Kun vauva ei suostu syömään kiinteitä

Kuopuksemme on nyt puolivuotias, joten muunkin ravinnon kuin äidinmaidon syöminen on tullut pikkuhiljaa ajankohtaiseksi. Aloitimme maistelut pari viikkoa sitten sinä päivänä, kun vauva täytti kuusi kuukautta. Olin ajatellut, että voisimme startata tällä kertaa jo vähän aikaisemminkin, mutta koska lupaa istuttamiselle ei tullut vielä viisikuisen neuvolassa, tuumin, että homma olisi kätevämpi aloittaa sitten, kun syöttämisen saisi hoitaa syöttötuolissa. Ekaksi sosemauksi valikoitui bataatti.

Olin suunnitellut, että aloittaisimme ensin soseilla ja katsoisimme sormiruokaa siihen oheen sitten hieman vanhempana. Ainakin esikoisen kanssa oli nimittäin mielestäni näppärämpää hoitaa ruokiin totuttelu soseilla. Soseita syödessä sotkun ja hävikin määrä ei ole aloittelijalla niin suuri kuin silloin, jos vauva aterioi omatoimisesti. Lopulta päädyimme kuitenkin kääntymään sormiruokien puoleen jo toisena maistelupäivänä. Kuopuksen kohdalla kiinteiden syöminen ei nimittäin lähtenyt käyntiin ihan niin näppärästi kuin olin ennakoinut.

Näin kahden viikon totuttelun jälkeenkään vauvan mahaan päätyvää ruokamäärää ei nimittäin voi oikein kutsua edes siksi lusikan kärjelliseksi. Jotenkin tuntuu, kuin vauvalla ei olisi kunnolla kykyä niellä soseita: hän vain pitää kieltä passiivisesti ulkona suustaan niin, että kaikki valuu kuolan mukana ulos. Hän ei varsinaisesti maistele tai imeskele sosetta, ja jos sitä erehtyy laittamaan suuhun vähänkään liikaa, on seurauksena oksennus.

Syöttäminen tapahtuu siis meillä niin, että minä yritän hipaista lusikasta minimaalisen sosesipauksen vauvan kielelle, josta hän sitten valuttaa sen ruokalappuun. Vaikka sulatan pakastimesta vain yhden jääpalallisen sosetta kerrallaan, en saa siirrettyä yhdellä ruokailulla edes sen vertaa sosetta vauvan suuhun, mahasta nyt puhumattakaan. Nykyisin vauva ei sentään yleensä ala itkeä ruokailuilla, mutta ei touhu tunnu hänelle olevan erityisen mieleistäkään. Olen yrittänyt pitää homman positiivisena ja tarjonnut soseita sinnikkäästi pari-kolme kertaa päivässä mahdollisimman virkeillä hetkillä, mutta edistystä ei ole ollut juuri havaittavissa.

Olen tehnyt vauvalle itse bataatti-, kukkakaali- ja peruna-porkkanasoseita ja tarjonnut lisäksi sileää kaurapuuroa sekä kaupan lohi-, omena-, mango- ja luumusoseita. Puolivuotiaalle eri makuja saa jo tarjota monipuolisesti, joten olemme ottaneet uusia testiin lähes päivittäin. Eroa menekissä ei kuitenkaan ole juuri ollut. Oli kyse sitten itsetehdystä, kaupasta ostetusta, kasviksesta tai hedelmästä, melkeinpä kaikki löytyy aterioinnin päätteeksi ruokalapusta.

Kun soseiden syönti ei ole ottanut tuulta alleen, olen yrittänyt tarjota vauvalle sormiruokia, josko ne innostaisivat enemmän. Olemme kokeilleet maissinaksuja, kana-palsternakkapötköjä, apinaevästä, keitettyä parsakaalia, kurkkua, päärynää sekä maistelututista tomaattia. Sormiruoka tuntuu kyllä kiinnostavan vauvaa, ja hän istuu mielellään meidän ruokailumme ajan syöttötuolissaan muussaamassa ja ihmettelemässä annostaan. Suuhun ruokaa ei kuitenkaan päädy käytännössä lainkaan. Vaikka vauva on imeskellyt jo iät ja ajat antaumuksella leluja ja nyrkkejään, sormiruokia hän korkeintaan nuolaisee kerran-pari. Ainoa, mitä on päätynyt ehkä hieman mahaankin saakka, on maissinaksu. Ei siis tunnu tässä kohtaa oikein hedelmälliseltä vaihtaa täysin sormiruokailuunkaan.

Kiinteiden aloituksen tahmeus on tullut minulle aika yllätyksenä, koska esikoisen kanssa homma lähti sujumaan ihan sutjakkaasti. Jotenkin ehkä oletin, että nyt puolivuotiaana vauvalla olisi jo hyvät valmiudet maistelemiseen eikä mitään haasteita siksi tulisi vastaan. Tuntuu hämmentävältä, että soseet aiheuttavat kuopukselle niin helposti oksennusrefleksin, kun muutoin hän ei ole ikinä ollut kova pulauttelemaan ja leluja hän työntää suun syövereihin ilman mitään ongelmaa. Olen etsiskellyt vanhoja videoita taaperon ensimmäisistä maisteluista ja yrittänyt vertailla, miltä maistelu hänen kanssaan näytti. Ja ero ei selvästikään ole pelkästään muistissani, koska jo ekalta maistelukerralta kuvatussa videossa esikoinen imeskelee lusikkaa, maiskuttelee huulia syödessään ja myös nielaisee jonkin verran sosetta. Pientä kakomista toki välillä on, mutta oksentelua en muista tapahtuneen ikinä.

Jokainen vauva on tietenkin yksilö ja olemme maistelleet kuopuksen kanssa vasta verrattain vähän aikaa. Yritän siis olla stressaamatta asiasta, koska en voi siihen kuitenkaan vaikuttaa muutoin kuin tarjoilemalla kiinteitä säännöllisesti ja monipuolisesti ja yrittämällä pitää ruokailuhetket miellyttävinä yhteisinä tuokioina. Ainakin tähän saakka vauvan paino on noussut hyvin pelkän maidon voimin, joten toivottavasti seuraavassa neuvolassa kehitys on jatkunut ennallaan. Toki yli puolivuotias kaipaisi ravitsemuksellisesti vähitellen muutakin ravintoa kuin äidinmaitoa painonnoususta riippumatta, mutta ainakaan kasvun puolesta meillä ei siis pitäisi olla mitään hengenhätää.

Vauvaryhmissä monet kertovat puolivuotiaidensa vetelevän jo kokonaisia tai vähintäänkin puolikkaita pilttipurkillisia sosetta. Olisikin kiva kuulla, missä vaiheessa teidän muiden pieniruokaiset vauvat ovat innostuneet kiinteistä. Kauanko totutteluvaiheessa kesti ja minkä ikäisenä aloititte? Koska ruokaa alkoi upota vatsaan enemmän kuin lusikan kärjellisiä?