Kuopus 9 kk: aika kiitää, ja niin kohta myös vauva
Perheemme pienin on nyt yhdeksän kuukauden ikäinen, eli hän on virallisesti asustellut ulkomaailmassa yhtä pitkän ajan kuin raskausaikana mahan sisässäkin. Tosi hassua! Esikoiseen verrattuna kuopus tuntuu aina pienen pieneltä, mutta kyllähän sen silti mielen perukoilla tiedostaa, että hän alkaa olla jo ihan tuollainen ”iso vauva”. On ihanaa, kun hän kasvaa ja oppii kaikkea uutta, mutta samalla haluaisin pitää hänet ikuisesti vauvamaisen pehmoisena hymysuisena pötkylänä. En voi uskoa tai halua vielä edes ajatella, että kolmen kuukauden(!!!) päästä perheeseemme kuuluu taapero ja leikki-ikäinen. Siis anteeksi mitä?!
Vauva on edelleen maailman ihanin, suloisin ja kivoin tyyppi (tietenkin). Hän on lähes aina hyvällä mielellä, hänen kanssaan on helppo puuhailla mitä tahansa ja hän on vain kaikin puolin niin mukava ja aurinkoinen tapaus, että välillä melkein nolottaa, että olemme saaneet kokea jo toistamiseen näin helpon ja mutkattoman vauvavuoden. Pikkuneiti liikkuu eteenpäin ryömien ja treenailee kovasti myös konttausasentoa. Varsinainen konttaaminen ei vielä onnistu, mutta hän jumppailee jatkuvasti peppua ylös ja yrittää selvästi kuumeisesti miettiä, miten sillä tapaa pääsisi liikkeelle. Tänään hän oppi myös kuukausisynttärien kunniaksi nousemaan itse makuulta istumaan. Hurraa!
Vauva tapailee söpösti tavuja ja toistelee usein ”äiti”, ”mamma” ja ”vavva”. Hän rakastaa ryömiä isosiskon huoneen telttamajaan leluja tutkimaan ja haluaa aina kiivetä olohuoneen telkkaritason hyllyn sisään tai jumppamattokuution päälle. Imurin johto ja koiran puruluut kiinnostaisivat myös kovasti. Leluista hauskimpia ovat elektroninen lasten piano, pallot sekä oranssi rinkelimäinen purulelu. Hampaita löytyy alaleuasta kaksi kappaletta.
Kiinteiden syöminen on lähtenyt nihkeän alun jälkeen oikein kunnolla lentoon. Vauva syö aamulla purkillisen hedelmäsosetta, lounaaksi ja päivälliseksi niin ikään pienet pilttipurkilliset lämmintä ruokaa ja illalla vielä puuroa hedelmäsoseen kera. ”Ruokaisat” soseet teen pääasiassa itse, hedelmäversioina käytämme valmiita pilttejä. Nyt, kun soseet ovat maistuneet niin hienosti, sormiruokailu on jäänyt tyystin pois. Koen nimittäin itselleni paljon helpommaksi syöttää nopeasti ja siististi soseen kuin keräillä lattialta sormiruoan palasia. Myös imetyskerrat ovat harventuneet selvästi aiemmasta, mutta kyllä neiti silti maitoakin juo vielä varmaan 5-7 kertaa vuorokaudessa.
Siinä kahdeksan kuukauden korvilla vauva nukkui jo muutaman kokonaisen yön ilman herätyksiä, mutta viime aikoina hän on taas kaivannut yöllä herätessään rintaa nukahtamisen avuksi. Toisinaan imetän vain kerran aamuyöstä, mutta välillä maitoa kaivataan kahteen otteeseen. Pääsääntöisesti vauvan yö kestää edelleen kellon ympäri, joko seiskasta tai puoli kasista alkaen. Onkin todettava, että tämä nuorempi neitimme on kyllä ollut koko elämänsä ajan hämmästyttävän tasainen nukkuja. Mitään hulinointikausia ei ole ollut, vaan öiden kaava on ollut pienestä pitäen aivan sama. Oli esikoinenkin hyvä nukkumaan ja lopetti yösyömiset kokonaan jo parikuisena, mutta hänen kanssaan nukahtamisen sujuvuudessa ja muiden herätysten määrässä oli paljon enemmän vaihtelua vauvavuoden aikana.
Koska kuopus on ollut niin tasaisen varma nukkuja ja herätyksiä ei ole tyyliin ikinä tullut paria enempää, en ole jaksanut juuri laittaa tikkua ristiin yöimetysten lopettamisen eteen. Joku yksittäinen herätys ei ole tuntunut vaivan (ja mahdollisesti esikoisenkin herättävän itkun) väärtiltä. Voisihan sitä varmaan lähiaikoina alkaa pontevammin kokeilla, miten vauva reagoisi, jos maitoa ei tulisikaan, mutta kuten sanottu, en ole ottanut stressiä asiasta, kun oma vireystaso on näillä nykyisillä järjestelyilläkin vallan ok. Päiväunia vauva nukkuu kotipäivinä kahdet: ensimmäiset noin klo 10-11 ja toiset klo 14-15. Tosin aika usein olemme iltapäivisin menossa niin, että vauva ottaa sitten lyhyempiä tirsoja automatkoilla tai vähän miten milloinkin.
Kaiken kaikkiaan hän on vain aivan hurmaavan mainio tapaus ja aivan täydellinen tyyppi perheeseemme.