Omaa aikaa kotosalla
Töiden aloituksen jälkeen olen havahtunut siihen, että en oikeastaan nykyisin juuri käy itsekseni omilla menoillani. Aiemmin meillä oli miehen kanssa rutiinina, että keskiviikkoisin hänellä oli oma harrastusilta ja vastaavasti minä kävin suunnilleen kerran viikossa kirjastossa tai jossain muualla viettämässä omaa aikaa. Tänä vuonna en ole kuitenkaan käynyt yksin kirjastossa kuin kolmesti. Toki olen satunnaisesti nähnyt jotakuta kaveria ilman lapsia tai muuta vastaavaa, mutta muutoin olemme touhunneet tosi paljon koko perheenä. Miehen harrastuskin on ollut nyt kesän tauolla.
Isoin syy omien menojen karsiutumiseen on varmasti ollut juurikin työ. Työpäivien jälkeen on muutenkin vain pari tuntia aikaa ennen lasten iltatoimia, joten hieman väsähtäneenä sitä usein mieluummin hoitaa kotitöitä tai katsoo lasten kanssa jakson Muumeja kuin järjestää sen ihmeempää ohjelmaa. Vastaavasti niinä arki-iltoina, kun aikaa on paremmin, lähdemme yleensä koko perheen voimin esimerkiksi ulkoilemaan tai kirppiksille. Viikonloput täyttyvät niin ikään lasten kanssa toteutettavista menoista, kuten isovanhempien ja serkkujen luona vierailemisista. Niihinkään ei siis ole tullut juuri haalittua omia menoja.
Omia vapaahetkiä tulee aina iltaisin lasten mentyä nukkumaan sekä vapaapäivinä taaperon päiväunien aikaan, kun esikoinen katselee ohjelmiaan. Siispä omat ”harrastukseni” ja oma vapaa-ajan viettoni on tosi pitkälti kotona touhuiltavaa, rentouttavaa pikku puuhaa. Usein iltaisin kuuntelen jotain podcastia tai katson YouTube-videoita samalla virkaten. Sain juuri valmiiksi kesän ison virkkuuprojektini eli kukkaruuduista tehdyn peiton siskoni vauvalle. Seuraavaksi olen ajatellut aloittaa pipoa omalle tulevalle vauvallemme – marraskuinen tarvitsee villaisen version jo ihan vastasyntyneen koossa, toisin kuin kaksi loppukesän kieppeillä syntynyttä aiempaa lastamme.
Tuntuu hassulta, että tavallaan ajattelen olevani melko paljon omaa aikaa ja tilaa kaipaava henkilö, mutta nyt ruuhkavuosiarjessa en koekaan tarvetta järjestää omia harrastuksia. Ehkä kyse onkin siis enemmän siitä, että kaipaan riittävästi vaihtelua päiviin ja tylsistyn pelkkään kotona lasten kanssa hengailuun? Kun töissä olen joka tapauksessa poissa kotoa ja lasten luota, en kaipaa vähäiseen vapaa-aikaan enää samalla tapaa taukoa perheestä kuin kotiäitinä ollessani. Pari kertaa olen kyllä pitänyt lapsia lyhyemmän hoitopäivän päiväkodissa, vaikka itselläni olisi ollut vapaapäivä. Se on mahdollistanut esimerkiksi rakenneultraan menemisen, perusteellisemman siivousoperaation toteuttamisen, hieronnassa käynnin ja ystävän tapaamisen kahdestaan.
Lisäksi olemme miehen kanssa molemmat niin kotihiiriä, että emme parisuhteen puolestakaan juuri kaipaa treffejä tai kodin ulkopuolisia parisuhdeaktiviteetteja. Ennen lapsiakin kävimme tosi harvoin varsinaisilla treffeillä. Ja lasten syntymän jälkeen emme ole olleet kertaakaan millään kahdenkeskisellä hotellilomalla tai vastaavalla, vaikka varmasti pyydettäessä sellainen olisi voinut lastenhoidon puolesta järjestyä. Iltaisin yhdessä katsottu leffa tai kahden pelaajan tietokonepeli kelpaa meille yhtä lailla kuin joku kodin ulkopuolinen aktiviteettikin. Toki sinänsä parisuhdetta voisi hoitaa enemmänkin, että ainakin itse pyöritän kotonakin ihan liikaa työajatuksia päässäni enkä välttämättä ole täysillä läsnä. Mutta varsinainen treffailu ei ole koskaan ollut keskeistä suhteemme kannalta.
Keväällä kyllä mietin lähes jokavuotiseen tapaani, että ehkä kesällä voisimme viettää hieman pidemmin kahdenkeskistä aikaa. Vauva ei ole vielä syntynyt ja isommat lapset pärjäisivät jo hienosti vaikka viikonlopun mummilassa. Sellaista ei ole kuitenkaan taaskaan tullut järjestettyä. Varmasti, jos olisimme olleet kaikki kesälomalla useamman viikon, olisin kysynyt lapsia enemmän läheisille hoitoon. Nyt, kun koko perheen lomaa oli vaivainen viikko ja päivät kuluvat töissä, kesä on ollut täysinäistä lasten kanssa touhutessakin. Lapset ovat olleet hoidossa lähinnä vain oman päiväkotilomansa aikana siten, että me vanhemmat olimme töissä. Tavallaan lapsia ei ehkä edes niin ”malta” antaa hoitoon viikonloppuisin, kun he kuitenkin viettävät niin ison osan arkipäivistä päiväkodissa.
Mitä te muut äidit tykkäätte tehdä vapaa-ajallanne? Kaipaatteko omia menoja vai riittävätkö kotipuuhat?