Kuopus 1v

Huhhuh, meidän pienempikin murusemme on nyt siirtynyt virallisesti taaperokerhoon! Tosin aion kyllä pidättää oikeuden kutsua häntä vauvaksi vielä pitkään. Ainakin siihen asti, että hän saa kävelyvaihteen silmään ja lähtee oikeasti taapertamaan eteenpäin.

Tuntuu niin hassulta, että kuopuskin on jo yksivuotias. Esikoiseen verrattuna hän tuntuu vielä niin pieneltä, ja toki yksivuotias vielä ihan pieni onkin. Toisen vauvan kohdalla vauvavuosi on kulunut paljon nopeampaa vauhtia, siis tuntuu että ihan vastahan kuopus syntyi. Päivä päivältä hän kasvaa yhä persoonallisemmaksi omaksi pieneksi ihmisekseen, ja se on samaan aikaan ihanaa ja ihan kamalaa. Samalla iloitsee toisen kehityksestä ja haluaisi pitää oman pienen vauvansa aina yhtä pehmoisena pikku palleroisena.

Järjestimme viikonloppuna yksivuotiaallemme pienimuotoiset synttärijuhlat. Tarjolla oli vakiotarjoiluitani eli valkosuklaajuustokakkua mustikoilla, Kinuskikissan chocolate chip cookies -keksejä, paria erilaista pitsaa, karkkeja, hunajamelonia ja viinirypäleitä. Pakastimessa oli vielä siskon häistä jäänyttä täytekakkua, joka täydensi mukavasti juhlapöytää. Näin muutamat synttärijuhlat järjestäneenä olen todennut, että ruokaa tuppaa aina jäämään kauheat kasat, joten olen melkeinpä joka juhlissa aina vain yksinkertaistanut tarjottavia. Nytkin saimme ylijäämäpitsoista vielä aterian seuraavalle päivälle ja kakkujakin lähti muutamalle vieraalle mukaan.

Juhlaohjelma noudatti niin ikään perinteistä kaavaamme. Kahvittelun ja lahjojen avauksen lisäksi taustalla pyöri kuvadiat kuopuksen ensimmäisen vuoden varrelta, ja pidimme myös Kahoot-visan pikkuneidistä. Voittajaksi selviytyi tällä kertaa yllätysnimi eli puolisoni siskon mies. Yksivuotiaamme sai myös tosi kivoja lahjoja. Ikimuistoisin on varmasti yksivuotiskuvaus, jonne ensi viikolla pääsemme koko perheenä valokuvattavaksi. Lisäksi kuopus sai mm. päiväkotirepun, pillipullon, vaatteita, pehmoleluja ja kirjoja.

Kirjat ovatkin tällä hetkellä kovassa huudossa, ja kuopus tykkää mielellään selailla ja osoitella paksusivuisia vauvakirjojaan. Osoittelu ylipäätään on hänen suosiossaan: missä vain kuljemmekin, yksivuotias osoittelee kaikkea näkemäänsä ja haluaa, että se nimetään hänelle. Omia sanoja ei vielä juurikaan tule. Ainoa selkeä, usein toistuva sana on mamma, ja sen lisäksi hän juttelee lähinnä pappappap ja muita omia höpöttelyitään. Tosin juuri tänään hän toisti isänsä perässä monta kertaa aivan selvästi ”kartta”, kun he katselivat seinällämme olevaa maailmankarttaa, eli ehkä niitä sanojakin alkaa vähitellen tulla lisää! Liikkumisen osalta hän on alkanut konttaamisen ohella yhä useammin karhukävellä, ja kävelykärryn kanssa neiti tepastelee jo hurjaa kyytiä. Hän on nyt ihan juuri alkanut myös nousta itse ilman tukea seisomaan.

Siirsimme kuopuksen hieman ennen synttäreitä esikoisen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, ja yöt sujuvat siellä aika hyvin. Aiemmin neitokainen nousi usein yöllä kertaalleen seisomaan ja itkeskelemään, jolloin hänet täytyi käydä laskemassa takaisin makuulleen jatkamaan uniaan, ja lisäksi hän halusi maitoa siinä joskus neljän-viiden maissa. Nyt parina yönä toista herätystä ei ole enää tullut, vaan hän on herännyt ensimmäisen kerran vasta kuuden korvilla ja tullut silloin syömään. Olemme toistaiseksi jättäneet omaan makuuhuoneeseemme vielä matkasängyn, koska aamuvarhaisen imetyksen jälkeen kuopus on näppärämpi laskea siihen uniaan jatkamaan kuin kiikuttaa takaisin lastenhuoneeseen. Toiveissa olisi, että heräilyt jäisivät vähitellen kokonaan ja unta riittäisi ilman maitoakin hieman pidemmälle aamuun, mutta saa nyt nähdä, kuinka tilanne kehittyy. Ainakin nukahtaminen yhteiseen huoneeseen alkoi sujua lapsilta heti tosi kivasti.

Tuore yksivuotiaamme on aivan ihana, pieni aurinkoinen hymysuu ja niin rakas meille kaikille <3

perhe lapset vanhemmuus
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *