Muuttohaaveita
Olemme nyt muutaman kuukauden ajan metsästäneet itsellemme uutta asuntoa. Erityisesti mies toivoo kovasti, että pääsisimme muuttamaan ennen kesää; nykyinen asuntomme ei monista muista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta oikein kukoista kesäaikaan, kun aurinko porottaa kämpän tulikuumaksi eikä esimerkiksi parveketta voi käyttää päivisin lainkaan. Noin muutoin meillä ei onneksi ole mikään tulipalokiire löytää uutta asuntoa. Tämä nykyinenkin on vallan toimiva, vaikkakaan ei ehkä tulevina vuosina vastaa ihan niitä kriteereitä, joita muuttuva elämäntilanteemme tuo mukanaan.
Itse muuttoidea tuli oikeastaan aika yllättäen. Nykyinen asuntomme on edesmenneiden isovanhempieni vanha, ja olemme vuokralla minun äidilläni. Tästä syystä vuokra on kodin kokoon ja alueen yleiseen hintatasoon nähden erittäin halpa. Sijainti on ollut näin opiskelija-aikana ihanteellinen, sillä keskusta ja meidän molempien koulut ovat vain kävelymatkan päässä. Kolmiossa on myös sopivasti tilaa pienelle perheellemme. Pois muuttaminen ei ole aikaisemmin käynyt edes mielessä, sillä tarjolla ei yksinkertaisesti ole muita vastaavia kämppiä näin halvalla hinnalla, ei, vaikka siirtyisi parikymmentä kilometriä syrjäseutujen suuntaan. Olimme ajatelleet, että pysymme tässä siihen saakka, kunnes vähintään jompikumpi on töissä ja meillä on varaa ostaa se loppuelämän ihana omakotitalo.
Nyt, kun miehen opinnot ovat loppusuoralla, perhe on kasvamassa ja itsellänikään ei ole jäljellä enää juuri mitään läsnäoloa vaativia kursseja, olemme kuitenkin alkaneet haikailla rauhallisemman rivitaloasumisen perään. Asuminen keskustan kyljessä ei tunnu tässä elämäntilanteessa enää niin olennaiselta. Sen sijaan lasten ja koiran kanssa oma piha olisi ihana, eikä lisäneliöistäkään haittaa olisi. Läpimurto ajattelussa tapahtui, kun oivalsimme, että nyt tuilla elellessä vuokran suuruudella ei oikeastaan ole ihan niin paljoa merkitystä. Jos vuokrasumma nousee, nousee myös saamamme asuntotuen määrä. Vaikkapa kolmensadan euron korotus vuokraan ei siis välttämättä tarkoita samankokoista nousua omiin kuukausimenoihimme. Olemme siis laittaneet asunnonvälityssivustot laulamaan ja aktivoituneet selaamaan tarjolla olevia kämppiä.
Meille on kertynyt hyvin säästöjä asuntosäästötilille, joten pääoman puolesta oman asunnon ostaminenkin olisi mahdollista. Tulojen puolesta sen sijaan ei. Emme saisi lainaa, sillä minä olen kesällä äitiyslomalle jäävä opiskelija ja mies aikoo opiskelujen jälkeen keskittyä ainakin jonkin aikaa omaan yritykseensä, josta ei luultavimminkaan ole kovin paljoa tienestejä luvassa. Omistusasunnon lainanlyhennyksiin ei saa myöskään asumistukea, olivat omat tulot kuinka pienet hyvänsä. Siksi oman asunnon ostaminen ei ole vielä vaihtoehto.
Ensin etsiskelimme uutta vuokrakämppää, mutta toivomamme tyylisten asuntojen vuokrat ovat sen verran korkeita, että asumistuen enimmäisrajat paukkuvat. Huonompaan emme myöskään tietenkään tahdo vaihtaa, eihän nykyisessä kodissa ole mitään suurempaa vikaa. Aika pian kiinnostuimmekin vuokrakämpän ja omistusasunnon välimallista, asumisoikeusasunnoista. Asumisoikeusasunnon käyttövastikkeeseen on mahdollista saada asumistukea, eivätkä kuukausittaiset hinnat ole yhtä korkeita kuin tavallisissa vuokra-asunnoissa. ASO-maksua varten joudumme toki tyhjentämään asuntosäästötilimme ja aloittamaan ASP-lainaa varten tarvittavan kahden vuoden säästöajan alusta, mutta en koe sen olevan suuri menetys. Suunnittelemme kuitenkin asuvamme muuton jälkeen samassa asunnossa hyvän aikaa, joten ehdimme pikku hiljaa keräämään uuden potin ASP-tilille asuntolainaa varten. ASO-maksu kun ei kuitenkaan sinänsä katoa minnekään, vaan sen saa asunnosta pois muuttaessaan takaisin.
Kävimme jo katsomassa yhtä naapurikunnassa olevaa kivaa rivitaloneliötä, mutta se ehti mennä meitä aiemmin jonossa olleelle. Asumisoikeusasunnoissa systeemi toimii nimittäin ainakin täälläpäin siten, että välittäjä tarjoaa vapaana olevaa asuntoa hakijoille, joiden hakemuksiin asunto sopisi. Mikäli useampi on kiinnostunut, menee kämppä sille, jolla on pienin jonotusnumero, eli joka on ollut asuntojonossa pisimmän aikaa. Meidän jonotusnumeromme on tietysti varsin suuri, kun vasta hetki sitten teimme hakemukset.
Sinänsä ärsyttävää, ettei asunnon saamista voi nyt hakemuksen jättämisen jälkeen edistää mitenkään. Ilmoitusten pläräämisestä ei ole hyötyä, koska välittäjä päättää hakemusten perusteella, kenelle asuntoja tarjotaan. Toki aikaa säästyy, kun ei tarvitse koko ajan kytätä tarjontaa, mutta tuntuu turhauttavalta vain pyöritellä peukaloitakaan. Toki vuokrakämppien tarjontaa seuraamme edelleen, mutta eipä kriteereihin ja hintahaarukkaan sopivia tunnu siltäkään sektorilta juuri löytyvän. Nyt äskettäin saimme sentään taas pari uutta tarjousta, mutta toinen osoittautui liian kalliiksi ja toiseen saimme jonotusnumeron 11, joten emme ole kovin toiveikkaita sen suhteen.
Toivotaan, että pian jo tärppäisi!