Kesälomaviikkomme

Kirjoittelinkin jo keväällä siitä, että tänä vuonna perheellämme on yhteistä kesälomaa ainoastaan viikon verran. Mies aloitti keväällä uudessa työpaikassa ja itsekin olen vasta siirtynyt harjoittelun kautta työntekijäksi, joten lomia ei ole ehtinyt kertyä kummallekaan. Koska me molemmat teemme osa-aikaista työviikkoa, lapsille saimme kuitenkin järjesteltyä varsin vähällä vaivalla kolmen viikon breikin päiväkodista. He olivat aina kahtena päivänä viikossa kotona joko miehen tai minun kanssani, ja mies piti lisäksi ennen yhteistä kesälomaviikkoamme pari ekstravapaapäivää. Neljän jäljelle jääneen hajatyöpäivän ajaksi lapset pääsivät nauttimaan kesätouhuista mummilassa sekä molemmilla tädeillä.

Yhteinen kesälomaviikkomme starttasi esikoisen 4-vuotissynttärijuhlilla. Juhlien järjestely olikin oiva tapa saada irrotettua aivot työkuvioista. Vieraat oli kutsuttu sunnuntai-iltapäiväksi, joten lauantaina ja sunnuntaiaamuna ehdin hyvin siivota ja laittaa tarjottavat valmiiksi. Kerkesimmepä lauantaina kirppiksillekin. Monissa aiemmissa juhlissamme tarjoiluja on ollut aivan liikaa ja niitä on saanut tyrkkiä kaikkien vieraiden matkaan ties missä muovikipposissa, joten olin päättänyt jo etukäteen, että menisin tällä kertaa helpommalla kaavalla ja leipoisin ainoastaan yhden makean ja yhden suolaisen tarjottavan.

Kakkuna oli jokajuhlainen klassikkomme valkosuklaa-juustokakku mansikoilla, jonka pystyi tekemään jo hyvissä ajoin pakastimeen. Suolaiseksi tarjottavaksi valitsin tällä kertaa tomaatti-fetapiirakan, jota en puolestaan ollut kokeillut koskaan aiemmin. Tosi hyvää kuitenkin oli ja varmasti teen toistekin! Muut tarjoilut tulivat sitten kaupan hyllyltä. Suolaisena täydennyksenä juhlapöydässä oli karjalanpiirakoita, hunajamelonia, viinirypäleitä, nakkeja sekä minilihapullia. Makealta sektorilta tarjolla oli keksejä sekä esikoisen lempiherkkua jäätelöä. Lisäksi pikkuvieraille oli vielä omia lasten sokerittomia keksejä sekä hedelmäpatukoita.

Esikoinen sai myös tosi ihania ja hyödyllisiä lahjoja. Paketeista löytyi mm. barbeja, kirja, Hoplop-lahjakortti, pyjama, kurahousut, puuhakirjoja ja askartelutarvikkeita. Kaikki tosi mieleisiä ja tulevat varmasti käyttöön. Juhlat sujuivat muutenkin kaikin puolin tosi kivasti ja lapsilla leikkejä ja tohinaa riitti.

Emme pitäneet vielä tänä vuonna erillisiä kaverisynttäreitä, koska vapaa-ajalla esikoisemme leikkii lähinnä serkkujen kanssa ja myös hänen kumminsa ja kummitädin tytär oli luontevaa kutsua sukulaisjuhliin. Päiväkotikavereissa hänellä on lähinnä yksi erityisen läheinen ystävä, mutta lapset eivät ole ainakaan vielä kyläilleet vapaa-ajalla. Kesälomakauden vuoksi koin, että päiväkotipoppoon kokoon haaliminen olisi muutenkin voinut olla hankalaa. Esikoinen ei itsekään ole vielä ollut kenenkään päiväkotilaisen synttärijuhlissa eikä siten osannut sellaisia kaivata. Katsotaan erillisiä kaverikekkereitä sitten vuoden päästä, jos ne alkavat silloin olla päiväkotipiireissä enemmän pinnalla.

Juhlatohinoista teimmekin sitten sulavan liu’un maaseudun rauhaan. Pakkasimme maanantaiaamuna kamppeet kasaan ja hurautimme perheen kesken mökille. Säät olivat suotuisat ja lapset viihtyivät kivasti pihapuuhissa. Huomaa kyllä, että lapset ovat jo pikkuisen isompia, kun he oikeasti leikkivät pitkiä aikoja keskenään ja siskoksista on toisilleen ihanasti seuraa. Ehdin ihan eri tavalla esimerkiksi virkata ja lukea kirjaa samalla, kun tytöt touhusivat keskenään, kuin aiempina mökkikesinä.

Kävimme melkein joka päivä mustikassa ja kumpikin lapsista jaksoi poimia marjoja pitkään ja hartaasti. Lisäksi tietysti uimme, saunoimme ja kävimmepä ensimmäistä kertaa lasten kanssa soutelemassakin. Ihan pienellä kierroksella kylläkin, mutta oli kiva mahdollistaa elämys esikoiselle, kun hän sen perään jo viime mökkeilyllä kyseli ja silloin soutelu jäi väliin todella tuulisten säiden vuoksi. Veneessä oleminen taisi kyllä hieman jännittää neljävuotiasta, kun taas taapero ei ollut milläänsäkään. Mökkireissun loppupuolella teimme vielä perinteisen visiitin mökin viereisen isomman pitäjän kirpputoreille. Sieltä löytyi runsaasti ostettavaa, ja kävimme samalla loman kunniaksi pitsalla ja jäätelöilläkin.

Perjantaina olimme taas kotona. Hankimme muutama viikko sitten kuopukselle istuimen minun pyöräni tarakalle, ja esikoisen opittua taitavaksi ja omatoimiseksi pyöräilijäksi on ollut kiva käydä pyörillä koko perheen voimin puistoilemassa. Aamupäivällä ruokakauppareissun jälkeen kävimmekin taas koko poppoo polkien lähipuistossa. Iltapäivällä miehen lapsuudenkaveri tuli meille kyläilemään ja pelaamaan.

Lauantaina oli taas kirppispäivä ja iltapäiväksi saimme jälleen kotiimme vieraita, kun miehen äiti, veli, sisko ja siskon lapset tulivat leikkimään. Sää oli koko päivän todella sateinen, mutta niin vain lapset puuhailivat kuravaatteissaan tovin vesileikkejä kotipihassa. Lauantaihin sisältyi myös aivan ihania uutisia, kun siskolleni syntyi vauva. Pääsin jo illalla pikaisesti piipahtamaan vauvaa katsomassa. Vastasyntyneet ovat kyllä niin mahdottoman valloittavia! En malta odottaa, että lapsetkin pääsevät tutustumaan uuteen serkkuunsa. Saman ikäiset serkukset ovat iso rikkaus ja on ihanaa, kun perhe kasvaa.

Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa aamulenkillä. Juokseminen sujui tällä kertaa yllättävän hyvin, vaikka tosi hitaita ja lyhyitähän nämä lenkkeilyni tässä kohtaa raskautta ja heikohkolla pohjakunnolla ovat. Aamupäivällä vein esikoisen naapurikaupunkiin, jonne hän pääsi viettämään omaa kesäretkipäivää mummin ja papan kanssa. Heillä oli suunnitelmissa muun muassa lasten kesäteatteriesitys. Vanhempieni koira tuli meille siksi aikaa hoitoon, joten kävimme viemässä kuopuksen kanssa koiran metsään hänen päiväuniensa jälkeen. Oli kivaa vaihtelua viettää kerrankin aikaa kolmisin niin, että paikalla olikin meidän vanhempien lisäksi ainoastaan taapero. Iltapäivällä veimme toisen auton miehen vanhempien luokse ja leikimme tovin heidän pihassaan hiekkalaatikolla kuopuksen kanssa. Siitä hurautimmekin sitten esikoista hakemaan, ja loppuilta kului rennosti kotosalla.

Vaihteleva viikko piti huolen siitä, että töistä pääsi irtautumaan mukavasti jo näinkin lyhyessä lomapätkässä. Sopivassa suhteessa sekä luonnon rauhaa että ohjelmaa ja ihmisten tapaamista oli oikein toimiva resepti lomaviikkoon! Nyt sitä sitten toivon mukaan jaksaa taas painaa työarkea hyvillä mielin syyskuun lopulle saakka, jolloin minulla koittaa äitiysloma.