Onnellista arkea eli lasten kuulumiset

Kuopuksella oli tällä viikolla (vähän myöhästynyt) puolitoistavuotisneuvola. Siellä oli kaikki hienosti ja kunnossa. Meidän kohta 1v 7kk ikäinen tyyppimme on luonteeltaan touhukas, aurinkoinen ja aivan valloittava pikkuinen. Hän syö todella hyvin ja monipuolisesti kaikkea – ei todellakaan uskoisi, että kiinteiden aloitus oli hänen kanssaan alkuun haasteellista. Nykyään uppoaa mikä tahansa  ruoka ja kaikki popsitaan omatoimisesti lusikalla tai sormin. Juomisessa käytössä on edelleen nokkamuki, mutta muutoin kuopus aterioi lähes yhtä näppärästi kuin isosiskonsa. Myös nukkumisten suhteen superhelppo ja ihanteellinen rytmi on pitänyt. Molemmat lapset menevät illalla nukkumaan klo 19.30 ja heräävät aamulla noin klo 6.45. Kotona pienempi nukkuu usein kaksikin tuntia päiväunia klo 12-14, päiväkodissa uni maistuu yleensä hieman lyhyemmän aikaa.

Taapero rakastaa istua sylissä kuuntelemassa kirjojen lukemista ja touhottaa mielellään esikoisen perässä kaikkia samoja touhuja mitä hänkin. Rakkaimmaksi suosikkileluksi on muodostunut Mauku-kissapehmolelu, joka istuu lapsen ruokaillessakin aina pöydän reunalla katselemassa. Kuopus toistaa jo hienosti perässä vaikka mitä sanoja ja osaa esimerkiksi sanoa päiväkotikavereidensa nimiä, todeta hymyillen ”ei”, jos hänelle ehdottaa jotakin, mikä ei juuri nyt innosta, ja höpötellä muutenkin paljon ihan ymmärrettäviä sanoja. Joitain satunnaisia kahden sanan toteamuksia, kuten ”isi tule”, on myös tullut harvakseltaan, mutta pääosin operoidaan kuitenkin vielä yksittäisten sanojen maailmassa.

Esikoinen on viime aikoina innostunut leikkimään aiempaa paljon enemmän erilaisia roolileikkejä. Suosikkileikki on ”päiväkoti”, johon sisältyy ruoanlaittoa leikkikeittiön tamineilla, päiväunet sekä mahdollisesti ulkoilu eteisen tuulikaapissa pipot ja kengät päälle pukien. Nykyisin lapset leikkivät jo todella paljon keskenään, ja isompi pyytää pienempää tuon tuostakin leikkikaverikseen. Toki harmeja ja riitaakin syntyy, kun kuopus ei läheskään aina ymmärrä leikkiä esikoisen toiveiden mukaisesti ja saattaa tepastella kesken kaiken omiin touhuihinsa. On kuitenkin ihana seurata, miten lasten sisaruussuhde kehittyy koko ajan. Tämä kahden vuoden ikäero on ollut mielestäni monella tapaa tosi sopiva ainakin meidän perheessämme. Vaikka vielä toistaiseksi lasten taitotasoissa on aika iso ero, koko ajan alkaa löytyä enemmän ja enemmän yhteistä, molemmille sopivaa tekemistä.

Töiden myötä lasten kanssa ei ehdi viettää arjessa niin paljon aikaa kuin ennen, ja päiväkotipäivien jälkeiset illat menevät usein vain kotosalla päivällisen, kotitöiden, arkitouhujen ja Muumien merkeissä. Silti tuntuu, että viime aikoina meillä on ollut viikonloppuisin lasten kanssa tosi paljon kaikkea kivaa ohjelmaa. Olemme käyneet tiuhaan Hoplopissa joululahjaksi saaduilla lipuilla ja temppuilleet serkkujen kanssa lähiliikuntasalin avoimella lasten telinevoimisteluvuorolla. On ollut lastenvaatekirppistä ja kavereiden tapaamista. Arki lasten kanssa rullaa tosi mukavasti, ja vaikka jotain pientä taudintynkää tai uhmakiukkua aina tulee, pääpiirteiltään arki 1,5- ja 3,5-vuotiaiden kanssa on mukavaa ja leppoisaa. Vaikka uusi vauva keikauttaa meiningin varmasti taas hetkeksi mullin mallin, tuntuu jotenkin vain niin ihanalta, että ollaan saamassa tähän rakkaaseen sisaruskaartiin vielä kolmaskin pallero.

Perhe Ystävät ja perhe Lapset Vanhemmuus