Nämä asiat jännittävät toisen lapsen saamisessa

Äidiksi tulo toista kertaa on monella tapaa helpompaa kuin esikoisen kohdalla. Tiedän suunnilleen, mitä tuleman pitää ja millaista elämä on minkäkin ikäisen vauvan kanssa. Silti nimenomaan toisen lapsen saamiseen liittyy myös aika paljon uusia mietinnän aiheita. Vaikka olen lähtökohtaisesti tosi iloinen tulevasta perheenlisäyksestä ja odotan vauvan syntymää innolla, monet jutut näin etukäteen vähän jännittävät.

Esikoisen reaktio. Esikoinen on tietenkin tottunut olemaan ainoa lapsi, joten pikkusisaruksen tulo on hänelle(kin) iso mullistus. Kun lapsia on kaksi ja aikuisia usein paikalla vain yksi, molempien samanaikaisiin tarpeisiin vastaaminen ei välttämättä ole mahdollista ihan heti. Tämä jännittää, koska tietenkin haluaisin tarjota esikoiselle edelleen paljon huomiota ja aikaa.

Oma aika ja jaksaminen. Yhden lapsen kanssa olen tottunut siihen, että kun taapero nukkuu, on minun  omaa aikaani. Kahden kanssa unirytmit voivat kuitenkin mennä ihan ristiin, jolloin vapaahetkiä ei välttämättä jää vuorokauteen juuri lainkaan. Lisäksi vauva-aikana täytyy taas opetella uudelleen siihen, ettei hoitoapua pysty hyödyntämään samoin kuin taaperoikäisen kanssa. Vaikka saammekin varmasti taaperon aina välillä hoitoon ja sekin on iso apu arjessa, pientä vauvaa ei voi jättää mihinkään pitkään aikaan. Tähtään täysimetykseen ja jos kuopus tulee yhtään isosiskoonsa, voi hyvin olla, ettei hän edes vierastuksen vuoksi suostu jäämään minnekään ennen vauvavuoden loppua.

Univaje. Esikoinen alkoi nukkua yöt ilman heräämisiä jo tosi pienenä, joten en ehtinyt kärsiä missään kohtaa mistään megalomaanisesta superväsymyksestä. Aivan pienenä vatsavaivat kyllä valvottivat häntä iltaisin myöhään, mutta koska hän nukkui sitten aamulla vastaavasti pidempään, sain itsekin ihan mukavasti unta. Lasten mahdollisesti erilaiset unirytmit jännittävät minua siksi nyt toisen vauvan kanssa aika paljon. Esikoinen menee unille jo seitsemän jälkeen ja herää puoli seitsemään mennessä, joten vaikka uusi vauva valvoisi illalla myöhään, joudun silti itse nousemaan kukonlaulun aikaan uuteen päivään. Turha haaveilla myöskään päiväunista vauvan nukkuessa – esikoisen päikkärit kestävät tunnin, eikä ole mitään takeita, että lapsukaiset uinuvat samanaikaisesti.

Mahdolliset ekstrahaasteet, kuten koliikki. Kuten jo aiemmin totesin, pääsimme esikoisen kanssa tosi helpolla. Hän oli hyvin nukkuva ja syövä vauva ja nyt taaperoikäisenäkin rauhallinen, harkitseva ja ”kiltti” siinä mielessä, kuin pieni lapsi nyt voi kiltti olla – tottelee kieltäessä helposti eikä yleensä yritä mitään kolttosia. Vaikka esikoinen on ollut helppoutensa suhteen varsinainen ihannelapsi, olen silti kokenut äitiyden ajoittain raskaaksi. Miten pärjään, jos kuopus onkin hyvin haastava, temperamenttinen ja itkuinen? Kahden lapsen kanssa on jo ylipäätään kaksin verroin hommaa, mutta mahdolliset erityishaasteet nostavat rankkuuskertoimen pilviin.

Äitiyslomalla oleminen. Esikoisen kanssa totesin, että täyspäiväinen kotiäitiys ei ehkä ole se minulle kaikista optimaalisin elämäntilanne. Toki ensimmäisen vauvan mukanaan tuoma suuri elämänmuutos ja koronan vuoksi monotonisena toistuva, tylsä kotiarki varmasti vaikuttivat fiiliksiini ekalla äitiyslomalla, mutta silti vähän jännittää, millaista on palata taas täyspäiväiseksi kotiäidiksi. Olen nauttinut superpaljon tästä keväästä, kun olen opiskellut kolme-neljä päivää viikossa. Millaista on olla taas kokonaan äitiyslomalla? Tietysti nyt muutos ei ole enää niin suuri, kun tiedän jo, mitä äitiys on. Koronarajoituksetkin toivon mukaan hälvenevät syksyksi ja pääsemme puuhailemaan lasten kanssa aktiivisemmin kaikenlaista. Lisäksi taaperon ja vauvan kanssa kotona oleminen on taatusti hyvin erilaista kuin pelkän vauvan, niin hyvässä kuin pahassa. Esikoinen tuo väkisinkin päiviin tiettyä rakennetta ja tiettyjä puuhia. Mutta kyllähän se mietityttää, millaiseksi äitiyslomailu tällä kertaa muotoutuu.

Päivärutiinien muuttuminen. Arkemme rullaa varsin toimivasti yhden lapsen kanssa: on tietty päivärytmi, joka toistuu melko samanlaisena joka päivä, on ruokahetket ja nukkumaanmenoajat. Tiedän, mihin aikaan kannattaa sopia leikkitreffit ja mitä evästä varaan mukaan mihinkin kellonaikaan. Vauvalla ei kuitenkaan ainakaan alkuun ole mitään rytmiä. Päivän kulku on aina yllätys, ja vaikka kuinka yrittäisi ajoittaa tekemiset optimaalisesti, voi nälkä iskeä kesken talvisen puistoreissun tai väsymys yllättää kesken vauvamuskarin. Kun lapsia oli vain yksi, vauvan vaihtelevaan rytmiin mukautuminen oli melko helppoa, mutta nyt vauvan tarvitsisi päinvastoin sopeutua esikoisen sanelemaan päivärytmiin. Mitenköhän esimerkiksi ulkoilu taaperon kanssa sujuu, jos vauvan yllättäviä tarpeita ei voi ollenkaan ennustaa?

Rakkaus uutta vauvaa kohtaan. Tiedän, että jokainen äiti varmasti pohtii samaa asiaa ja järjellä tiedän, ettei mitään huolta ole. Kuitenkin välillä mietin, että mitä jos toinen lapsi ei olekaan yhtä ihana ja rakas kuin ensimmäinen? Esikoisen luonteen olen oppinut tuntemaan, hän on aivan omanlaisensa ja valloittava pieni ihminen. Mitä, jos seuraava lapsi onkin aivan erilainen? Osaanko rakastaa tyyppiä, joka ei olekaan kopio esikoisesta, vaan mahdollisesti luonteeltaan täysin päinvastainen? Esikoinen on luonteeltaan herkkä, rauhallinen ja varovainen. Millaista äitiys on, jos kuopus onkin tyystin toista maata?

Kaikki nämä huolenaiheet ovat varmasti aika tyypillisiä, kun perheeseen on tulossa toinen lapsi. Sen puolesta uskon siis kyllä, että kaikki järjestyy, arki muovautuu taas sen hetkisen elämäntilanteen mukaisiin uomiin ja mahdollisista haasteista selvitään ennemmin tai myöhemmin ulos voittajina. Vaikka jotkut asiat varmasti muuttuvat ainakin hetkellisesti vaikeammiksi, on sisarus varmasti loppujen lopuksi tosi positiivinen asia myös esikoisen kannalta. Hän saa kotiin kaverin, jonka kanssa kasvaa, leikkiä ja kehittyä. Ja me vanhemmat saamme perheeseemme toisen ihanan pienen ihmisen, jota rakastaa ja johon tutustua.