Maanantai. Miehellä jatkuivat työt isyysvapaan jälkeen ja isommat lapset menivät päiväkotiin. Aamupäivä kului siis kahdestaan vauvan kanssa. Kävimme neuvolassa kolmeviikkoisen tarkastuksessa, ja pikkuinen oli kasvanut tosi hienosti. Kotona vauvan nukkuessa täydensin vauvakirjaa ja virkkasin. Iltapäivällä menimme koko perheenä kirpputoreille. Löytyi joulukoristeita sekä tonttulakki esikoiselle.

Tiistai. Kävin hakemassa isompien lasten päiväkotikuskauksen yhteydessä huoltoasemalle saapuneen paketin, jossa oli tilaamiani joululahjoja. Vauva oli tosi virkeällä tuulella eikä nukkunut lasten päiväkotipäivän aikana oikeastaan lainkaan, mutta sain kantorepun avulla leivottua pari pellillistä pitsaa. Iltapäivästä miehen sisko ja hänen miehensä tulivat käymään. He veivät esikoisen ja hänen serkkunsa katsomaan uutta Ryhmä Hau -elokuvaa. Pienempi serkku jäi siksi aikaa meille hoitoon ja leikkimään taaperon kanssa. Esikoinen tykkäsi kovasti leffasta ja selitti illalla palatessaan innoissaan kaikista sen juonenkäänteistä. Myös pienemmillä oli kivat yhteiset leikit.

Keskiviikko. Miehellä oli vapaapäivä, joten hän kävi huoltamassa autoa ja pelasimme hetken Baldur’s Gatea vauvan nukkuessa. Ystäväni tuli myös käymään meillä. Hän ei ollut vielä nähnyt vauvaa, ja joimme teetä ja juttelimme kuulumisista. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ilman lapsia! Vaikka kaveri ei ehtinyt viipyä kovin kauaa, tuntuu, että ehdimme jutella ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin silloin, kun koko konkkaronkka on mukana, haha. Iltapäivän vietimme ihan vain kotosalla. Katselimme koko perhe jakson Muumeja ja mies keitti riisipuuroa.

Torstai. Olin ekaa päivää itsekseni kaikkien kolmen lapsen kanssa, kun mies teki töitä. Vauva onneksi nukkui hyvin ja isommatkin olivat oikein reippaita, eli lasku oli mukavan pehmeä. Kävin aamulla lasten kanssa kaupassa tekemässä isot ruokaostokset. Iltapäivällä miehen lopetettua työt ulkoilimme koko perheenä. Lapset laskivat pulkkamäkeä ja touhusivat kotipihan puistossa. Illalla lasten mentyä nukkumaan pelasimme vielä miehen kanssa hetken Final Fantasy VII -peliä.

Perjantai. Isommat menivät taas päiväkotiin ja vauva nukkui paljon päiväseltään, joten ehdin kokata kaikessa rauhassa ison kattilallisen sosekeittoa sekä kirjoittaa synnytyskertomuksen vauvakirjaan. Iltapäivällä vauva olikin sitten virkeänä ja vietimme mukavan kotoisan perheillan: koristelimme joulukuusen ja pelasimme monta erää lautapelejä. Aloitimme myös miehen kanssa joulukuun haasteena opettelemaan Raamatun jakeita ulkoa. Omana tavoitteenani on oppia joulukuun aikana muistamaan kymmenen Raamatun kohtaa.

Lauantai. Menimme aamupäivällä koko perhe kaupoille. Kävimme Hurrikaanin loppuunmyynnissä sekä yhdellä kirpputorilla. Löysin muun muassa peräti kolmet legginssit lapsille (ne ovat harvinaista herkkua käytettyinä ja isommassa koossa), jouluisen pöytäliinan sekä itselleni kivan joulunpunaisen paidan. Iltapäiväksi menimme miehen siskon luokse. Hän oli tehnyt hyvää makaronisalaattia. Lapset ulkoilivat tovin keskenään aidatulla pihalla ja lopuksi pidettiin vielä disko Muumi-musiikin tahtiin.

Sunnuntai. Aamulla lapset kylpivät ja minä tein lasagnen valmiiksi jääkaappiin uuniin laittoa odottamaan. Sitten suuntasimme koko perhe kirkkoon. Myös miehen äiti tuli jumalanpalvelukseen, ja isommat lapset olivat ensimmäistä kertaa pyhäkoulussa ilman aikuista. Tosi hienosti sujui! Yleensähän pyhäkoulut ovat ehkä 3-vuotiaasta eteenpäin, mutta pienessä lähiseurakunnassamme osallistua saa, kun pystyy ja uskaltaa. Edes neljävuotias esikoisemme ei suostuisi jäämään pyhäkouluun itsekseen ilman siskoa, mutta kahdestaan lapset menivät sinne oikein reippaina. On tosi kiva, että jatkossa pystyn itse kuuntelemaan saarnaa samalla, kun lapset pääsevät omaan kristilliseen ohjelmaansa. Iltapäiväksikin meillä oli tiedossa hengellistä ohjelmaa, kokoonnuimme nimittäin taas muutaman kuukauden tauon jälkeen pienryhmämme kanssa. Lapset leikkivät mukavasti touhujaan ja me aikuiset juttelimme kuulumisista sekä luimme Raamattua.

Kai marraskuun lopussa saa jo kirjoittaa joulusta? Ainakin pihan paksu lumikerros ja pureva pakkanen ovat olleet omiaan virittelemään talvitunnelmiin. Vaikka joulu on yksi suosikkijuhlistani vuodessa, en ole aiemmin ollut erityisen kova jouluttaja. En melkein koskaan ole alkanut suunnitella sitä ”näin aikaisin” kuin tänä vuonna. Päinvastoin monena vuonna joulu on päässyt ikään kuin yllättämään. Marraskuu tuntuu usein vielä ihan syksyn jatkeelta, ja sitten yhtäkkiä onkin joulukuu ja pitäisi ehtiä miettiä joulukalentereita ja lahjatoiveita. Tänä vuonna joulu on kuitenkin ollut mielessäni jo monta viikkoa. Olen hankkinut ison osan lahjoista, pitänyt kirppiksillä silmät auki joulukalenteriin sopiville pikku yllätyksille ja hankkinut piparitaikinan pakastimeen.

Jonkinlainen lievä jouluvillitys minuun on siis ehkä iskenyt, koska huomaan katselevani kaihoisasti esimerkiksi amerikkalaisperheiden YouTube-videoilla välkkyviä övereitä joulukoristeluja. Meillä on ollut tapana laittaa joulukuusi ja koristeet esille joulukuun alussa, mutta kovin laajaa kokoelmaa kaapeistamme ei löydy. Tavallaan ajattelenkin, ettei yhden juhlakauden vuoksi kannata ostaa kauheaa määrää tilpehööriä, joka vain tukkii kaappeja ne loput yksitoista kuukautta vuodesta. Mutta olen silti katsellut kirppiskierroksilla myös joulukoristeita.

Löysimmekin viimeisimmällä reissulla vähän kuusenkoristeita sekä tosi hienon, ison seimikoristeen parillakymmenellä eurolla. Etsiskelimme sellaista jo viime vuonna, mutta uutena talli asukkaineen olisi maksanut monessa paikkaa yli satasen. Mies ei välitä tonttujutuista ja meille joulussa tärkeää on nimenomaan sen kristillinen merkitys, joten on kiva saada kotiinkin näkyville joulun ydinsanomaa. Olisin tosin halunnut seimen ansaitulle paraatipaikalle olohuoneeseen, mutta koska sopivaa paikkaa ei ollut, se päätyi ainakin toistaiseksi lastenhuoneen pöydälle. Onneksi taaperokin osaa jo tosi hienosti jättää hahmot rauhaan.

Jouluostostenkin osalta olen päässyt jo hyvin vauhtiin. Annan lahjat lapsuudenperheelleni eli vanhemmilleni, siskolleni ja hänen lapselleen. Lisäksi olen hankkinut lahjat kummitytölleni sekä miehen siskon lapsille. Jotkut (lasten) lahjoista olen löytänyt hyväkuntoisina kirpparilta, jotain tilannut netistä alennuksesta ja osan ostimme Black Friday -tarjouksista. Pari lahjaa ajattelin tehdä itse ja toinen niistä onkin jo melkein valmis. Vaikka muutamasta paketista puuttuu vielä täydennystä, ainoastaan yhdelle läheiselle en ole keksinyt vielä mitään lahjaideaa.

Puolison kanssa emme yleensä osta toisillemme yllätyslahjoja. Mieheni toivoo lähinnä tiettyjä kristillisiä kirjoja, jotka täytyy tilata ulkomailta. Monena vuonna olemmekin tilanneet joulun alla yhdessä molemmille mielenkiintoista luettavaa ikään kuin joululahjoina toisillemme. Myöskään omille lapsille emme osta lahjoja jouluina tai syntymäpäivinä. Meillä on isot perheet, joten muistamisia tulee yllin kyllin lähipiiriltäkin. Tänä vuonna hyödynsin kuitenkin Black Friday -alennuksia hankkimalla meille ensi kesää varten Puuhamaa-liput puoleen hintaan. Kuopus ja keskimmäinen pääsevät vielä ensi kesänä ilmaiseksi, joten hintaa koko perheemme lipuille tuli alle 50 euroa. Se on jo mielestäni varsin edullista!

Ylipäätään hyödynsimme tänä vuonna Black Fridayta normaalia tehokkaammin joululahjahankinnoissa. Kävimme viime torstaina pitkästä aikaa Ideaparkissa, mikä oli ajoituksena loistava valinta, koska kauppakeskuksessa oli juuri ennen viikonlopun isointa tarjousryntäystä melko hiljaista. Silti kaikki ne tuotteet, joista itse olimme kiinnostuneita, olivat jo alennuksessa. Ostimme Fidalta piparimuotteja ja punaista lahjanarua, Minimanista joululahjapaperia ja irtokarkkeja ja Name Itistä vaatteita joululahjoiksi. Lisäksi mies löysi kirpparilta itselleen takin ja esikoiselle ostin alle eurolla puuvillaisen kaulurin välikautta ajatellen.

Vuorottelemme joka vuosi, kumman puolen suvun kanssa vietämme aaton ja kumman kanssa joulupäivän. Tänä vuonna olemme jouluaaton miehen perheen kanssa. Suunnitelmissa on vähän aiemmista poikkeava joulun vietto, koska aiomme tällä kertaa kokoontua miehen siskon luokse. He ovat muuttaneet omakotitaloon, jossa on paljon avointa tilaa isommallekin poppoolle ja lasten leikeille. Aiempina vuosina olemme olleet miehen vanhemmilla, mutta perheiden kasvettua siellä tulisi jo aika ahdasta. Luultavasti menemme miehen siskon luokse heti aamusta ja taapero voi nukkua päiväunensa siellä. Muut miehen perheestä liittyvät sitten seuraan omien aikataulujensa mukaan.

Lasten päiväunien ja aikaisen nukkumaanmenon vuoksi iltapäivä on loppujen lopuksi aika lyhyt ruokailuineen ja lahjojen avaamisineen. Siksi on kiva, että aattona on kunnolla aikaa yhdessäololle. Esimerkiksi omien vanhempieni luona olemme parina aiempana vuotena yöpyneet, jotta illalla on ehtinyt vielä viettää rauhassa aikaa lautapelien parissa lasten mentyä nukkumaan. Tämän vuoden osalta emme ole vielä tehneet tarkempia suunnitelmia, mutta joulupäivä on joka tapauksessa tarkoitus viettää minun perheeni kanssa. Jonain joulun välipäivistä aiomme vierailla miehen mummolla.

Joulun jälkeen meitä odottaa tietysti joululoma. Tai itsehän nyt olen joka tapauksessa vanhempainvapaalla, mutta isommat lapset lomailevat päiväkodin päivystysajan. Tuntuu, että lapset ovat olleet viime kuukausina poikkeuksellisen paljon kotona; ensin sairastelun ja sitten vauvan syntymän myötä päiväkotipäiviä on ollut harvinaisen vähän. Mies on jouluna vapaalla vain pyhäpäivät (sekä osittaisen työajan ansiosta yhden ekstrapäivän viikoittain), joten pääosin lomailen keskenäni lasten kanssa. Täytyy ehdottomasti miettiä jotain kivaa ohjelmaa lomapäiville. ”Kaiken kansan” vapaapäivissä on vähän se huono puoli, että esimerkiksi kirpputorit ovat usein pyhäpäivinä kiinni, puuhakohteissa kauheat ruuhkat ja sitä myötä aktiviteettien keksiminen arkea haastavampaa. Mutta eivätköhän päivät kulu silti mukavasti. Ainakin perhettä ja läheisiä voi nähdä, oli päivä mikä hyvänsä.

Joulukalenterina meillä on tänäkin vuonna joulupussi, josta kirjoitin viime vuonna tänne blogiin. Tällä kertaa oman pussinsa saavat sekä esikoinen että keskimmäinen. Virkkasin taaperolle oman, harmaanvihreäsävyisen pussukan jo hyvissä ajoin marraskuussa. Kalenterin sisällöksi olen hankkinut kirpparilta pari sopivaa pikkuaarretta, kuten suurennuslasin ja piirustusmuotteja. Jatkamme viime vuonna hyväksi havaitulla linjalla: kalenterista tulee sopivassa suhteessa yhteisiä jouluisia puuhia, herkkuja sekä simppeleitä pieniä yllätyksiä, kuten tarroja, värityskuvia sun muita. On kiva, kun lapset ovat jo sen verran isoja, että esimerkiksi pipareiden ja joulutorttujen leipominen sujuu heidän kanssaan näppärästi. Viime vuonna yksivuotiaalla ei vielä ollutkaan omaa kalenteria. Lisäksi äitini antoi meille partiolaisten perinteisen kuvakalenterin.

Joko teillä on jouluvalmistelut hyvässä vauhdissa?