Meille tulee kolmas tyttö! Kuulumisia rakenneultrasta
Raskausviikkoja on nyt kasassa 23 ja rakenneultrakin jo hyvän matkaa takana päin. Rakenneultraus oli tällä kertaa siinä mielessä vähän spesiaalimpi tilaisuus, että se on näillä näkymin ainoa ultra, johon osallistun koko raskausaikana. Aiemmilla kerroilla olemme käyneet kurkkaamassa vauvaa jo nt-ultrassa, mutta tällä kertaa en kokenut sitä tarpeelliseksi. En erityisemmin perusta sikiöseulonnasta, ja ekalla kolmanneksella vauvan terveyteen ei kuitenkaan voida vielä mitenkään vaikuttaa. Halusin siksi mieluummin rauhassa odottaa raskauden puoliväliä ja antaa asioiden edetä omalla painollaan. Rakenneultran koin kuitenkin hyödylliseksi, koska tieto vakavista poikkeavuuksista olisi voinut vaikuttaa esimerkiksi synnytyssuunnitelmiini. Ja juu, olen myös utelias vauvan sukupuolen suhteen – minusta se on kiva selvittää jo raskausaikana.
Tunnen tässä kohtaa jo päivittäin vauvan liikkeet, joten sinänsä en pelännyt etukäteen esimerkiksi sitä, etteikö vauva olisi enää hengissä. Kuitenkin vaikkapa joku vakava kehityshäiriö tai rakennepoikkeama olisi ollut täysin mahdollinen. Kun ei ollut vielä kertaakaan aiemmin kuullut sitä ”kaikki näyttäisi olevan kunnossa” -lausahdusta, mietitytti vauvan terveys rakenneultraan mennessä enemmän kuin kahdessa aiemmassa raskaudessa. Samaan aikaan oli kuitenkin tosi luottavainen ja rauhallinen olo, että kaikki menee kuten kuuluukin.
Kaikki vaikuttikin onneksi olevan juuri kohdillaan. Vauvan mitat vastasivat viittä päivää pienempää kuin mihin laskettu aikani on arvioitu, mutta näin myöhäisillä viikoilla yksilölliset erot alkavat olla jo aika suuria. Molemmat aiemmat vauvani ovat olleet siroja, joten pienemmät mitat kävivät päinvastoin ihan järkeen. Istukka oli kohdun etuseinässä, mutta kuitenkin hyvän matkan päässä kohdunsuulta. En olekaan tuntenut juurikaan liikkeitä vatsan etuosassa, vaan potkut ja nyrkiniskut kohdistuvat enemmänkin mahan ala- tai ylälaitoihin. Toistaiseksi vauva hengaili kohdussa pää ylöspäin, mutta sillä nyt ei ole tässä kohtaa vielä mitään merkitystä. Pieni ehtii tehdä jumppaliikkeitään vielä monta kuukautta.
Sukupuolenkin tosiaan kysyimme, ja kyllä vain – perheemme kasvaa vielä kolmannella tytöllä. Tieto tuntui tosi ihanalta ja luonnolliselta. Ehkä jopa jotenkin itsestään selvältä, vaikkei minulla etukäteen ollutkaan mitään aavistusta vauvan sukupuolesta. Joka tapauksessa kolmas tyttö sopii varmasti loistavasti porukkamme jatkeeksi. Uskoisin, että kolmen tytön poppoolla leikit ja mielenkiinnonkohteet osuvat mukavasti yksiin. Uudelle tulokkaalle on myös tiedossa vain muutamaa kuukautta vanhempi serkkutyttö, joten seuraa hänellä ainakin riittää!
Nimen kanssa täytyy ehkä tyttöuutisen myötä käydä vähän enemmän pohdintaa kuin mitä pojan kanssa olisi tarvinnut, onhan kaksi kivaa yhdistelmää jo käytetty isosiskoille. Mutta on minulla pari hyvää vaihtoehtoa jo mietittynä etunimeksi tytöllekin. Hankintojen puolestakin pääsemme sen sijaan helpolla. Kaikki aiemmat lastenvaatteet on näppärä kierrättää tyttövauvalle. Toki en olisi pistänyt varsinaisesti pahitteeksi kirppiskierrosta ja uusien vauvanvaatteiden hypistelyäkään! Sille ei kuitenkaan näillä näkymin ole juuri tarvetta, koska sain valikoida miehen siskolta vielä kassillisen hänen tyttärensä vanhoja vauvanvaatteitakin. Asuista ei siis kuopuksella ainakaan tule puutetta. Enkä oikeastaan keksi mitään muutakaan, mitä kolmoselle tarvitsisi hankkia. Vaippoja tietysti, ja ehkä joitain ulkovaatetta pienemmässä koossa, kun tällä kertaa meillä onkin talvivauva?
Ihanaa, kun raskaus etenee ja vauva muuttuu koko ajan vain konkreettisemmaksi. Neljä kuukautta hurahtaa lopulta tosi äkkiä. Ei siis ole oikeasti enää hirvittävän kauaa, niin meillä asustaa taas pieni ihana vastasyntynyt.