Kuuntelemme autossa pelkästään kristillistä musiikkia, jota mies on ladannut muistitikulle. Lista on kasvanut vähitellen löytäessämme uusia, hyviä bändejä ja on tätä nykyä todella laaja ja monipuolinen. Myös tyylilajeja löytyy laidasta laitaan. Vaikken muuten arjessa kuuntele ikinä vaikkapa raskaampaa musiikkia, hengellisen elementin ansiosta oikeastaan mikä tahansa genre toimii. Tänään ajattelinkin jakaa muutaman suosikkiartistin kanssanne. Kristillisten bändien bongaaminen ei aina ole ihan helppoa, koska läheskään kaikki artistit eivät ole vaikkapa Spotifyssa tai YouTubessa, joten ehkä tämän listauksen kannalta joku löytää uusia tuttavuuksia. Olisin voinut luetella vielä vaikka kuinka monta muutakin bändiä, mutta ehkä nämä 15 riittävät alkuun.

Suomenkielisiä suosikkeja minulla on todella paljon. Hengellisessä musiikissa suomen kieli miellyttää minua englantia enemmän, koska kotimaisessa musassa tulee väkisinkin keskityttyä sanomaan vielä tavallistakin tarkemmin. Ehkä lempparini kaikista on varmasti monelle tuttu KLS, jonka tuotanto on pitkän toiminnan aikana ehtinyt paisua laajaksi kokoelmaksi ajatuksia herättäviä ja toimivia kristillisiä kappaleita. KLS:ssä minua viehättävätkin ennen kaikkea sanoitukset sekä laulajan Pertun todella hyvä ääni. Muita suomenkielisiä lemppareitani ovat Think Twice. Menevämmän ja iloisemman tyylisiä suosikkejani ovat mm. Park7 ja GodFm, joista jälkimmäinen käyttää nykyisin nimeä GFM. Myös Kraka on yksi suosikeistani. Heilläkin vahvuus ovat usein sanoitukset.

Raskaammasta kategoriasta autossamme soi usein Demon Hunter ja Theocracy. Kuten sanottu, en muutoin kuuntele metallia, mutta kummatkin osuvat siitä huolimatta hyvin makuuni. Vaikka tyylilaji on selvästi raskaampaa, kappaleissa on kuitenkin yleensä selkeät melodiat, joista pidän. Ei ihan yhtä metallikategoriaan menevä mutta silti raskaampaa tyyliä edustava lempparini on myös esimerkiksi suomalainen Lumina Polaris. Lumina Polariksessa on lisäksi yleensä todella hyviä sanoituksia.

Vaikka yleisestä olemuksestani sitä ei ehkä ihan heti arvaisi, yksi lempigenreistäni musiikkirintamalla on rap. Räppirintamalta löytyy tosi monia kotimaisia artisteja, kuten monelle tutut Immanuel, Pastoritja BigBless. Ykkössuosikkini on kuitenkin englanniksi ja espanjaksi biisejä tekevä Psalms of Men. Heidän tuotantonsa ei ole kovin laaja ja biisejä ei juurikaan löydy esimerkiksi YouTubesta tai Spotifysta, mutta tykkään tosi paljon heidän kappaleistaan.

Vähän harvinaisempia genrejä kristillisellä kentällä edustavat reggaehenkinen Katajainen Kansa, eurodance-tyylinen G-Powered sekä tunnelmallinen Serafiel. Kaikki kolme ovat suomalaisia, vaikka Serafiel laulaakin englanniksi ja myös G-Powered on tehnyt joistain biiseistään englanninkielisiä versioita. Näistä lempparini on Serafiel, joiden kappaleiden fiilis on mielestäni tosi hieno ja miellyttävä.

Mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä nopeammin aika kuluu. Siinä missä alkuraskaudesta luin joka päivä raskaussovelluksen infot ja odotin viikkojen vaihtumista kuin kuuta nousevaa, nyt päivät vain rullaavat ohi. Joudun kysyttäessä varmistamaan kännykästä, mikä raskausviikko minulla on meneillään.

Toukokuun alkupuolella kävin neuvolassa. Beben asennosta ei meinattu ensin saada selkoa, ilmeisesti siksi koska hän hengaili niin ylhäällä kohdussani, mutta pikaisella ultrauksella onneksi selvisi, että hän on raivotarjonnassa kuten kuuluukin. Muutenkin kaikki oli edelleen oikein hyvin. Oma hemoglobiinini vain oli laskenut aimo harppauksen, joten jouduin aloittamaan rautalisän syömisen. Onneksi en ole ainakaan toistaiseksi saanut pillereistä mitään oireita, enkä ole kokenut itseäni mitenkään tavallista väsyneemmäksi. Tulevilla viikoilla onkin jo perhevalmennus, lääkärikäynti ja uusi neuvola-aika, joten aika pian päästään tsekkaamaan, onko raudan syömisestä ollut mitään apua.

Helle on tuntunut raskaalta ja etenkin öisin jopa lakana on liikaa peitoksi. Myöskään sylikkäin miehen kanssa nukkuminen ei tule näillä keleillä kysymykseenkään. En tiedä, kuinka paljon tuskastelussa kyse on raskaudesta ja kuinka paljon ihan vaan ylipäätään helteen rasituksesta. Kuumuudesta huolimatta oloni on pysynyt muutoin oikein hyvänä. Kasvava maha painaa välillä kylkiä ja kumartelu ei ole enää kauhean näppärää, mutta kaiken kaikkiaan voin loistavasti. Vatsan kasvun lisäksi kehossani on tapahtunut yksi toinenkin muutos. Huomasin viikon 32 tienoolla ensimmäistä kertaa haalean viivan mahassani. Olin jo ajatellut, että minulle ei tule lainkaan linea negraa, kun sellaista ei tiirailusta huolimatta ollut näitä viikkoja aiemmin ilmaantunut, mutta näköjään sekin voi tulla vielä näin loppuvaiheessa.

Kuten kuvistakin näkyy, äitiyspakkaus saapui viimein pari päivää sitten postiin. Olen aivan rakastunut! Käytin useamman tunnin järjestellen vauvanvaatteet koon mukaan, miettien yhdistelmiä ja varmistaen, että kokoelmassa ei ole vaatteita, jotka eivät yhdisty kivasti minkään samankokoisen kanssa. Kaikki asettui yhteen paremmin kuin olin uskaltanut  edes toivoa. Vaikka Kelan nettisivujen mukaan äitiyspakkauksen bodyt ja housut vastaavat kolmea eri kokoa (50-56, 62-68 ja 68-74), todellisuudessa monet vaatteet olivat ihan erikokoisia kuin olin etukäteen ajatellut. Jopa livenä kokojen järjestely oli vähän haastavaa, koska vaatteet olivat malleiltaan niin erilaisia. Onneksi itse kirppareilta hankkimani ja nyt äitiyspakkauksesta saadut kuteet asettuivat silti oikein kivaksi valikoimaksi. Ainoastaan valkoisia sukkia tarvitaan vielä, muutoin sain  mätsättyä niin housuista, bodyista kuin asusteistakin kaikista useampia järkeviä asuyhdistelmiä. Seuraavaksi voikin sitten alkaa miettiä pyykinpesu-urakkaa, vaunujen ja turvaistuimen asentamista sekä sängyn kuntoon laittamista. Synnytys ja vauva-arki ovat samaan aikaan niin lähellä, ja kuitenkin kaukana.