Mitä toivon lapselleni

Aika usein, kun katson vauvani viisaan syvänsinisiin silmiin, mietin, millainen tulevaisuus häntä mahtaa odottaa. Vaikka jokaisella ihmisellä on jo aivan pienestä pitäen oma persoonallisuutensa, tiedän lapsen silmien takana odottavasta maailmasta vielä niin kovin vähän. Mistä asioista hän kiinnostuu sitten vanhempana? Millaisen ammatin, harrastuksia tai perheen hän haluaa? Mitä minä toivoisin hänelle?

Haluaisin, että hän oppisi näkemään itsensä ja muut arvokkaina. Että hän arvostaisi itseään ja toisia eikä antaisi kenenkään kohdella kaltoin, kumpaakaan. Haluaisin, että hän voisi katsoa peiliin ja nähdä siellä upean, viisaan, herkän, rohkean, kauniin ja ainutlaatuisen Jumalan luoman tytön ja naisen.

Niin, toivon, että hän oppii tuntemaan Jumalan. Kristittynä eläminen on minulle ja puolisolleni tosi tärkeä juttu ja arvomaailmamme perusta, joten toivon myös lapseni kokevan uskon sellaiseksi ja näkemään sen totena. Ehkä joskus myöhemmin kirjoitan vielä tarkemman postauksen siitä, mitä ajattelen kasvatuksesta ja uskonnosta, mutta lyhyesti sanottuna: kasvatus ei ole ikinä arvoneutraalia. Vanhemmat siirtävät väistämättä omia ajatusmallejaan eteenpäin, olivat ne sitten poliittisia, uskonnollisia tai spesifimpeihin mieltymyksiin liittyviä. Se ei tarkoita, etteikö lapsen annettaisi itse valita omaa polkuaan tai että häntä painostettaisiin johonkin, vaan sitä, että aikuiset luontaisesti pyrkivät ohjaamaan lasta siihen suuntaan, jonka kokevat itse hyväksi. Ja minä uskon, että kristinusko on paitsi totta, myös tuo elämään todella paljon hyvää.

Toivon, että tyttäreni uskaltaa ja pystyy aina tukeutumaan meihin vanhempiin. Tiedän, että minä voin kääntyä oman äitini tai isäni puoleen asiassa kuin asiassa ja että he tekevät aina parhaansa auttaakseen. Haluan olla omalle lapselleni samanlainen tukipilari. Jokainen äiti varmasti toivoo lapsensa olevan onnellinen.

Toivon, että lapseni löytää elämäänsä mielekkäitä kiinnostuksenkohteita, itselle mieluisan työn ja asioita, jotka tuottavat hänelle iloa. Minulle puoliso ja perhe ovat ehdottomasti sellaisia, hän saa tietysti tehdä niiden suhteen valintansa itse. Toivon, että hän ei jää koskaan yksin tahtomattaan, vaan löytää rinnalleen muitakin rakkaita ja läheisiä ihmisiä tämän lapsuudenperheen lisäksi. Haaveeni on, että saamme hänelle tulevaisuudessa ainakin yhden sisaruksen.

Ihan arkisia asioita ajatellen haluaisin, että tyttäreni löytäisi itselleen ainakin yhden iloa tuottavan harrastuksen. Lajin hän saa valita täysin itse. Urheilua, musiikkia, käsillä tekemistä – sillä ei ole minulle niinkään merkitystä, vaan pidän harrastamista ylipäätään tärkeänä ja kehittävänä juttuna. Niiden kautta saa arkeen mielekästä tekemistä, oppii uutta ja voi löytää hyviä ystäviä. Kaikista hienointa olisi, jos pieni löytäisi sitten vanhempana sekä liikuntaan että luovuuteen liittyvän mieluisan harrastuksen. Minulla oli läpi kouluaikojen aina ainakin pari harrastusta, pääasiassa pianon soittoa, luovaa kirjoittamista ja liikuntaa tanssina tai ratsastuksena. Koen, että niistä oli paljon hyötyä: opin konkreettisia taitoja, kuten juuri musiikkia tai kirjoittamista, mutta myös elämässä monipuolisemminkin sovellettavia kykyjä, kuten sitoutuneisuutta, pitkäjänteisyyttä, ryhmässä toimimista ja itseilmaisua. Toki ohjattujen harrastusten lisäksi myös kotoa käsin on mahdollista harrastaa monenlaista aina uimahallissa käymisestä käsitöihin ja lukemiseen.

Toivon, että lapseni elämä kulkee juuri siten, kuin on tarkoitettu, ja että minä osaan täyttää roolini tuossa tarinassa parhaalla mahdollisella tavalla.