Kaikenlaista viime viikolta

Yritin tehdä tästä sellaista ”viikon plussat ja miinukset” -postausta, mutta kun suurin osa kuulumisista tuntui olevan osastoa ”toisaalta kivaa, toisaalta mälsää”, en osannutkaan valita oikeaa merkkiä ranskalaisten viivojen tilalle. Mutta joo. Meillä on ollut varsin kiva ja tapahtumarikas viikko, joten tässä taas pitkästä aikaa tällaisia sekalaisia kuulumisia.

– Tapasimme tällä viikolla varmaan viisitoista vauvaa. Oli puolivuotisten ryhmäneuvola (muiden samanikäisten näkeminen oli hauskaa), muskari, treffit kaverin ja hänen vauvansa kanssa sekä pienryhmämme kokoontuminen, jossa hyörii omamme lisäksi pari muutakin beibiä. Vauvat ovat niin mainioita ja kaikki ihan omanlaisiaan tyyppejä.

– Automme on rikki ja uusia vikoja sen kun tuntuu putkahtelevan esiin koko ajan. Noin kolme ja puoli vuotta sitten käytettynä hommaamamme auto on kokonaisuudessaan ollut yksi murheenkryyni: kiva ja toimiva muuten, mutta jatkuvasti jostakin hajalla. Taas yhden monen sadan euron rempan sijaan aiomme nyt myydä kotteron halvalla pois vikoineen päivineen ja ostaa itsellemme toisen, toivottavasti vähän ehjemmän vempeleen. Kävimme jo katsomassa yhtä budjettiimme sopivaa käytettyä autoa, mutta se ehdittiin myydä toisaalle siinä tutkaillessamme. Metsästys  siis jatkuu.

– Jo monta kuukautta hienosti kokonaisia öitä nukkunut vauvamme on nyt viime päivinä herännyt aamupirteänä jo neljän kieppeillä. Ei ole auttaneet imetykset tai tutit, kun toinen tapittaa appo avoimin silmin pinnasängystään. En ole varma, ovatko syypää joulusta saakka kiusanneet vatsavaivat vai unentarpeen vähentyminen – toisaalta viime aikoina päiväunetkin ovat olleet aika epäsäännöllisiä. Ylipäätään pienen vaihtelevaa nukkumisrytmiä pitäisi varmaan yrittää säännöllistää, mutta en oikein tiedä, mikä sitten olisi ihanteellinen rytmi tämänikäiselle. Myös päivien vaihtelevat aktiviteetit hankaloittavat tiukassa aikataulussa pysymistä. Vaunuihin nukahtavaa vauvaa on melkein mahdotonta pitää hereillä, ja toisaalta aamuyön virkkua ei saa nukutettua pirteänä takaisin unille. Sinänsä olemme kyllä tosi onnekkaita, kun näitä muutamaa kertaa lukuun ottamatta vauva nukkuu öisin hyvin ja päivisinkin ihan riittävästi, että ehkä tämä ”nukutetaan sitten kun vaikuttaa väsyneeltä, herää kun herää” on ihan jees metodi tämäkin.

– Käytin yhdet vauvan pitkät päiväunet kokonaan siihen, että tarkistin opiskelukurssieni tilanteen ja suunnittelin aikataulua maisterivaiheen suorittamiseksi. Olin etukäteen optimistisesti ajatellut, että saan kyllä vauva kainalossakin opinnot purkkiin puoleentoista vuoteen, mutta ehkä tyydyn ihan suosiolla siihen kahden vuoden tavoiteaikaan. Aikaa ja läsnäoloa vaativia kursseja kun oli sittenkin jäljellä vähän enemmän kuin olin muistellut. Tavallaan olen aika innoissani siitä, että ensi syksynä ohjelmassa on jo vähän muutakin kuin kotiäiteilyä, mutta samalla opintopisteiden kasaan saaminen myös stressaa. Onneksi olen antanut itselleni luvan mennä syksyn täysin omien voimavarojen ja saamani lastenhoitoavun puitteissa. Keväällä ehtii sitten paahtaa tavoitteellisemmin, kun taaperolle hankitaan päivähoitopaikka. Joku ensi vuoden kevät tuntuu tässä jatkuvasti muuttuvassa vauva-arjessa niiiiin kaukaiselta, mutta pian sekin sieltä jo tulla kolkuttelee.

– Tänään meille saapuu vihdoin uusi astianpesukone vanhan rikkoutuneen tilalle! Olin jo unohtanut, miten rasittavaa ja aikaavievää puuhaa käsin tiskaaminen on. Varsinkin, jos kantaa samalla kitisevää vauvaa kantorepussa.

– Kävimme sunnuntaina katsomassa parin kaverin kanssa erään toisen seurakunnan jumalanpalvelusta ja tykkäsimme kovasti. Alamme varmaan käydä aina välillä siellä. Lisäksi vaihdoimme puolen tunnin päivittäisen rukousaikamme nyt toistaiseksi pieneen Raamatun lukuhetkeen aamuin illoin. Puolituntista on ollut viime aikoina vaikea saada toteutumaan, joten lyhyemmät tuokiot tulee varmemmin oikeasti pidettyä. Iltaisin luemme ja rukoilemme yhdessä miehen kanssa, aamuisin itseksemme.

– Saimme aikaiseksi laittaa tarpeetonta tavaraa nettimyyntiin ja annetaan-ryhmiin, joten ovella on käynyt aikamoinen trafiikki. Tietty puolet tyypeistä on jättänyt tulematta ja aikataulujen kanssa on ollut säätöä (siis miten vaikeaa on laittaa viesti, jos ei pääsekään tulemaan?), mutta kaappien tyhjentyminen ilahduttaa silti. Lisäksi löysin tori.fi:stä viidellä eurolla ison läjän vaatteita vauvallemme. Jihuu! Kivijalkakirppareilla ei ole viime kuukausina oikein lykästänyt, joten olin jo vähän huolissani vauvan neljien housujen kokoelmasta seuraavaa kokoa varten. Varsinkin, kun viimeisen kuukauden ajan niskakakat ovat yllättäneet keskimäärin kerran päivässä. Raskaana ollessa kierrätetyn ostaminen oli helppoa, kun kaikkia kokoja välillä 50-68 pystyi haalimaan jemmaan ja pikkuruiset kuteet olivat poikkeuksetta tosi hyväkuntoisia, mutta isompien kokojen kanssa tuntuu olevan vaikeampaa. Onneksi nyt löytöjä pystyy myös käyttämään pidempään kuin  vain pari kuukautta.

– Olin taas viime viikon alusta kipeänä. En tiedä mitä näille toistuville, lyhyille kuumeiluille voisi tehdä, vai voiko mitään. Olen yrittänyt kiinnittää koko ajan erityistä huomiota siihen, että rintoihin ei syntyisi tukoksia, jos kyse nyt sitten vaikka olisi jostain tiehyttukosten suuntaisista oireiluista. Ainakaan mieheen nämä parin päivän kuume- ja päänsärkytautini eivät tartu, joten mistään perus flunssista tuskin on kyse. Huomaan kaipaavani nykyisin joka päivään jotain muutakin aktiviteettia kuin leikkimaton vierellä istumista (ihan ruokakauppareissukin riittää), joten useamman päivän kotona tönöttäminen käy mielenterveyden päälle. Onneksi nyt jouduin skippaamaan sairastumisen vuoksi vain yhden kivan menon.

Mitä teidän viime viikkoonne kuului?