Miten virkkausharrastukselle kävi vauvan synnyttyä
Innostuin raskausaikana pitkästä aikaa käsitöistä. Vauvalle oli helppo toteuttaa monia ihania, simppeleitä virkkausprojekteja, ja sainkin muutamassa kuukaudessa tehtyä varsin kiitettävän kokoelman virkkuutöitä aina helpoista tuttinauhoista ja pannoista vähän monimutkaisempiin helistimiin ja töppösiin. Virkkaus oli rentouttavaa ja virkistävää ajanvietettä, ja oli mukavaa, kun tiesi valmiiden töiden oikeasti pääsevän käyttöön pienellemme.
Nyt vauvan synnyttyä virkkaustahtini on hidastunut huimasti, kuten odottaa saattoikin. Virkkaaminen vaatii kahta kättä ja ainakin minulla myös katseen kohdistamisen työhön, eli toisin kuin vaikka kännykän selaaminen, se ei suju yhdellä kädellä tai pikaisesti parin minuutin väleissä. Muutaman kerran olen virkannut telkkaria katsoessa, mutta silloin kyseessä täytyy olla ohjelma, jossa kuunteleminen ja vilkuilu riittävät kärryillä pysymiseen. Vauvan nukkuessa vapautuneet kädet tulee helposti hyödynnettyä vaikkapa juuri blogipostausten näpyttelyyn tai ruoanlaittoon.
Joitain pieniä projekteja olen silti saanut tehtyä. Vauva tykästyi Philips Avent-tuttiin, jossa on erillinen rinkula tuttinauhaa varten ja johon tuttirenkaalla varustetut, aikaisemmin tekemäni nauhat eivät siksi sovi. Virkkasinkin hänelle siniseen tuttiin hyvin mätsäävän tuttinauhan yhden illan aikana. Lisäksi toisena pienempänä työnä tein vauvalle rusettipannan ristiäisiä varten. Valkoinen panta vaaleanpunaisella yksityiskohdalla viimeisteli kivasti hänen juhlalookkinsa.
Viimeisimpänä ryhdyin virkkaamaan vauvalle villahousuja talveksi. Tein jo raskaana ollessani bebelle yhdet, vastasyntyneen kokoa olevat pöksyt, joten ohje oli minulle entuudestaan tuttu. Tällä kertaa valitsin paksumman harmaan langan ja tähtäsin suunnilleen reiluun 68-kokoon, jotta housut lämmittäisivät ja mahtuisivat jalkaan kylmemmillä keleillä. Harmaa lanka hupeni nopeammin kuin olin olettanut, joten tein langan riittävyden vuoksi lahkeisiin rusehtavat yksityiskohdat. Jos olisin tajunnut jo aikaisemmassa vaiheessa, että harmaa lanka loppuu kesken, olisin sijoittanut ”polvipaikan” hieman ylemmäksi ja tehnyt myös vyötäröresorin rusehtavassa sävyssä, mutta ihan kivat nämä mielestäni näinkin ovat. Onnistuin tosin kaiken huipuksi vielä äitiaivoillani laskemaan lahkeiden silmukkamäärät epätasaisesti, eli toinen lahje on hieman toista kapeampi. Toivon, että virhe ei kuitenkaan erotu juurikaan housuja päällä pitäessä.
Kuten kuvasta näkyy, housut eivät ole vieläkään aivan valmiit. Virkkasin niitä muutaman päivän oikein tehospurtilla, mutta nyt ne ovat odotelleet laatikossa inspiraation iskemistä jo pari viikkoa. Virkattavia rivejä ei puutu enää kuin muutama, mutta lankojen päättelyyn ja muuhun viimeistelyyn kuluu toki oma aikansa siihenkin. Onneksi talveen ja vauvan venähtämiseen housujen käyttöön sopivaan pituuteen on vielä hyvin aikaa. Yritän pitää virkkausharrastusta yllä jotenkuten nyt vauva-arjen pyörityksessäkin, mutta luultavasti painotan jatkossa lyhyempiä, parin illan projekteja. Minulle on tärkeää, että kaikki tekeleeni ovat oikeasti käyttökelpoisia eivätkä jää vain turhakkeiksi kaappeihin pyörimään. Nyt, kun kaikenlaista on tullut jo virkkailtua, akuutteja tarpeita esimerkiksi tumpuille tai virkatuille leluille ei ole. Siispä hidastunut tahti ei haittaa yhtään, vaan voi nautiskella rauhassa virkkaushetkistä aina silloin tällöin, kun tulee sopiva fiilis.
Aiemmat virkkaukseen liittyvät postaukseni:
Viimeiset virkkaukset ennen vauvaa