Löysimme asunnon!
Kirjoitin jo huhtikuussa asuntohaaveistamme, ja nyt vihdoin tärppäsi! Lukuisten ohi menneiden kämppien jälkeen saimme viimein tarjouksen, jossa olimme ensimmäisinä jonossa. Kyseessä on asumisoikeusasunto rivitalossa rauhallisella ja lapsiperheystävällisellä alueella, nykyisen kotikaupunkimme pienemmässä naapurikunnassa. Asunnossa on kaksi makuuhuonetta, olohuoneeseen yhdistyvä avokeittiö, sauna ja kiva oma piha.
Neliöitä on vain 70 eli ei sen enempää kuin nykyisessäkään asunnossamme, mutta käydessämme katsomassa taloa pohjaratkaisu vaikutti toimivalta ja säilytystilaa oli runsaasti. Uskoisin siis, että mahdumme uuteen kotiin vallan hyvin kaikki neljä. Sitten joskus, kun lapset alkavat kaivata omia huoneita, tarkoituksena on joka tapauksessa miettiä kokonaan oman talon ostamista. Tällä hetkellä budjettimmekaan ei venyisi kovin paljon kalliimpaan kämppään, ja tässä asunnossa on kuitenkin isona plussana se, että se on yksitasoinen. Ihan pienten lasten kanssa on paljon kätevämpää, kun ei tarvitse rampata jatkuvasti portaissa tai perustaa leikkinurkkausta olohuoneeseen.
Asunto sijaitsee tosiaan nykyisen kotikaupunkimme naapurikunnassa, jossa myös mieheni perhe asuu. Käytännössä etäisyydet mummiloihin siis vain vaihtavat paikkaa – jatkossa miehen vanhemmille pääsee viidessä minuutissa, kun taas ajomatka omieni luokse kestää 20 minuuttia. Toki kävelymatkan päässä on jatkossa huomattavasti vähemmän palveluita kuin nyt eikä samanlaista ”alle vartissa kävellen kaupungin keskustaan” -meininkiä voi enää harrastaa, mutta kulkuyhteydet säilyvät silti mielestäni varsin kohtuullisina. Autolle vain tulee jatkossa enemmän käyttöä kuin tähän asti. Bussiyhteydetkin ovat kuitenkin yllättävän hyvät! Pysäkki on aivan talon lähellä ja linja-automatka isomman kaupungin keskustaan kestää vain puolisen tuntia. Ihan hyvin voimme siis jatkaa esimerkiksi tutussa perhekerhossa käymistä.
Oikeastaan ainoat miinukset, jotka vähän naftin koon lisäksi asunnosta keksimme, olivat se, että talossa on vain yksi vessa kylpyhuoneen yhteydessä sekä se, että kämppä vapautuu vasta lokakuun lopussa. Olisi ollut ehdottomasti kivempi saada muuttoruljanssi hoidettua ennen vauvan syntymää, mutta onnistuu tämä näinkin. Ehdimmepä ainakin valmistautua henkisesti sekä pakata ja karsia rauhassa kaikki ei-niin-välttämättömät tavarat ennen h-hetkeä. Taaperon päiväkodin aloitukseen muutto tuo myös omat mutkansa, mutta siitä kirjoitan vielä erillisen postauksen myöhemmin.
Vaikka tässä on nyt tulossa tosi paljon kaikkea, vauva, muutto, miehen valmistuminen sun muu, olen aika innoissani tulevasta syksystä.