. Haluaisinkin ehdottomasti ottaa meillekin perinteeksi itse tehdyn joulukalenterin. Konkreettisten pikku yllätysten lisäksi sieltä voisi löytyä jouluisia puuhia, kuten leipomista tai jouluelokuvan katselua. Suklaakalentereja meillä ei sen sijaan lapsena ikinä ollut ja ne eivät ehkä siksi oikein iske minuun.

Joulukoristeitakaan meillä ei ole koskaan ollut monestakaan syystä. Mies ei ole jouluihminen, vietämme aaton ja joulupäivän pois kotoa omien vanhempiemme luona ja ehkä tärkeimpänä kaikista, ajatus siitä, että säilöisi yksitoista kuukautta vuodesta kaapissa jotakin vain hetkeksi esille kaivettavaa, ei ole tuntunut houkuttelevalta. Ihmetyksekseni tänä vuonna olen kuitenkin huomannut silmäileväni kaupoissa joulukoristehyllyjä. Varsinkin lasten kasvaessa olisi kiva, että joulutunnelma näkyisi kotonakin jollain tavalla. Uutena en halua koristeita ostaa, mutta ehkä siis tsekkaan seuraavalla kirppisreissulla sieltä joulutavarapöydästä muutakin kuin pelkät piparimuotit. Kotonamme kuitenkin on ihan hyvin säilytystilaa, eli sinänsä joku yksi pieni joulukoristelaatikko ei olisi mikään kynnyskysymys. Erityisesti olemme miettineet jonkun jouluisen seimiasetelman hankintaa, koska se toisi myös joulun kristillistä ydinsanomaa selvemmin kotiimme.

Lahjaostoksia sain hieman aloiteltua Black Fridayna, ja olen myös kirjoitellut omia ja lasten lahjatoiveita ylös joululahjavinkkejä kyseleviä sukulaisia varten. Olen yrittänyt keksiä mahdollisimman käytännöllisiä ja tarpeellisia ideoita. Monet sukulaiset kuitenkin haluavat antaa niiden topparukkasten ja alushousujen ohella myös leluja tai muita nimenomaan lapsen kannalta kivoja lahjoja, mutta koska niitä tuppaa olemaan varsin runsaasti eivätkä lapset osaa itse ilmaista toiveitaan, järkevien mutta silti lasta ilahduttavien lahjojen keksiminen ei ole aina ihan helppoa. Aiempien vuosien tapaan emme osta itse lapsille mitään joululahjoja. He saavat niitä lähipiiriltä aivan riittävästi ja ylikin. En haluaisi totuttaa lapsia joulunakaan mihinkään hirvittävään lahjavuoreen, vaikka varsinkin puolison perheessä on jouluisin vallalla varsin överi lahjomiskulttuuri.

Uskomme Jumalaan, joten se kaikista tärkein asia, jonka haluaisin joulusta jälkikasvullemme välittää, on joulun todellinen sanoma. Olemmekin miehen kanssa puhuneet viime aikoina paljon siitä, millaisia kristillisiä jouluperinteitä haluaisimme omiin jouluihimme rakentaa. Omassa lapsuudenkodissani luetaan aina jouluevankeliumi ääneen ennen jouluateriaa, mutta olisi kiva, että usko näkyisi jouluissamme enemmänkin. Helposti se nimittäin peittyy kaikkeen tonttu- ja lahjahässäkkään. Joulukirkko järjestetään seurakunnassamme tänä vuonna sellaiseen aikaan, ettemme pääse osallistumaan, mutta usko voisi tulla ilmi ihan niistä perheen omistakin joulupuuhista ja -rutiineista.

Aatossamme olisi muutaman tunnin vapaa slotti jollekin ihan vain oman perheen kesken vietettävälle perinteelle, koska vaikka menemme tänä vuonna aatoksi miehen vanhemmille, skippaamme perinteisen visiitin sukulaisille. Muutamilla puolison sukulaisilla on tapana kommentoida tosi ikävästi muiden ulkonäköä ja kaikkea muutakin mahdollista, emmekä kaipaa sellaista jouluumme tai varsinkaan lastemme jouluun, kun emme heidän kanssaan ole muutenkaan tekemisissä. Joulusauna olisi yksi ihan kiva idea (vaikka kolmikuisen vauvan kanssa vielä tänä vuonna vähän haasteellinen), mutta olisi mukavaa, jos perinne olisi nimenomaan kristillisyyttä esiin nostava. Onko kellään uskovaisella lukijallani ehdotuksia?