Muuttovalmisteluja ja muita kuulumisia
Kolmen viikon yhteinen kesälomamme meni tosi mukavasti ja vauhdilla. Touhua riitti runsaasti, mutta se oli vain kiva juttu. Ei tullut tylsää, ja oli kiva reissata perheenä esimerkiksi seurakunnan leirillä. Nyt nämä kaksi viikkoa mies on töissä ja minä vastuussa lapsista. Lomailu ainoana aikuisenakin on sujunut hyvin ja yllättävänkin leppoisasti. Isommat ovat viihtyneet tosi paljon keskenään kotipihassa. Lisäksi olemme käyneet päivittäin lähipuistossa (ja syöneet matkalla vadelmia kävelyteiden varsille villiintyneistä marjapuskista). Olin suunnitellut varmuuden varalle pitkän listan puuhaideoita kirjastoreissuista pidempiin puistoretkiin, mutta päivät ovat hujahtaneet nopeasti ohitse ihan vain kotiympyröissäkin. Lisäksi olemme kyläilleet ystävillä ja nähneet perhettä.
Nyt viikonloppuna juhlittiin sukulaisten kesken viisivuotiasta esikoistamme. Jopa juhlajärjestelyt sujuivat ihmeellisen helposti, kun lapset leikkivät tyytyväisinä takapihalla. Oma aidattu piha olohuoneen jatkeena on kyllä ihan super juttu tämän ikäisten kanssa! Synttärileipomiset veivät viime viikolla siinä määrin huomiota, että on tuntunut ihan hassulta orientoitua siihen, että muuttommekin on totta tosiaan jo viikon päässä. Olemme kyllä pakkailleet pienissä erissä jo suurimman osan kaappejen sisällöistä, ja etenkin mies on ollut ahkera muuttolaatikoiden täyttämisessä. Tänä aamuna itsekin pakkasin ison pinon juhlien jälkeen pakattavaksi vapautuneita astioita. Samaan aikaan tuntuu, että melkein kaikki mahdollinen on jo pakattu, ja sitten toisaalta irrallista tavaraa on vielä vaikka millä mitalla. Esimerkiksi lasten leluja kun ei voi kauhean rajulla kädellä pistää laatikoihin vielä tässä kohtaa, jotta tytöt eivät tylsisty.
Tämä viikko kuluu varmaan aika paljolti muuttovalmistelujen parissa. Ensi viikko on miehen viimeinen lomaviikko, ja silloin olemme jo uudessa kodissa laittamassa paikkoja kuntoon. Emme tee nyt heti mitään kummempaa remonttia, mutta ihan vain tavaroiden purkaminen vie varmasti oman aikansa. Isompaan kotiin tarvitaan lisää valaisimia, mattoja ja verhoja, joten kirppiksille riittää myös asiaa. Lisäksi yhden pienen maalausprojektin (ovikaaren reuna ruskeasta valkoiseksi) haluaisin toteuttaa suhteellisen pian. Makuuhuoneiden tapetit eivät ole ykkössuosikkeja nekään, mutta saa nähdä, millä aikataululla viitsimme ryhtyä niitä uusimaan. Huonejärjestys tulee todennäköisesti vaihtumaan seuraavan viiden vuoden kuluessa moneen kertaan, ja en rehellisesti sanottuna vain yksinkertaisesti välitä kovin paljon siitä, onko sisustus juuri makuni mukainen vaiko ei. Tyydyn todennäköisemmin siihen ihan ookooseen kuin näen paljon vaivaa juuri mieleiseni lopputuloksen eteen.
Muutto tehdään jälleen kerran vauva kainalossa -metodilla, mikä hieman jännittää. Kuopuksemme ei ole vielä ikinä ollut missään hoidossa ja rintaa kaipaillaan muutaman tunnin välein, joten ei tunnu vaivan väärtiltä ajeluttaa häntä mummilaan. Varsinkaan kun hänelle kelpaa erityisesti väsyneenä usein vain minun sylini. Onneksi meillä on noin muuten tosi hyvin muuttoapulaisia, joten uskoisin homman sujuvan joka tapauksessa hienosti. Isommat lapset menevät minun äitini luokse hoitoon, ja miehen äiti tulee muuttoavuksi ja voi mahdollisesti vähän auttaa vauvan kanssa. Kantajia on miehen lisäksi hänen veljensä, isänsä ja siskonsa mies, eli kätevästi kaksi paria painavia huonekaluja varten. Miehen sisko lupasi tulla aamupäiväksi uudelle kodille auttamaan tavaroiden paikalleen laittamisessa, ja jos kantohommat eivät ole iltapäivään mennessä valmiit, yksi miehen kaverikin on luvannut tullat töiden jälkeen apuun.
Apukäsiä on siis suorastaan ruhtinaallisesti. Lisäksi matka kotien välillä kestää autolla vain muutaman minuutin, eli toivon mukaan muutto-operaatio hoituu suhteellisen sutjakkaasti. Nykyisen asuntomme avaimet täytyy palauttaa vasta elokuun puolivälin jälkeen, joten loppusiivouksesta ei tarvitse vielä tässä kohtaa murehtia. Kun isommat lapset palaavat elokuussa päiväkotiin, voin käydä vauvan kanssa pienissä erissä siivoilemassa paikkoja kuntoon, ja tehdä sitten jonkun yhden iltapäivän loppurysäyksen miehen hoitaessa vauvaa.
Tuntuu kyllä niin jännittävän kutkuttavalta päästä ihan pian uuteen kotiin – meidän omaan kotiimme! En ole oikein osannut suunnitella sisustusta tai mitään muutakaan kunnolla ennen, kuin olemme konkreettisesti siellä ja pääsee näkemään, kuinka huonekalut asettuvat paikoilleen. Onneksi meillä on koko loppuelämä aikaa tehdä kodista omannäköistämme.