Kymmenenkuinen vauva
Pienimmäisemme on ihan pian kymmenenkuinen. Hän on edelleen ihana, hyväntuulinen pikku pallero, joka konttaa aina tilaisuuden tullen hurjaa vauhtia leikkihuoneeseen isosiskojen leluja tutkimaan. Välillä hän liikkuu karhukävellen ja seisominen sujuu tukea vasten, joskus pari sekuntia ilmankin. Vauva on myös ottanut joitakin satunnaisia askeleita tuen kanssa, mutta varsinaisesta tuen kanssa kävelemisestä ei vielä voida puhua.
Vierastaminen tuntuu viime aikoina hiipuneen. Vauva oli kuukausi sitten muuttosiivouksemme yhteydessä ekaa kertaa pari tuntia hoidossa äitini kanssa, ja hänellä oli mennyt tosi hienosti. Pikkuinen oli tutkinut tyytyväisenä lelujaan ja ollut kaikin puolin hyväntuulinen. Ylipäätään vauveli menee nykyään aika mutkattomasti muidenkin syliin, vaikka väsyneenä tai kiukkuisena kelpaa vain äiti. Uutena juttuna hän on oppinut sanomaankin ”äiti”, ja varsinkin itkiessä hokee melkein poikkeuksetta ”äiti äiti äiti”. Se on superhellyyttävää! Muita vakiojuttuja ovat ”tättä” ja unta haeskellessa ”käy käy käy”.
Yöunissa on ollut aika paljon hulinointia tässä viime aikoina. Jossain vaiheessa vauva heräili perusyönä 5-10 kertaakin, ja muutamana yönä jäi valvomaan ja itkeskelemään pidemmäksi aikaa, mitä ei ole aiemmin ollut. Nyt viime viikkoina unet ovat olleet taas hieman parempia ja yöllisiä herätyksiä keskimäärin kolme. Päiväunista tärkeimmät ovat edelleen aamun puolentoista tunnin pitkät unet noin klo 9.30-11. Toiset päikkärit ovat selvästi lyhyemmät ja vaihtelevammat. Parina päivänä vauva on skipannut ne kokonaan, mutta yleensä hän nukkuu reilut puoli tuntia joskus siinä neljän aikoihin. Nukahtamisessa unipupun merkitys on kasvanut, ja usein pikkuinen vaipuu uneen peukaloa imeskellen ja pupun korvaa pidellen.
Ensimmäinen hammaskin on saatu vihdoin puskettua alahuulen lävitse. Johan sitä oli odotettu! Seuraava hammaskin on jo tulossa aivan hollilla. Olemme kokeilleet satunnaisesti sormiruokailua, mutta suurimmaksi osaksi vauva syö edelleen pilttejä. Hän tulee nykyisin ruokapöytään yleensä aina samoihin aikoihin muun perheen kanssa ja syö kiinteitä neljästi päivässä. Maitoa menee sitten välipaloiksi vähän joka välissä. Erityisen tärkeitä ovat päivä- ja yöunia edeltävät imetyshetket.
Tällä viikolla meillä starttasi muskari. Oli jotenkin ihana päästä vauvan kanssa ihan kahdestaan harrastukseen, jossa keskitytään nimenomaan häneen. Arjessa tai kotona ollessa kun keskiössä ovat useimmiten joko isompien aktiviteetit tai kotiaskareet. Muskari on seurakunnan järjestämä ja siellä oli iso joukko muitakin vauvoja. Kiinnitin taas huomiota siihen, että meidän neitimme näytti ikäisekseen pienikokoiselta – hän oli muskariryhmässä vanhimmasta päästä, mutta moni muu nuorempi vauva oli kooltaan suurempi. Tässä vauvavaiheessa jokainen kasvaa niin omassa tahdissaan! Tarkkoja mittoja minulla ei vauvastamme ole, koska seuraava neuvola on vasta vuoden ikäisenä. Ihan normaalisti hän kuitenkin kasvaa, ja vaatteissakin olemme alkaneet vähitellen siirtyä kohti kokoa 74.