Lapsen peukalon imeskely loppui lopulta helposti
Selailin vanhoja postauksia ja silmiini osui viime vuoden syksyltä teksti peukaloa imeskelevästä keskimmäisestämme. Lapsi oli tuolloin suunnilleen parivuotias. Vauvasta asti peukalo oli ollut hänelle tärkeä rauhoittumisen ja unen saannin keino, mutta iän karttuessa olin alkanut pohtia enenevässä määrin, miten tavasta pääsisi kätevimmin eroon. Noh, nyt keskimmäisellämme on ikää melkein kolme ja puoli vuotta, eikä peukalo ole ollut ajankohtainen enää kuukausiin. Lopulta tästäkin tavasta päästiin siis ongelmitta eroon!
Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, kahden vuoden iän tultua täyteen aloimme karsia lapselta päiväaikaista peukalon imeskelyä. Tuolloin hän imeskeli peukaloa usein esimerkiksi silloin, jos luimme kirjaa tai hän keskittyi katselemaan jotakin. Peukalon meneminen suuhun loppui päivistä varsin helposti. Riitti, kun aikuinen aina sen huomatessaan vain muistutti, että ”ota peukalo pois”, ja jatkoi toimintaa vasta sitten. Iltaisin nukkumaan mennessä lapsi kuitenkin edelleen imeskeli peukaloa.
Ostimme lapselle apteekista pahanmakuista, karvasta ainetta, joka on tarkoitettu kynsien pureskelun lopettamiseen. Keskimmäisemme omaa kuitenkin lapseksi varsin persoonallisen makupaletin: hän tykkää tulisista, kirpeistä ja suolaisista mauista ja syö esimerkiksi herkkuina mieluummin sipsejä kuin makeita herkkuja. Aine ei siis lopulta auttanut hänen kohdallaan. Paha maku kyllä vähän hillitsi peukalon imemisen intoa, mutta pari päivää sitä iltaisin laitettuamme huomasin, että lapsi laittoi silti peukaloa suuhun. Lisäksi hän ryhtyi etsimään uutta imeskelykohdetta peukalon tilalle unilelun hännästä ja peiton nurkasta. Annoimme siis asian suosiolla olla, jottemme olisi kohta vain entistä suuremmissa ongelmissa.
Jonkin aikaa sen jälkeen, kun lapsi oli täyttänyt kolme vuotta, päätimme ottaa asian uudelleen esiin. Ymmärrystä ja ikää oli kertynyt sen verran enemmän, että arvelimme, että uudenlainen strategia voisi tuottaa paremmin tulosta. Juttelimme illalla lapsen kanssa, että hän on jo niin iso tyttö, että ei tarvitse enää peukaloa. Hän saisi kyllä unenpäästä kiinni ihan vain unilelua halimalla ja peittoa hypistelemälläkin, mitkä ovat muita hänelle tärkeitä uniassosisaatioita. Kerroimme, että jos syö peukaloa, hampaat voivat kasvaa vinoon. Tehostimme viestiä näyttämällä lapselle kuvia vinoista hampaista sekä hammasraudoista. Ja kuinka ollakaan, lapsi jäi sänkyyn ihan hyvillä mielin ilman peukaloa!
Jonain yksittäisenä iltana pari päivää lopettamisen jälkeen, kun lapsi oli erityisen väsynyt, hän vielä itkeskeli hieman, ettei halua mennä nukkumaan ilman peukaloa. Pienellä kannustuksella ja lohdutuksella hän kuitenkin rauhoittui jälleen sänkyynsä. Loppujen lopuksi peukalon imemisen lopettaminen sujui siis todella helposti. Lapsi oli siihen kolmevuotiaana selvästi itsekin valmis ja ymmärsi mahdolliset haitat.
Meidän perheessämmehän ainoastaan esikoinen on käyttänyt tuttia. Keskimmäinen ja kuopus ovat peukalon imeskelijöitä. Kuopukselle emme ikinä edes tarjonneet tuttia, koska aina mukana kulkeva ja helposti löytyvä peukalo on minusta kätevämpi. Lisäksi jollain tapaa tykkään siitä, että peukalo on lapselle luonnollinen ja luontainen imeskeltävä, ei tehtaassa kehitetty muovikapistus. En usko, että jatkossakaan yrittäisimme enää tarjota vauvoillemme tutteja.
Peukalon imeskelyn vaaroista varoitellaan kovasti, mutta varsinkin ennenhän se on ollut lapsilla tosi yleinen tapa. Jos lukee vaikkapa vanhoja Sanna-kirjoja, niiden kuvituksissa tosi monet, taaperoiän aikapäiviä sitten ohittaneetkin lapset syövät peukaloa. Tietysti jos imeskely jatkuu kovin ponnekkaana vuosikausia, voi haittoja hampaille varmasti tulla. Itse en kuitenkaan enää nykyisin pelkää, että lapsen hampaat kasvaisivat välittömästi vinoon puolentoista vuoden iän käännyttyä mittariin.
Varmaankin sovellamme aikanaan kuopuksen kanssa samaa strategiaa kuin keskimmäisellä: jollei päiväaikainen peukalon imeminen ole parivuotiaana loppunut, alamme kiinnittää siihen huomiota. Pahanmakuiset aineet ovat ihan kokeilemisen arvoisia nekin, mutta jos imurefleksi on lapselle tärkeä, saattaa hän helposti vain siirtää imemisen peukalosta johonkin muuhun sängystä löytyvään esineeseen. Kätevintä lienee siis kuunnella lapsen omia valmiuksia.
Onko teidän lukijoiden perheissä ollut peukalon imeskelijöitä, ja miten tavasta on aikanaan päästy eroon?