Kevät on hellinyt viime aikoina varsin lämpimillä keleillä, ja ajatukset ovat väkisinkin alkaneet kääntyä kohti kesää. Vaikka kesävaatteiden käyttökausi jää Suomessa hyvin lyhyeksi, on hellepäiville kuitenkin tarpeen hommata yhtä sun toista vilpoisaa vaatetta. Lyhyen kauden ansiosta kesäkuteita on onneksi todella helppo löytää edullisesti käytettynä. Kaikki nämä ostokset on tehty viimeisen parin kuukauden aikana heinäkuussa 4 vuotta täyttävälle esikoisellemme. Kuopuksen hyllyt notkuvat jo ennestään isosiskon vanhoja shortseja ja hellemekkoja, joten hän pärjää tulevat kuukaudet mainiosti niiden turvin.

H&M violetti kukkatoppi 0.80 €, Kirppis Helmi Center

Guppy vaaleanpunainen hihaton paita 1 €, Lastenkirppis Tiku ja Taku

KappAhl kesämekko 3.50 €, Trendy Kids

Topit, t-paidat ja hellemekot ovat tietenkin kesävaatteiden ydintä. Yleensä suosin enimmäkseen t-paitoja, koska lapsemme ovat todella vaaleita ja haluan suojata heidän olkapäänsä auringolta. Pari tosi halvalla bongattua toppia sopii kuitenkin vallan mainiosti joukkoon. Kukkamekossa mukavaa on se, että se on arkeenkin hyvin sopivasta tyylistään huolimatta sellainen, että passaa tarvittaessa vaikka rentoihin juhliin.

H&M pinkit caprit 2 €, Nokian mammojen livekirppis

Bogi valkoiset caprit 1 €, Lastenkirppis Tiku ja Taku

Name It pitsishortsit 2 €, Kirppis Helmi Center

Kesällä tarvitaan tietysti shortseja ja capreja ja niitä olen löytänyt esikoiselle jo muutamat edulliseen hintaan. Ainakin shortsivalikoima kaipaa vielä täydennystä, mutta näillä pääsee hyvään alkuun. Alaosissa on mielestäni kätevä suosia melko neutraaleja, kuosittomia ja helposti yhdisteltäviä vaatteita, etenkin näin kesäkuteiden kohdalla, kun valikoimaa ei välttämättä ole ihan niin paljoa kuin sisävaatteissa muuten. Jokainen näistä alaosista käy yhteen melkein minkä hyvänsä lapsen kesäpaidan kanssa.

Lotta & Lassi pinkit sandaalit 5 €, Trendy Kids

Frozen uimapuku 0.50 €, Kirppis Helmi Center

Future Sport vaaleanpunainen hellehattu 1.50 €, Trendy Kids

Sandaaleissa tykkään suosia tällaisia kärjellisiä versioita, vaikkeivat ne olekaan ihan niin vilpoisat kuin avoimemmat mallit. Kärki suojaa varpaita esimerkiksi pyöräillessä, ja sivun tuuletusaukot mahdollistavat kuitenkin jonkinlaisen tuuletuksen ja ilman sukkia painelemisen. Hellehatun esikoinen bongasi itse kirpparipöydän alahyllystä. Itse en ollut vielä muistanut edes miettiä, mahtuuko edelliskesän hattu lapsen päähän, mutta tämä oli ainakin juuri passelia kokoa ja tyttärelle mieleinen. Uimapuku puolestaan on jo alkukevään superhalpa löytö. En yleensä osta lapsille juurikaan hahmovaatteita, eikä meillä ole ikinä edes katsottu Frozenia, mutta esikoinen kyllä tunnisti päiväkodista muiden lasten puheista Elsan ja Annan. Uikkarissa on jo aavistus nukkaa, mutta se oli lapselle juuri sopivan kokoinen ja niin halpa, ettei moinen ainakaan minua haittaa lainkaan.

Wheat juhlahame 3 €, SPR Kontti Lielahti

Lindex valkoinen kukallinen yömekko 1 €, Kirpputori Wanha Roosa

Violetinroosa juhlahame sopii periaatteessa mihin vuodenaikaan tahansa, mutta itse ostin sen nimenomaan ensi kesän ja syksyn juhlat mielessäni. Esikoinen täyttää heinäkuussa neljä ja lisäksi tiedossa on loppukesästä serkun synttärit. Syksymmällä juhlitaan pikkusiskon syntymäpäiviä ja mahdollisesti myös lasten pienimmän serkun ristiäisiä. Käyttökohteita siis riittää! Hame on siitä kätevä juhlavaate, että säädettävän vyötärön ansiosta se mahtunee esikoiselle todella pitkään. Juhlatamineille tulee helposti vain pari hassua käyttökertaa, joten pitkäikäisyys on ehdottomasti plussaa. Lindexin kukallinen mekko on tarkoitettu yöpuvuksi, mutta mielestäni sitä voi tarpeen vaatiessa käyttää ihan hyvin hellemekkonakin.

Nosh vaaleanpunainen paita 3 €, Kirppis Helmi Center

Newbie vaaleat legginssit 2 €, Kirppis Helmi Center

Lindex kissapyjama 1 €, Kirpputori Wanha Roosa

Ekstrana vielä muutama tuore ei-niin-kesäinen kirpputoriostos. Tosin, jos kesäsäät ovat tyypillisen suomalaiset, on lomakaudellakin paljon tarvetta ihan perus pitkähihaisille ja -lahkeisillekin vaatteille. Newbiet ja Noshit ovat usein kirppareillakin hieman korkeammissa hinnoissa, joten olin tosi tyytyväinen näistä parista edullisesta merkkiostoksesta. Iloisenkirjavat ja kuosikkaat vaatteet kaipaavat usein parikseen neutraalin yksivärisiä kavereita. Näissä molemmissa on pieni juju (paidassa röyhelöt ja housunlahkeissa pitsit), joten ne toimivat niin simppeleiden kuin räikeidenkin vaatteiden kavereina. Pyjamia on usein tosi vaikea löytää käytettynä ja esikoinen on taas pitkään kierrättänyt paria, hihoista jo kinnaavaa yöpukua. Lindexin kissapyjama vaivaisella eurolla oli siis todellakin tarpeellinen täydennys vaatekaappiin.

Raskausviikot etenevät vauhdilla, mutta oloni on pysynyt koko ajan yllättävän hyvänä. Vaikka ruokavalioni on hieman jalostunut aiemmasta (jogurttia ja hapankorppua joo, mysliä ja puuroa ei), en ole oksentanut raskauspahoinvoinnin vuoksi kuin ehkä kerran. Töissäkin olen pärjäillyt vallan mainiosti, kun olen vain pitänyt riittävän usein välipalataukoa. Ainoastaan yhtenä päivänä olen joutunut käymään oksentamassa kesken töiden, ja silloinkin minulle tuli illalla migreeni, joten en tiedä, ennakoiko paha olo jo vähän sitäkin. Kaiken kaikkiaan siis varsin helpon ja sujuvan oloinen raskaus!

Ainoa miinus on tosiaan tuo aurallinen migreenini, joka on taas aktivoitunut. Sama homma kävi myös edellisessä raskaudessa. Minulla on migreeniä tosi harvoin, mutta se iskee helpoiten kaikkien hormonaalisten muutosten yhteydessä. Olin viime viikolla migreenissä kahteen otteeseen ja epäilen, että kirkkaana hehkuvalla kevätauringollakin on osuutensa asiaan. Toivon mukaan migreenit olisi nyt kuitenkin tämän raskauden osalta lusittu. Toista lasta odottaessa kävi ihan samoin, että minulla oli alkuraskaudesta kahdesti samalla viikolla migreeni, mutta sitten ei enää kertakaan. Eli toivottavasti saldo on taas käytetty joksikin aikaa. Aurinkolasit olen nyt joka tapauksessa kaivanut esiin ja yritän muistaa laittaa ne päähäni aina ulos mennessä.

Torstaina kävin ensimmäistä kertaa neuvolassa ja se meni todella hyvin, olin ihan yllättynyt. Terveydenhoitaja suhtautui tosi kunnioittavasti toiveisiini ja kyseli kaikkien tutkimusten osalta, mihin haluan osallistua tai haluanko mihinkään. Edellisessä raskaudessa eri alueen neuvolassa suhtautuminen oli aika erilaista. Kun en halunnut, että sydänääniä kuunnellaan dopplerilla (tunsin itse vauvan liikkeet enkä kokenut sydänäänien kuuntelusta olevan mitään hyötyä), terveydenhoitaja yritti evätä minulta raskaustodistuksen ja väläytteli lasu-korttia. Olin siis tosi iloinen, että tällä kertaa näin.

Sovimme, että käyn neuvolassa harvennetulla rytmillä, mutta käynnin perusteella tuli sellainen olo, että ihan mielelläni voin käydäkin, kun itsemääräämisoikeuden perään ei tarvitse tapella ja yhteistyö oikeasti toimii. Nyt ekalla kerralla ei toki tapahtunut vielä mitään ihmeellistä, lähinnä kartoitettiin elämäntapoja ja katsottiin hemoglobiini ja verenpaine. Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Ainoastaan D-vitamiini- ja kalsiumlisät voisin käydä hakemassa, koska ennen raskautta käyttämääni kalanmaksaöljyä en ole voinut enää ottaa ja maitotuotteitakaan ei uppoa suositeltua yhdeksää desiä päivässä.

Nt-ultra olisi jo parin viikon päästä, mutta olemme päättäneet jättää sen tällä kertaa kokonaan väliin. Aiemmissa raskauksissa olemme käyneet ultrassa kurkkaamassa vauvaa ilman kromosomipoikkeavuuksien seulontaa, mutta nyt edes se ei tunnu tarpeelliselta. Kaikki samat asiat selviävät kuitenkin yhtä lailla rakenneultrassa. Tiedän, että monille ultra tuntuu tärkeältä yhteyden luomiselta vauvaan ja suurin osa on kiinnostunut näkemään viimeistään tässä ekan kolmanneksen loppupuolella, että sikiö voi hyvin ja on siellä missä pitääkin. Minä en kuitenkaan ole koskaan kokenut, että ultra voisi tuoda mielenrauhaa sen suhteen, miten raskaus etenee. Toki siellä näkisi tämänhetkisen tilanteen ja sen, onko vauva juuri nyt elossa ja voimissaan, mutta mikään ei kuitenkaan takaa sitä, että kaikki menisi jatkossakin hyvin. Vaikka tänään ultrassa kaikki olisi kunnossa, silti raskaus voi mennä huomenna kesken. Näkyisi ultrassa sitten mitä hyvänsä, kukaan ei voisi tehdä vauvan hyväksi yhtään mitään ennen aikaisintaan 24. raskausviikkoa. Siksi luotan mieluummin lähtökohtaisesti siihen, että kaikki on Jumalan käsissä ja menee juuri oikein, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Tiedostan realiteetit, mutten murehdi kauhuskenaarioita etukäteen.

Vähäisten oireideni perusteella olen lähes sataprosenttisen varma, että sikiöitä on vain yksi, ja tarkka laskettu aikakaan ei kiinnosta minua niin paljoa, että haluaisin sen vuoksi käydä tässä kohtaa ultrassa. Kuukautiskiertoni on kyllä ollut epäsäännöllinen ja raskauden puolivälissä vauvan yksilöllinen koko vaikuttaa jo paljon viikkojen laskemiseen, joten luultavasti laskettu aikani jää tällä kertaa hieman epämääräisemmäksi. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan koe laskettua aikaa kovin olennaiseksi tiedoksi muutenkaan. Vauva syntyy joka tapauksessa silloin kun hyvä on. Kantoaikani ovat olleet aiemmissa raskauksissa melko keskivertomittaisia, joten uskon, että syntymäajankohta osuu joka tapauksessa siihen täysiaikaisuudeksi määriteltyyn kuukauden haarukkaan, vaikka tarkka hedelmöityshetki ei olisikaan selvillä.

Seuraava terveydenhuollon käyntimme onkin siis näillä näkymin rakenneultra kesäkuussa. Tuntuu, että sekin tulee jo tosi pian! Viime raskaudessa menimme rakenneultraan vasta viikon 24 jälkeen, mutta nyt, kun osallistumme ylipäätään vain yhteen ultraan, puoliväli tuntuu ihan sopivalta ajankohdalta. Sovimme neuvolassa, että siellä tulen käymään seuraavan kerran vasta raskaustodistuksen kirjoittamisen yhteydessä heinäkuun alkupuolella. Verikokeissa piipahdan myös tässä jossakin kohtaa. Vasta-aineet ovat kohdallani hyvin epätodennäköisiä, mutta menen nyt kuitenkin kokeisiin, koska tiedän, että testaamatta jääneistä hepatiitista, kupasta ja hivistä tehtäisiin synnytyksen yhteydessä sairaalassa valtava ongelma. Helpompaa siis vain piipahtaa testeissä, vaikken niistä omalta kannaltani koekaan olennaista hyötyä.

Ajatuksen tasolla vauva tuntuu vielä aika kaukaiselta jutulta, vaikka samalla aika tuntuu kuluvan ihan hirmuista vauhtia. Harjoittelunikin on jo puolivälissä, ihan pian on kesä, sitten pari kuukautta syksyä ja töitä ja sitten jäänkin jo äitiyslomalle. En ole uhrannut vielä ajatustakaan vauvan hankinnoille, ja nimeäkin olemme pohtineet miehen kanssa ehkä kaksi kertaa. Toki sitten, kun sukupuoli selviää, on muutenkin järkevämpää katsastaa tarvittavat vaatehankinnat ja nimilistat. Jos vauva on tyttö, meidän ei välttämättä tarvitse ostaa yhtikäs mitään, pojalle vaatevarasto kaipaa jonkin verran täydennystä. Toisin päin taas pojalle meillä on vahvempi nimi-idea mielessä, kun taas tytölle vaihtoehdot ovat melko avoinna.

Onko siellä lukijoissa ketään muita odottajia, ja monesko lapsi teille on tiedossa?