Päätin jatkaa opintoja jo äitiyslomalla

Viime postauksessa päivittelin lasten kuulumisia, joten tänään ajattelin kertoa vähän omista suunnitelmistani tälle loppuvuodelle sekä syyn siihen, miksi blogi saattaa jäädä vähän hiljaisemmalle vaihteelle pidemmäksikin aikaa. Aion nimittäin ruveta jo nyt työstämään vähitellen graduani eteenpäin! Suunnitelmana on palata syksyllä kouluun tekemään tutkielmaseminaari loppuun ja saada koko graduprojekti valmiiksi viimeistään ensi vuoden alussa.

Opiskeluni ovat siis edelleen kesken, koska jäin toistamiseen äitiyslomalle koulunpenkiltä. Esikoinen syntyi heti opintojen kandivaiheen suoritettuani, sitten ehdin jatkaa välissä vuoden puoliaikaisesti maisteriopintoja ennen kuopuksen syntymää ja nyt jäljellä olisi vielä harjoittelu sekä gradun kirjoittaminen. Aloitin graduprosessin viime keväänä ja sain tutkimussuunnitelman ja hieman alustavaa teoriaosuutta tehtyä. Puolet vaadittavasta tutkielmaseminaarista on kuitenkin käymättä, ja tietysti koko tutkielma itsessään on vielä aivan vaiheessa. Minulla on kuitenkin valmis aineisto olemassa ja suuntaviivat selvillä, joten sen puoleen pystyn jatkamaan työtä jonkin verran itsenäisestikin.

Olen ajatellut, että ryhdyn nyt kevään ja kesän aikana edistämään gradua pienimuotoisesti vauvan päiväuniaikoina sen verran, mitä ehdin ja kykenen. Syksyksi ilmoittaudun tutkielmaseminaariin ja jatkan hommia siinä määrin, mitä vuoden ikäisen kuopuksen kanssa saan aikaiseksi. En halua laittaa vielä vajaan vuoden ikäistä kuopusta päiväkotiin syksyksi, mutta saan varmasti hänellekin sen verran hoitoapua esimerkiksi isovanhemmilta, että selviän seminaarista ja saan omaa tutkielmaprosessiani jonkin verran edistettyä. Sitten vuoden päästä tammikuussa kuopuksenkin on tarkoitus mennä päivähoitoon ja minun nykäistä tarvittava loppurysäys, jos gradu ei tässä vuoden mittaan ole tullut valmiiksi. Olen suunnitellut, että varaisin vielä tammi-helmikuun gradun tehopuurtamiselle ja kuopuksen pehmeälle laskulle päivähoitoon. Sitten voisin aloittaa opintojeni viimeisen puuttuvan palasen eli harjoittelun vaikka maaliskuussa.

Jos aloitan harjoittelun maaliskuussa, en luultavasti ehdi saada tutkintotodistusta enää ensi vuoden kevääksi, mutta sillä nyt ei ole juurikaan väliä. Omalla alallani työllistyminen on mahdollista ja aika tavallistakin jo ennen virallista valmistumista, joten voin joka tapauksessa etsiä kesäksi töitä tai sitten keskittyä nauttimaan lomailusta lasten kanssa. Tuntuu kaikin puolin hyvältä ratkaisulta jättää käytännön harjoittelu aivan opintojen loppuun. Vaikka yritän löytää harjoittelupaikan, jossa onnistuisi 80% työajan tekeminen, joka tapauksessa työelämäjakson suorittaminen vaatii ehdottomasti molempien lasten päivähoidossa olemisen ja muutamaa tuntia pidemmät hoitopäivät. Siksi tuntuu järkevältä lykätä sitä mahdollisimman pitkälle, jotta kuopuskin ehtii vähän kasvaa ennen kuin hänen täytyy alkaa viettää päiväkodissa pidempiä aikoja. Ja onhan työelämäänkin toki näppärämpi siirtyä tuoreen käytännön kokemuksen siivittämänä, varsinkin, kun en ole kotiäitiyden myötä ehtinyt kerryttää vielä lainkaan oman alani työkokemusta esimerkiksi kesätöillä tai sijaisuuksilla.

Olen jo motivoitunut saamaan opinnot vihdoinkin päätökseen, koska tuntuu, että olen viettänyt yliopistolla ikuisuuden. Kun aloitin opiskelut, olin juuri päässyt lukiosta ja olimme edellisenä kesänä menneet naimisiin ja muuttaneet yhteen. Tässä välissä olemme saaneet kaksi lasta, puoliso on ehtinyt aloittaa ja saada valmiiksi omat AMK-opintonsa, olemme tehneet ja puuhanneet vaikka mitä. Koko ajan taustalla ovat kuitenkin kulkeneet omat opintoni. Olen edelleen tosi tyytyväinen päätöksestä saada lapset opiskeluaikana ja opiskeleminen on ollut minulle aina tosi mieleistä, mutta onhan se kiva, että koulusta pääsee joskus poiskin.

Vähän toki jännittää, voinko oikeasti saada graduni järkevään kuosiin tässä samalla äitiyslomalla ollessani. En ole sellainen tyyppi, joka jaksaisi paahtaa opintoja iltamyöhällä tai uhrata kaiken vapaa-ajan opiskelulle, joten käytössä olevat tunnit ovat varsin rajalliset. Toisaalta kuitenkin tykkään kovasti tutkimuksen teosta ja itsenäisestä, kirjallisesta työskentelystä. Ja vaikka vauvan päiväunet tietysti lyhenevät tässä vuoden mittaa koko ajan, ainakin vielä hän nukkuu sen verran hyvin, että ehdin esikoisen päiväkotipäivinä varmasti vähän opiskellakin – ja sitten kesällä ja syksyllä noin vuoden ikäistä kuopusta voi huoletta antaa jo hoitoon lähipiirillekin. Yritän myös olla ottamatta asiasta turhaa stressiä. Teen parhaani, käytän graduun aikaa sen verran kuin jaksan ja pystyn ilman yleisen hyvinvointini liiallista kärsimistä ja pidän mielessä, että ensisijainen tehtäväni tällä hetkellä on hoitaa lapsia. Mikäli aikataulutukseni osoittautuu turhan kunnianhimoiseksi, sen kuin vain siirrän harjoittelun aloitusajankohtaa eteenpäin ja varaan vuoden päästä keväällä enemmän aikaa graduun. Kun molemmat lapset menevät hoitoon, tulee työskentelyn tahti joka tapauksessa kiihtymään huimasti.

Ajankäytön lisäksi toinen pieni haaste on vielä se, että koska en ole nyt keväällä läsnäolevana yliopistolla, en voi oikein kysellä graduprosessiani ohjaavalta opettajalta neuvoja. Minun on siis nakutettava menemään aiempien seminaarien oppien sekä omien mielipiteideni pohjalta. En kuitenkaan usko, että ehdin ennen syksyä viedä gradua niin kovin pahasti sivupoluille, etteikö sieltä olisi seminaarin jatkuessa mahdollista tehdä korjausliikettä. Tutkimussuunnitelma on kuitenkin hyväksytetty ohjaajalla ja suuntaviivoista juteltu yhdessä ennen tätä toista äitiyslomaani.

Omien opintokuvioideni lisäksi myös miehellä on tulevalle vuodelle uudenlaisia kuvioita. Hän sai kuin saikin starttirahan ystäviensä kanssa perustamansa yrityksen parissa työskentelemisen mahdollistamiseksi, joten ainakin nyt seuraavat puoli vuotta hän puuhastelee täyttä häkää yrityksensä parissa. Starttirahaa on mahdollista hakea myös toiselle puolelle vuodelle, mutta se toki edellyttää, että nyt tällä ensimmäisellä puolikkaalla syntyy riittävästi tulosta. Mies tekisi tosi mielellään töitä juuri tämän projektin parissa, joten ei auta kuin toivoa, että liikeidea menestyy. Hänen alallaan haasteena on vähän se, että tuote täytyy olla valmiina ennen kuin tuottoa voi tulla, joten se varsinainen työ täytyy tehdä etupainotteisesti ennen kuin rahaa on tienattu välttämättä vielä lainkaan. Mikäli starttirahaa ei tule enempää, täytyy hänen luultavasti etsiä syksyksi osa-aikatyötä yritystoiminnan rinnalle. Sitten loppuvuodesta pitäisi alkaa viimeistään selvitä, onko yrityksellä mahdollista elättää itsensä.

Jos puoliso menee jatkossa palkkatöihin, etenkin sellaisiin, joita ei voi tehdä etänä, aikataulut ja kulkemiset joustavat huomattavasti vähemmän kuin jos hän jatkaa kotona yrityshommia paiskien. Tämä vaikuttaa luonnollisesti myös siihen, miten saan itse sumplittua opiskelua ja lastenhoitoa kalenteriin. Mutta eiköhän tästä palapelistä silti hyvä tule! Jotenkin on tosi innostunut ja inspiroitunut fiilis lähteä kaivelemaan taas gradutiedostoa esiin Wordin syövereistä. Toivon, että ehdin opiskelusta huolimatta päivittää blogiakin aina jonkin verran. Vähän erilainen kirjoittaminen tarjoaa varmasti hyvää vastapainoa tieteellisen tekstin nakuttelulle.