Miten opiskelujen ja äitiyden yhdistäminen onnistuu?
Syksy toi mukanaan meille uudenlaisen arjen, kun minäkin palasin opiskelujen pariin. Muutos ei sinänsä ole ollut valtava, että pikkuneiti on edelleen pääasiallisesti kotihoidossa ja oma opiskelutahtini on tarkoitus pitää leppoisana, mutta eron aiempaan, täyspäiväiseen kotiäiteilyyn kyllä huomaa. Ainakin vielä toistaiseksi kotityöt kasaantuvat, blogi on jäänyt tyystin sivurooliin ja arjen uudenlainen aikataulutus hakee uomiaan. Välillä stressaa, kun hommia ei pysty tekemään totuttuun tyyliin selkeissä pätkissä: kun lapsi herää, tenttikirjan lukeminen jää siihen, vaikka kuinka olisi hyvässä vauhdissa ja lause kesken. Vaikken ole vielä päässyt selkeään rutiiniin sen suhteen, kuinka paljon lapsen uniaikoja on järkevää tai edes mahdollista käyttää pänttäämiseen (joskus pitää ehtiä rentoutuakin), kaiken kaikkiaan minulla on kuitenkin tosi hyvä fiilis opiskelun jatkamisesta. Vaikka tenttikirjan lukeminen ei tietenkään ole mitään varsinaista vapaa-aikaa, tuo se kuitenkin mukavaa vaihtelua äidin rooliin. On kiva saada keskittyä välillä johonkin ihan omaan.
Paitsi omassa arjen aikataulutuksessa, myöskään opiskelusuunnitelman tekemisessä en ole kuitenkaan välttynyt haasteilta. Tuntuu, että olen joutunut muuttamaan suunnitelmia joka viikko, kun joku kurssi on peruttu koronan vuoksi aivan viime hetkillä, jollekin en ole mahtunut mukaan ja niin edelleen. Aluksi ajattelin, että koronan takia verkkoon siirtynyt opetus olisi minulle onnenpotku, koska voisin tehdä kursseja näppärästi etänä ilta-aikaan. Valittavana olisi siis enemmän vaihtoehtoja, kun normaalisti läsnäolopakkoa päiväsaikaan vaativat kurssit siirtyisivät nettiin. Ihan näin ei kuitenkaan ole käynyt. Minulle selvisi pian, että aikataulujoustojen sijaan monella etäkurssillakin luentotallenteet pitää katsoa suorana striiminä. Vaikka paikan päälle yliopistolle ei tarvitsisikaan matkata, täytyisi minun silti olla ruudun äärellä juuri silloin tiistaina kello kymmeneltä, kun olen taaperon kanssa kaksin kotona – ei ehkä paras yhtälö. Joidenkin kurssien osalta joudun siis edelleen tyytymään kirjatentteihin, mutta saanpahan ainakin opintoja edistettyä.
Olen miettinyt alan vaihtoa, ja etukäteen suunnittelin opiskelevani nyt tulevana vuotena erään toisen alan perusopinnot. Jos ne olisivat tuntuneet kiinnostavilta, olisin sitten voinut keväällä hakea suoraan maisterihaussa paikkaa kyseisestä tutkinto-ohjelmasta – ja jos eivät, olisin voinut tyrkätä ne oman tutkintoni valinnaisiksi opinnoiksi. Jouduin kuitenkin luopumaan tästä ideasta, koska kurssisuunnitelman teko osoittautui niin mutkikkaaksi ja aikani on tulevana syksynä niin rajallinen. Haluan aloittaa keväällä gradun, joten en voi jättää oman alan kurssejakaan syksyksi tyystin sivuun. Graduun valmentavien oman alan opintojen ja toisen alan työläiden perusopintokurssien yhdistäminen ei vain tunnu tässä kohtaa mahdolliselta. Kokonaan en kuitenkaan ole alanvaihtoajatusta kuopannut. Olen tuuminut, että mikäli vielä keväällä toinen ala houkuttelee, voin hakea tavalliseen tapaan yhteishaussa opiskelemaan sitä, vaikken olisi kursseja juuri etukäteen suorittanutkaan.
Näin etukäteen on ylipäätään vaikea arvioida, minkä verran saan opiskeltua. Tein jo heinäkuun lopussa viiden opintopisteen kirjatentin, kun helppo ja poikkeuksellisen vähän lukemista vaativa sellainen osui eteen. Nyt syksyllä toiveissani olisi saada kasaan vielä vähintään 20 opintopistettä lisää. Ensimmäinen varsinainen kurssi alkaa vasta lokakuussa, ja ”kunnollisia” opetuksellisia kursseja sain koko syksyksi muutenkin vain kaksi. Nyt alkusyksystä ehdin siis hyvin paahtaa kirjatenttejä. Koko syksyn ajan taustalla on myös tarkoitus muhitella ideapaperia graduun. Tavoitteenani on nimittäin aloittaa heti tammikuussa gradun työstäminen, ja ennen seminaaria täytyy olla orientoiva ja aihetta valmisteleva kurssi suoritettuna.
Onneksi opiskeluni eivät ole ihan tyystin pelkkien lapsen uniaikojen varassa. Päiväkotipaikkaa haimme vasta tammikuusta lähtien 20h/vko -sopimuksella, mutta nyt syksyllä lasta hoitaa minun äitini pari kertaa viikossa. Toistaiseksi hoitoajat ovat olleet maksimissaan parin tunnin mittaisia, mutta tarpeen mukaan niitä voi syksyn kuluessa toki pidentääkin. Ainakin nyt vaikuttaisi siltä, että lapsi on alkanut sopeutua hoidossa olemiseen hienosti! Lisäksi perjantait ovat miehelläni kotitehtävien tekoa lukuun ottamatta vapaita, joten olemme sopineet, että saan pari tuntia ylimääräistä, rauhallista opiskeluaikaa myös silloin. Tavoite saada lähes se normaali, kokoaikaiselle opiskelijalle suositeltu opintopistemäärä kasaan pelkkien päiväunien, iltojen ja kolmen parituntisen pätkän avituksella viikossa kuulostaa kyllä silti omiinkin korviini aika hurjalta. Saa nähdä, kuinka minulle käy!
Oman mausteen arkeen tuovat myös juuri nuo miehen epäsäännölliset opiskeluaikataulut. Miehen kurssien kellonajat tälle syksylle olivat aikamoinen yllätys, koska tähän asti hänellä on ollut koulua tavalliseen tapaan klo 9-15 välillä. Nyt yhtäkkiä suurin osa kursseista sijoittuukin ilta-aikaan. Sinänsä sillä ei onneksi ole meille suurta väliä, että voimme viettää yhteistä perheaikaa aamupäivisinkin, mutta menojen tai oman ajan järjestäminen iltoihin tulee olemaan syksyn aikana luultavasti aika haastavaa. Lisäksi kaikki äitiyslomalaisten aktiviteetit, kuten perhekerhot, järjestetään yleensä klo 10-12 aikoihin. Itse kaipaisin nyt kodin ulkopuolista puuhaa nimenomaan iltoihin, kun mies on poissa. Onneksi opiskeluaikatauluja pystyy hieman sumplimaan niin, että mies voi sitten keskittyä kotitehtäviin niinä aamupäivinä, kun minä olen vauvan kanssa harrastamassa. Ja koska äitini on päivätöissä, on lapsen hoitoon vieminen ja oma opiskeluni joka tapauksessa mahdollista lähinnä iltaisin.
Kyllä tämä tästä silti varmasti sujumaan lähtee, kaikesta huolimatta.