Me ostimme talon!

Lopulta se kävi tosi nopeasti – me löysimme ja ostimme oman talon! Tai no, virallisesti kaupat tehdään heinäkuun alussa, ja talo vapautuu heinäkuun lopussa. Hetki siis saadaan vielä asustella nykyisessä rivarinpätkässämme. Tuntuu ihan hassulta kirjoittaa näin, kun siitä ei ole vielä kahta viikkoakaan, kun kerroin asunnonetsintäprosessimme aktivoitumisesta. Ehdimme loppujen lopuksi käydä katsomassa yhteensä vain kolmea muuta asuntoa, ennen kuin tämä sopiva osui kohdalle.

Uusi kotimme on ihanan sympaattinen 1980-luvun yksikerroksinen omakotitalo. Asuinkustannukset ovat edulliset, tilaa sopivasti ja piha suojaisa. Pinnat eivät ole uusinta uutta, mutta taloa on huollettu hyvin ja mihinkään isompiin remontteihin ei tarvitse samoin tein ryhtyä. Talo sijaitsee juuri toivomallamme seudulla ja lapset voivat jatkaa tutussa päiväkodissa. Makuuhuoneita on neljä, joista kaksi on tilavampia ja kaksi selvästi pienempiä. Toiseen pikkumakkariin tulee ainakin toistaiseksi miehen työhuone. Yhteen sijoitetaan lasten sängyt, yksi toimii leikkihuoneena ja yhdestä tulee meidän aikuisten (ja aluksi myös vauvan) makuuhuone.

Kunhan pääsemme ottamaan tarkempia mittoja kodista, on huonejärjestysten yksityiskohtien miettiminen helpompaa. Teimme nimittäin tarjouksen nopeasti, vain yhden yleisen näytön perusteella. Olimme miehen kanssa molemmat varmoja, ettemme saisi tätä kotia, koska tupa oli näytössä tupaten täynnä ja kiinnostusta riitti muillakin. Me pystyimme maksamaan aikaisintaan heinäkuussa ja tarjosimme hiukan pyyntihinnan alle, joten jos joku muu olisi lähtenyt mukaan tarjouskilpaan, olisimme luultavasti jääneet kakkosiksi. Niin vain Jumala kuitenkin johdatti tämän kodin juuri meille.

Valttinamme oli varmaankin myös nopeus. Nyt, kun asuntokauppa on jähmeää, harva pitää hoppua. Me olimme tilanneet kaikki talon dokumentit jo etukäteen, kirjoittaneet tarjouspohjan valmiiksi sähköpostiin ja pohtineet, mikä olisi sopiva summa tarjota. Kun pankista ei ehtinyt tulla rahoitusvahvistusta juuri tämän kohteen ostamiseen, teimme tarjouksen ensin ehdollisena. Ihan alkuperäisellä tarjoushinnallamme kohde ei irronnut, mutta saimme kuitenkin tingittyä pyyntihintaa pikkuisen alaspäin.

Olo on kaikin puolin tosi kiitollinen. Meille totisesti löytyi lopulta juuri meille sopiva koti, ja vieläpä tosi nopeasti. Ehdimme kesän aikana rauhassa valmistautua muuttoon. Nykyisessä asumisoikeusasunnossamme on kolmen kuukauden irtisanomisaika, joten meillä on kolmen viikon ajan molemmat asunnot käytettävissämme. Se helpottaa muuttostressiä, koska esimerkiksi loppusiivouksen voi hoitaa kaikessa rauhassa. Lisäksi miehen kesäloma osuu sopivasti niin, että hänellä on vielä viikko lomaa heinä-elokuun taitteessa. Elokuussa isommat myös palailevat lomilta päivähoitoon, joten ehdin järjestellä tavaroita ja jynssätä pintoja paremmin, kun pikku apulaisia on välillä kolmen sijasta yksi.

Toki muuttamisessa silti riittää hommaa. Edellinen muuttomme oli aikamoinen operaatio vain yhden kantajakaverin ja kaksikuisen vauvan kanssa, joten tällä kertaa aiomme rekrytoida vähän enemmän apuvoimia. Vauvakin on loppukesästä onneksi jo sen ikäinen, että pärjännee joitakin tunteja hoidossa. Muuttomatkamme on lyhyt, joten kunhan isot huonekalut saadaan siirrettyä, pienempää kamaa on helppo roudata muutamassa minuutissa auton takakontissa asunnolta toiselle.

En malttaisi odottaa, että pääsemme suunnittelemaan, järjestelemään ja kotiutumaan uuteen kotiimme!