Onko sukupuolella väliä vauvanvaatteita valitessa?

Lyhyt vastaukseni: minulle on.

Muutaman kuukauden ikäinen pikkutyyppi ei tietenkään itse ole kiinnostunut siitä, minkä värisiä pöksyjä hän käyttää tai onko bodyssa autojen vai kukkasten kuvia. Hänelle riittää, että vaatteet ovat mukavat ja säänmukaiset. Näin aikuisen näkökulmasta koen kuitenkin, että väreillä, kuoseilla ja niihin liitetyillä mielleyhtymillä on paljonkin merkitystä vauvan asuja valitessa. Meillä on tietyt mielikuvat siitä, miten tyttö- tai poikavauva kuuluu pukea. Vaikka lastenvaateosastoilla ei nykyisin yleensä eritellä vaatteita sukupuolen mukaan, on useimmiten silti helppo sanoa, kummalle asu on ajateltu.

Ostin vauvalle raskauden alkuvaiheessa paljon vaaleansinisiä ja -vihreitä vaatteita. Pääosin kyse oli siitä, että nuo värit nyt vain sattuvat lukeutumaan suosikkeihini. Osittain kyse oli kuitenkin siitä, että minulla oli tuolloin tunne, että odotan poikaa. Järkeilin, että voin hyvin ostaa poikamaisempia kuteita, koska ne on tarvittaessa helppo stailata myös tytölle lisäämällä jokin hempeä elementti. Käytännössä sukupuolineutraalius tarkoittaakin herkästi kallistumista kohti poikamaisuutta. Vaaleanpunainen röyhelömekko ei valtaosan mielestä sovi pojalle, vaikka sitä kuinka yhdistäisi tummansiniseen, mutta ”poikavaatteet” pystyy tuunaamaan tytölle sopiviksi näppärästi vaikka pinkillä kuolalapulla tai rusettipannalla. Sukupuolineutraaliin tyyliin tähtäävää äitiyspakkaustakin kuulee välillä kritisoitavan siitä, että vaatteet olisivat liian poikamaisia.

Vaikka ostin alunperin melko neutraaleja tai poikamaiseen kallellaan olevia vaatteita, vauvan sukupuolen selvittyä ostokäyttäytymiseni muuttui selvästi. Olin etukäteen ajatellut, että olisi vauva kumpaa sukupuolta hyvänsä, pukisin hänet mielelläni omiin suosikkiväreihini ja neutraaleihin vaatteisiin. En uskonut, että hullaantuisin tyttölupauksen saatuanikaan vaaleanpunaisista hörselöistä. Kun meille selvisi, että odotamme pientä tyttöä, aloin silti kuin itsestään ohittaa kirpputoreilla ne harmaat ja siniset pöydät. Toki minulla oli jo valmiina aika paljon poikamaisia värejä, joten ihan vaihtelun vuoksikin oli kiva katsastaa tyttömäisempää tarjontaa, mutta silti tyttölupauksen vaikutus vaatekaupoilla yllätti minut. Pidin edelleen kovasti vaaleista sinisen ja vihreän sävyistä sekä hauskoista eläinkuvioista, joten miksi hakeuduin romanttisten pastellisävyjen äärelle? Miksi yhtäkkiä alkoi tuntua, että kaapissa on kyllä jo vähän liikaakin tummansinistä? Aiemminhan olin ajatellut, että vauva voisi käyttää kyseisiä värejä vallan mainiosti sukupuolesta riippumatta.

Loppujen lopuksi sain huomata, että vaikka ajatusteni poikavauvalle ostin mieluusti ”neutraalia” vaatetta, tytölle halusin sittenkin tyttömäistä. Toki olen käyttänyt kaikkia hankkimiani vaatteita, niitä poikamaisiakin, ja saanut niitä yhdistelemällä aikaan tosi kivoja asukokonaisuuksia. Silti huomaan, että minua edelleen vähän häiritsee, jos vaateyhdistelmä saa vauvan näyttämään tuntemattoman silmään enemmän pojalta kuin tytöltä. Vaikka asu olisi oikeasti ihan neutraali (esimerkiksi tänään tummansininen body ja oranssit housut), huomaan saavani paremman mielenrauhan ihan vain jo vaaleanpunaiset sukat lisäämällä. Ja se on ihan hölmöä! Tyttö on tyttö, vaikkei päältä löytyisikään sitä iänikuista vaaleanpunaista.

Vaikka perinteiset pukemisnormit ovat takuulla osasyy mielenmuutokselleni, toisaalta koen edelleen pukevani vauvaa nimenomaan omien mieltymysteni pohjalta. Esimerkiksi räikeä pinkki ei ole ollenkaan makuuni, joten vaikka minulla on tytär, ei tulisi mieleenkään ostaa hänelle senvärisiä vaatteita. Vaaleanpunainen, vaalea violetti ja muut pastellit sen sijaan viehättävät minua ihan oikeasti. En vain ollut kiinnittänyt niihin huomiota aikaisemmin, kun olin kulkenut poikaveikkaukseni vuoksi niin laput silmillä kirpputoreilla. Sitten, kun lapsi osaa ilmaista omia mielipiteitä vaatteitaan kohtaan, saa hän tietenkin vaikuttaa itsekin pukeutumiseensa. Mutta nyt toistaiseksi vaatettaminen hoituu mukavasti näin.