Meidän taaperomme x7

Tuntuu, etten ole ikuisuuteen kirjoittanut mitään taaperoon liittyviä juttuja tai kuulumisia. Vuodenvaihteen jälkeen raskausteemat ovat vallanneet blogini lähes tyystin. Mutta täytyyhän niitä esikoisenkin ihania arjen juttuja ja kuulumisia saada välillä muistiin! Hänelle tuli taannoin täyteen vuosi ja seitsemän kuukautta ikää, joten listasin seitsemän arkipäiväistä kuulumista tai faktaa nykyisestä arjestamme.

Taaperosta on tullut aivan mahdoton vauvanukkefani. Pienempänä nukke tai mikään muukaan lelu ei ollut erityisen tärkeä, mutta nykyisin vauva tulee mukaan kaikkialle. Se istuu ruokapöydän reunalla syödessä ja laitetaan aina illalla nukkumaanmennessä pinnasängyn päätyyn katselemaan lapsen unta. Myös mummiloissa on omat vauvanukkensa, joita neiti hoitaa innokkaasti. Samoin perhekerhossa ja kavereilla käydessä lapsi iskee aina ensimmäisenä silmänsä vauvanukkeihin ja kanniskelee niitä mahdollisuuksien mukaan ympäriinsä koko vierailun ajan.

Taapero on innostunut hurjasti missä-leikistä. Hän toistelee innokkaasti ”mi, mi”, ja haluaa, että häneltä kysytään, missä on mikäkin asia tai esine. Missä on nenä, missä on kello, missä on matto ja niin edelleen. Sitten hän osoittaa oikeaa esinettä. Leikki on siitä tosi kätevä, että sitä voi tehdä missä tahansa. Kun taapero meinasi torkahtaa perhekerhosta kotiin palatessa rattaisiin, ei tarvinnut kuin kysyä ”missä on puu?” niin johan pää nousi ja lapsi vaati lisää ”missä”-kysymyksiä niin kauan, kun mitään tuttuja sanoja ja järkevää etsittävää vain suinkin kykenin lähiympäristöstä keksimään.

Lapsi syö nykyisin oikein reippaasti, etenkin lämpimiä ruokia. Suosikkeja ovat erityisesti papan tekemät herkkuruoat. Lemppari taitaa olla perunamuussi ja lohi. Ja viinirypäleitä hän vetelisi myös kaksin käsin.

Meillä on uusi iltarutiini, eläinkirjan kuvien katsominen. Iltapuuron ja vaipan vaihdon jälkeen menemme aina meidän vanhempien sänkyyn pötköttelemään ja lukemaan kirjaa. Pienessä katselukirjassa on useiden kymmenien eläinten kuvat, ja tosi hienosti taapero tunnistaa niistä jo lähes kaikki. Hän osaa myös pyydettäessä etsiä oikean eläimen kuvan kirjasta ”missä”-leikin tyylillä. Olen kirjan ansiosta itsekin oppinut lisää eläinlajeista, haha. Esimerkiksi punapandaa ja makia en tunnistanut ennen pientä googlettelua.

Hittipuuhia juuri tällä hetkellä ovat muun muassa jättimäisellä koirapehmolelulla ”ratsastaminen” sekä kenkien pukeminen ja niillä tepastelu ympäriinsä (hienosti hän tosin jo tietää, että eteistä pidemmälle ei saa kengät jalassa tulla). Lisäksi typy tykkää tutkia vessan kaappia, availla paria meikkipussiani ja tutkia niiden sisältöä. Onneksi kierrekorkkien avaaminen ei häneltä vielä onnistu ja sotkuisimmat jutut, kuten vanhat huulipunat, olen siirtänyt turvaan muualle. Hän myös leikkii leikkaavansa vauvanuken kynsiä pinseteillä! Hauskaa, että lapsi on ainakin tässä iässä selvästi kiinnostuneempi meikeistä ja kosmetiikasta kuin äitinsä.

Sanoja tulee jo tosi paljon ja taapero osaa toistaa perässä lähes minkä hyvänsä lyhyehkön sanan ainakin sinne päin. Lauseita hän ei vielä puhu, mutta tekee kyllä itsensä hyvin ymmärrettäväksi myös laajalla yksittäisten sanojen varastollaan. Omaa ”vauvakieltä” hän ei juurikaan puhu, vaan käyttää pääasiassa vain tunnistettavia sanoja.

Hän on rohkaistunut hurjasti ja uskaltaa nykyisin jäädä esimerkiksi perhekerhossa muitta mutkitta ohjaajan kanssa leikkimään, vaikka minä olisin jonkin aikaa toisessa huoneessa. Olen tästä superiloinen, kestihän sitä voimakasta vierastamista kuitenkin lähes koko vauvavuoden ajan ja vielä viime syksynkin. Toki mikään superrohkea tapaus hän ei vieläkään ole, vaan suhtautuu etenkin vieraisiin miehiin epäluuloisesti. Mutta edistys on silti ollut ihan huimaa!