Kristitty perhe ja Halloween
Halloween-kausi lähestyy, minkä huomaa aina ensimmäisenä kaupan keskikäytäville rakentuvista krääsähyllyköistä. Emme liene ainoa kristitty perhe, jolle tämä loppusyksyn juhla ei ole mitenkään järin mieleinen. En ole ikinä oikein tajunnut, mitä kivaa tai juhlimisen arvoista on kauhussa ja kuolemassa. Puuhun ripustettu hirtetty nukke ei olisi kenenkään mielestä asiallinen pihakoriste huhtikuussa, joten miksi Halloweenin aikaan tilanne on eri?
Olin itse jo lapsena herkkä kaikille pelottaville jutuille. En ole ikinä katsellut esimerkiksi kauhuelokuvia. Halloween ei omassa lapsuudessani myöskään ollut vielä niin iso ilmiö kuin nykyisin. Muistan kyllä olleeni joskus lapsena kaverin Halloween-juhlissa, mutta esimerkiksi koulussa päivä ei muistaakseni näkynyt juurikaan. Meillä kotona Halloweenia ei vietetty, eivätkä vanhempanikaan siitä perustaneet.
Nyt itse äitinä ja kristittynä koen, että Halloweenin juhliminen ei sovi perheemme arvoihin. Meillä kotona Halloween ei siis näy millään tavalla. Lähinnä vain kaupassa yhdessä lasten kanssa todetaan, että onpas ikävän näköisiä koristeita. Kauppojen lisäksi lapset kuitenkin väistämättä törmäävät Halloweeniin jonkin verran myös päiväkodissa ja koulussa.
Virallisesti meidän päiväkodissamme vietetään vain ”syysnaamiaisia”, mutta käytännössä moni vanhempi pukee lapsensa juuri joksikin piruksi, noidaksi tai luurangoksi. Me olemme toimineet päiväkodin juhlien kanssa vähän miten milloinkin – toisinaan lapset ovat osallistuneet ja pukeutuneet johonkin ”kivaan” naamiaisasuun, tyyliin prinsessaksi tai pupuksi. Välillä olen tähdännyt tarkoituksella vapaapäivät juhlien päälle. Näin kotiäitinä se on helppoa, mutta esimerkiksi viime vuonna olin töissä ja meillä oli lapsia kolmessa eri ryhmässä, jotka kaikki juhlivat eri päivinä. Silloin kekkereiden välttely olisi vaatinut aikamoista järjestelyä.
Ymmärrän, että Halloweenkin lasketaan nykyään Suomessa osaksi juhlaperinteitä, ja lapsille halutaan tarjota päiväkodissa mahdollisuus tutustua siihen. Vaikka meille Halloween ei ole mieleinen juhla, en viitsi nipottaa mistään lepakkovärityskuvista tai kurpitsa-askarteluista. Eihän niissä itsessään vikaa olekaan – kurpitsa on kasvis ja lepakko on eläin, ei sen kummempaa. Siitä en kuitenkaan tykkää, jos lapsille esitellään Halloweenin varjolla kummitus- tai muita kauhujuttuja. Etenkin yksi lapsistamme on sen verran herkkä, että kaikenlaiset hurjat hahmot ovat liian jännittäviä ja aiheuttavat helposti vain painajaisia.
Halloweenin aikaan onkin mielestäni tärkeä pitää erityisen huolella mielessä, millaiset elementit ovat lapsille sopivia ja ikätasoisia. Oma mielipiteeni on, että kauhu, kummitukset, demonit ja ilkeät noita-akat eivät ole pienille sopivia, vaikka asiaa ei edes arvioisi nimenomaan kristillisestä näkökulmasta. Jutut, jotka ovat joillekin lapsille vain kivan jännää hauskanpitoa, saattavat pelottaa toisia ihan oikeasti. Kauhu, pahuus ja kuolema eivät liene tosielämässä kenenkään mielestä mitenkään lystikkäitä, joten en koe luontevaksi karnevalisoida niitä minkään juhlapäivän varjolla.