Kuukausi laskettuun aikaan
Laskettu aika häämöttää aika tarkalleen kuukauden päässä. Tuntuu, että vasta nyt äitiysloman alun ja työasioista irrottautumisen myötä olen pystynyt oikeasti orientoitumaan vauvan saapumiseen. Pieni liikkuu erittäin aktiivisesti ja on ollut ihana laitella hieman tavaroita valmiiksi, järjestellä kotia ja kääntää ajatuksia kohti vauva-arkea. Vaikka äitiyslomaa on virallisesti takana vasta kaksi päivää, olen saanut rastitettua listalta jo monta hoidettavaa askaretta. Vauvan minikokoisille tumpuille ja pipoille on etsitty oma kori eteiseen, vaatteille on varattu oma hylly lastenhuoneesta ja harsot on kaivettu kaapin perukoilta käyttövalmiuteen.
Viikonloppuna virittelimme miehen kanssa vauvan pinnasängyn paikoilleen. Tulen aina jotenkin hyvälle tuulelle, kun näen sen omalla paikallaan makuuhuoneen reunassa. Ihan kohta siellä pötköttelee taas meidän oma pieni vauva! Kaappeihinkin tuli mukavasti tilaa, kun patja ja reunapehmuste eivät enää tuki hyllyjä. Pinnasängyn lisäksi otin esiin ja puhdistin rattaiden vaunukopan, joka tulee meillä luultavasti lähinnä sisäkäyttöön vauvan siirreltäväksi nukkumapaikaksi. Makuuhuoneemme kun toimii myös miehen työhuoneena, eli päiväsaikaan vauvaa täytyy pystyä nukuttamaan muuallekin kuin sinne. Olen imettänyt aiempia vauvoja kotioloissa ainoastaan makuullani, joten saa nähdä, totunko tällä kierroksella istumaimetyksiin. Tarpeen vaatiessa voin toki lainata isompien lasten kerrossänkyä, jos miehellä on juuri joku palaveri kesken nälän iskiessä.
Vaunuiksi meillä on jälleen ainoastaan tuplarattaat. Edellistä vauvaa kannoin pienenä paljon kantorepussa, ja aion suosia sitä tälläkin kertaa, vaikka talvipukeutuminen hieman mietityttääkin. Minulla on kantamiseen tarkoitettu paksu talvitakki, mutta sopivan vaatemäärän arvioiminen kantaessa on aina vähän oma kommervenkkinsä. Ihoa vasten oleva vauva lämmittää, mutta toisaalta esimerkiksi oma kaula palelee herkästi. Pieni vauva pitäisi pukea riittävän lämpimästi ja etenkin jalat saada suojaan. Toisaalta rattaat ovat joka tapauksessa epäkäytännöllinen kulkupeli sohjossa tai lumihangessa, ja nyt, kun meillä ei ole enää koiraa, ei kävelyille lähteminen ole pakollista tiettyihin kellonaikoihin. Varsinaisia ulkoiluja lukuun ottamatta siirtyilemme paikasta toiseen autolla.
Otin äitiysloman kuukausihaasteekseni käydä kävelyllä jokaisena sellaisena päivänä, kun lapset ovat päiväkodissa. Mielenkiintoisia uusia podcast-jaksoja onkin kertynyt jonoon valtavasti. Nyt ensimmäisellä kävelylenkilläni kuuntelin todella pitkästä aikaa Vapaasynnytys Suomi -podcastista synnytystarinaa. En ole uppoutunut synnytysaiheisiin oikeastaan lainkaan sitten edellisen vauva-ajan, jolloin mietin teemaa harva se päivä. Vaikka synnytysasiat tuntuvat tavallaan tosi tutuilta, on kiva silti viritellä tässä kohtaa ajatuksia siihenkin suuntaan. Ehkä podcasteja tulee nyt äitiyslomalla kuunneltua muutenkin aiempaa enemmän, koska päätin taas aktivoitua myös virkkaamisen suhteen. Parhaillaan työn alla on paksu pipo vastasyntyneen koossa. Aiempien kesävauvojemme jäljiltä valmiina on vain ohuita trikoopipoja, joten kunnon paksu talvimyssy tulee ihan oikeasti tarpeeseen.
Kävin tänään myös neuvolalääkärin pakeilla ja seuraava neuvolakäynti onkin jo reilun parin viikon päästä. Näin lopun häämöttäessä käynnit tosiaan tihentyvät. Lääkärikäynti sujui ihan mukavasti, vaikka nopeahan se oli, kun en halunnut sisätutkimusta tai sydänäänien kuuntelua eikä mitään huolia ollut. Lääkäri teki ulkotutkimuksen ja mittasi sf-mitan. Kotisynnytysreseptejä en saanut, enkä jaksanut alkaa niiden perään kauheasti vänkäämään, kun vaikutti siltä, että lääkäri oli jo kantansa päättänyt. Hän totesi vain, että julkiselta puolelta niitä ei voida kirjoittaa ja tämä on terveyskeskuksen linjaus.
Vähän yritin kokeilla, että eikö tosiaan edes K-vitamiinia, joka on kuitenkin nimenomaan vauvalle tarkoitettu eikä sinänsä liity synnytyspaikkaan yhtään mitenkään, mutta lääkäri kehotti vain menemään yksityiselle. Tuntuu melkeinpä hupaisalta, että jos sairaalassa synnyttäessä haluaa kieltäytyä K-vitamiinista, saa kauheat saarnat, mutta kotisynnyttäjiltä julkinen terveydenhuolto yksikantaan evää saman valmisteen. Mutta noh, järjestelmä on järjestelmä ja vaikea sitä on yksittäisen synnyttäjän lähteä keikauttamaan. Itse onneksi saan tarvittavat valmisteet kotikätilön kautta, eli en oikeasti joudu marssimaan yksityiselle reseptejä noutamaan.
Yleisesti ottaen vointini on ollut tosi hyvä nyt viimeiset viikot. Aloitin edellisen neuvolakäynnin jälkeen syömään rautalisää maitohappobakteerien ja D-vitamiinin ohella, joten toivon mukaan hemoglobiini olisi ensi neuvolassa noussut. Ainakaan jalkakramppeja ja levottomia jalkoja ei ole nyt viime aikoina ollut enää juurikaan. Rauhallista kävelyä kummempaa liikuntaa en jaksa ja vessassa pitää ravata tiuhaan, mutta kokonaisuudessaan olen tosi tyytyväinen omaan vointiini. Voin keskittyä viimeisen raskauskuukauden rauhassa vauvan tuloon valmistautumiseen.