Käsitöitä ja korjauksia

Blogitauon aikana käytin vapaa-aikani muun muassa virkkaamiseen. Vauvan synnyttyä tahtini on hidastunut, mutta edelleen hyvän idean tullessa mieleen saatan hurauttaa muutamassa päivässä jonkin pienen projektin päätökseen. Näin jouluokuussa virkkuuni pyörivät erityisesti kolmen teeman ympärillä: joulun, talven ja kuolan.

Kuten neljän kuukauden kuulumispostauksessa kerroin, vauvamme kuolaa nykyisin varsin runsaasti. Nyt parina viime viikkona meininki on ehkä ollut jo vähän hillitympää, mutta päätin joka tapauksessa tehdä hänelle pari kuolalappua kaupasta ostettujen kokoelmaa täydentämään. Värit valitsin pitkälti ”mitä lankakaapista löytyy” -mentaliteetilla. Sininen mätsää täydellisesti samasta langasta aiemmin tekemääni tuttinauhaan ja valkoinen sopii asuun kuin asuun. Katsoin kuolalappuja varten hieman esimerkkikuvia Pinterestistä, mutta pääasiassa tein kavennukset oman mieleni mukaan ja mallailin välillä kuolalappuja kaupasta ostettuja versioita vasten oikeaa kokoa hahmottaakseni. Ensiksi virkkaamastani valkoisesta lapusta tuli hieman pienempi kuin lopulta olisi ollut optimaalista, joten siniseen lisäsin pari ekstrakerrosta pituutta. Lappujen taakse olisi voinut tehdä esimerkiksi nappikiinnityksen, mutta päätin mennä helpoimman kautta ja virkkasin ainoastaan pitkät, solmittaviksi sopivat nauhat.

Kuvassa näkyvät housut esittelinkin jo edellisessä virkkaamista käsitelleessä postauksessani. Päädyin purkamaan epätasaisesti jaotellut lahkeet ja virkkaamaan ne uusiksi. Samalla nostin ruskean polvikaistaleen paikkaa ja tein ainoastaan lahkeiden resorit harmaalla langalla. Tämä helpotti värinvaihtorumbaa, ja kokonaisuudesta tuli mielestäni kivemman näköinen. Villapöksyt eivät ole päässeet vielä käyttöön, mutta ne ovat nyt sopivan kokoiset vauvallemme. Pakkasen toivon mukaan jossain kohtaa taas kiristyessä ne ovat kätevä lisäkerros haalarin alle.

Kolmantena projektina virkkasin vauvalle pari kivaa jouluista juttua. Halusin hänelle jotain söpöä jouluksi, joten tonttulakki valmistui pikavauhtia juuri ennen pikkujouluja. Keksin tonttulakinkin kavennukset lonkalta omasta päästäni. Muutamat kavennussilmukat jäivät siksi hieman näkyviin valmiiseen lakkiin, mutta minun makuuni tonttulakki on ihan riittävän siisti. Vauva näyttää supersuloiselta se päässään! Innostuin tekemään vauvalle vielä hänen ensimmäisen joulukoristeensakin, tonttulakkipäisen nallen. Olisi ihana aloittaa vauvalle perinne, että hän saa joka vuosi yhden uuden joulukuusenkoristeen itselleen. Koska näin ekana vuotena hän ei vielä niiden päälle ymmärrä, valitsin koristeen teeman itse. Jatkossa voisin kuitenkin täydentää kokoelmaa vaikka virkkaamalla aina hänen toiveidensa mukaisen eläinhahmon.

Virkkaamisen lisäksi olen ommellut vähän muutakin. Innostuin nimittäin parsimaan muutamia rikkimenneitä tekstiileitä takaisin käyttöön! Yksi pussilakanoistamme on majaillut pitkään kaapin perällä, koska koiran kynnet ovat tehneet siihen pari ikävää palkeenkieltä. Nyt ompelin repeämät kiinni ja lakana on taas aivan käyttökelpoinen. En totisesti ole mikään parsimismestari ja ompeleet jäivätkin selvästi näkyviin, mutta minua ne eivät lakanassa häiritse. Peitto on myös helppo pedata niin, että paikkaus jää näkymättömiin toiselle puolelle. Samassa ompelupuuskassa korjasin läjän miehen boksereita, joiden saumoissa oli repeämiä. En ehkä osaisi käyttää sellaisia korjattuja vaatteita, joissa parsiminen jää näkyviin (vaikka ekologinen korjaaminen trendikästä onkin), mutta esimerkiksi juuri alusvaatteissa korjaaminen on näppärää. Eivät ompeleet edes erottuneet mustasta kankaasta. Helposti boksereiden kaltaiset halvat ja jatkuvasti kuluvat ”käyttövaatteet” vain nakkaa hajotessa roskiin enempää miettimättä, vaikka muutaman minuutin vaivannäöllä niillekin voisi antaa runsaasti lisää käyttöaikaa.