Päivä arkea vastasyntyneen ja taaperon kanssa

Olen taltioinut aina silloin tällöin tänne blogiin tavallisia arkipäiviämme. Koska näihin on ainakin minun itseni tosi kiva palata myöhemmin, halusin ehdottomasti dokumentoida myös tällaisen kaksilapsisen perheemme alkutaipaletta valottavan päivän. Eilen tiistaina 28.9.2021 vauva oli vajaa neljä viikkoa vanha, taapero 2v 2kk ja olimme selviämässä edellisviikon flunssasta. Vaikka virallisesti miehen isyysloma oli päättynyt jo edellisviikolla, sairastelujen vuoksi hän ei vielä ollut päässyt aloittamaan opiskelu- ja työhommiensa parissa kunnolla vaan piti vielä tämän päivän yllä rennompaa tahtia. Päivän ohjelmassa oli tavanomaisia puuhia, neuvolaa ja mummilaa.

5.35: Vauva ääntelee kopassaan ja otan hänet viereeni syömään. Pikkuneiti jää imetyksen jälkeen ähistelemään rauhattomasti, joten en yritäkään enää nostaa häntä omaan sänkyynsä, vaan toivon, että saisimme torkuttua vielä hetken vierekkäin. Asentoni on vähän huono enkä meinaa saada huitova ja ähistelevä vauva kainalossani unenpäästä kiinni, mutta ilmeisesti torkahdan hetkeksi.

6.20: Esikoinen huhuilee huoneestaan ja on aika nousta uuteen päivään. Mies menee hakemaan taaperon vaipan vaihdolle ja minä makaan vielä pari minuuttia peiton alla. Vauva on nukahtanut, joten nousen ylös, puen päälleni ja menen auttamaan aamupalan valmistamisessa. Minä ja mies syömme kauraleipää juustolla ja kurkulla, esikoiselle on jogurttia, banaani ja vähän naksuja. Syötyäni haen vauvan vaipanvaihdolle ja puen hänet päivävaatteisiin. Sitten imetän ja puen hänet haalariin sillä aikaa, kun mies laittaa taaperon ulkoilukuntoon.

7.05: Lähdemme koko perhe viemään koiraa ulos. Minä ja lapset jäämme läheiseen puistoon ja mies jatkaa matkaa koiran kanssa. Vauva itkeskelee hieman rattaissa, laitteet ovat yön jäljiltä märkiä ja taapero ei oikein innostu muusta kuin keinumisesta, joten olemme puistossa tällä kertaa vain pienen hetken.

7.40: Tulemme sisälle. Mieskin on palannut koiran kanssa ja juo aamukahviaan. Minä yritän tehdä kampausta hiuksiini, mutta jompikumpi lapsista keskeyttää koko ajan letittämisen ja joudun aloittamaan alusta, joten päätän lopulta tyytyä ponihäntään. Laitan myös pyykkikoneen pyörimään ja hoidan muitakin sekalaisia arkiaskareita.

9.30: Vauvalla on tänään neliviikkoisen neuvola, joten alamme vähitellen valmistautua lähtöön. Alun perin minun on ollut tarkoitus mennä neuvolaan molempien lasten kanssa, mutta koska taapero on vielä hieman nuhainen, mies jää hänen kanssaan kotiin. Imetän ja vaihdan vauvan vaipan sekä puen meidät ulkovaatteisiin.

9.55: Laitan vauvan kantoreppuun ja lähden kävelemään neuvolaan. Kuuntelen samalla Pauliina Rauhalan Taivaslaulu-kirjaa. Olen ottanut taas pitkästä aikaa jäsenyyden äänikirjapalveluun (vauvan kanssa valvoessa ja häntä yöllä nukutellessa on kiva olla jotakin helppoa ja kädet vapaana pitävää viihdykettä), ja vaikka olen lukenut kyseisen kirjan jo pari kertaa aikaisemminkin, jotenkin halusin taas palata sen äärelle.

10.15: Terveydenhoitaja on vähän myöhässä, joten odottelemme hetken aikaa vuoroamme aulassa. Käynti sujuu poikkeuksellisen hyvin! Vauva on virkeä ja hyväntuulinen koko tarkastuksen ajan eikä pahoita mieltään edes mittauksista ja punnituksista. Hän on kasvanut erinomaisesti ja etenkin pituutta on tullut monta senttiä. Napaa ei hoitajan mukaan tarvitse ainakaan toistaiseksi laapistaa (tilannetta jäätiin viime käynnillä seurailemaan) ja silmien rähmiminenkin on jonkin verran rauhoittunut. Imetän vielä ennen kotiinlähtöä ja kuuntelen taas kotiin kävellessäni äänikirjaa.

11.20: Kotona! Syömme välipalaksi rieskat sekä eilen tekemääni mustikka-banaanirahkaa. Matkan ajan kantorepussa torkkunut vauva herää ja vaikuttaa hieman tyytymättömältä, joten tarjoan hänelle jälleen rintaa sekä vaihdan vaipan.

12.00: Esikoinen menee päiväunille. Vauva valvoskelee, joten yritän pitää hänet hiljaisena ja tyytyväisenä sylissäni ja merkkailen samalla toisella kädellä kalenteriin tulevan viikon juttuja. Luen myös pätkän Paul Copanin kristillisestä Onko Jumala moraalihirviö vai voiko Vanhaa testamenttia lukea myös toisin? -kirjasta, jonka olen juuri aloittanut.

13.00: Vauva nukahtaa, joten siirrän hänet pois sylistäni ja tulen hetkeksi tietokoneelle. Mies tekee muuttoilmoitusta ja täyttää muitakin lomakkeita muuttoamme varten, joten juttelemme niistä samalla, kun selaan nopeasti seuraamani blogit ja muut sivustot lävitse.

13.15: Olen unohtanut kirjata tätä postausta varten muistiin aamupäivän kellonajat, mutta kirjoitan ne nyt muistinvaraisesti ylös. Alan muutenkin hahmotella postauksen tekstejä.

13.30: Mies käy herättämässä esikoisen, joka on päiväunien jäljiltä vähän äreä ja unenpöpperöinen. Yleensä käymme tässä kohtaa lenkittämässä koiran, mutta koska olemme lähdössä miehen vanhempien luokse ja siellä koira pääsee juoksemaan vapaana aitaukseen, alan sen sijaan valmistaa ruokaa. Aikuisille on lounaaksi Boltsi-pyöryköillä ja kasviksilla täytettyjä tortilloja, taaperolle löytyy jääkaapista jauhelihakastiketta ja perunamuussia.

13.50: Istumme yhdessä pöydän ääreen, mutta äkäinen esikoinen ei suostu edes maistamaan omaa annostaan, vaikka kyseinen ruoka on hänelle yleensä mieluista. Pakkaamme siis taaperon ruoat evääksi mukaan ja alamme tehdä lähtöä mummilaan. Puen ja imetän vielä nukkumassa olleen vauvan.

14.35: Olemme vihdoin koko porukka autossa ja valmiina lähtöön. Kun pääsemme perille, miehen sisko, hänen miehensä sekä lasten serkku ovat jo saapuneet mummilaan. Juomme kahvit (minä teetä) ja tarjolla on myös superhyvät kermamunkit, jotka miehen äiti on hakenut leipomosta. Mummin kätköistä löytyy välipalaa myös taaperolle. Kahvittelun jälkeen lapset leikkivät hetken olohuoneessa, mutta koska sää on mukavan syksyinen, päätämme siirtyä ulos.

16.00: Ulkoilemme mummilan pihassa. Serkukset leikkivät hiekkalaatikolla, me aikuiset juttelemme ja vauvakin pääsee torkuille raittiiseen ilmaan. Miehen sisko räpsii lapsista syksyisiä valokuvia ja taapero innostuu peuhaamaan lehtikasassa.

16.45: Tulemme sisään lasten ruokatauolle. Näin muutaman tunnin tuumaustauon jälkeen aiempi annos maistuu taaperolle oikein hyvin. Vauvakin herää sisälle siirryttäessä ja imetän häntä pitkän tovin – nukkuessa on selvästi ehtinyt tulla nälkä.

17.20: Menemme vielä mummilan olkkariin leikkimään. Lapset innostuvat pallomeren palloista, joita he heittelevät isoon koriin ja menevät vuorotellen sinne istumaan. Vauvakin on nyt hereillä ja ihmettelee virkeänä isompien puuhia. Kuuden maissa alamme tehdä lähtöä ja ajamme kotiin.

18.25: Pääsemme kotiin. Ryhdymme saman tien puuhailemaan iltatoimia, mies laittaa taaperolle iltapalaa ja minä imetän jälleen vauvan. Vähän ennen seitsemää menemme koko porukalla meidän sänkyymme pötköttelemään. Keksin pitää esikoisen kanssa kilpailun, kumpi saa pyjaman nopeammin päälleen – hän vai (minulta pukemiseen apua saava) pikkusisko. Harjataan hampaat, luetaan kirjaa ja hoidetaan muutkin iltarutiinit.

19.25: Esikoinen on saatu omaan sänkyynsä. Vauva on edelleen hereillä ja hieman tyytymätön, joten rauhoittelen häntä keinuttelemalla ja tyynnyttelemällä häntä sylissäni sohvalla sekä imettämällä. Mummilareissun aikana meille aikuisillekin on ehtinyt tulla nälkä, joten mies laittaa pakastimesta ranskalaisia ja Ikean lihapullia uuniin.

20.10: Vauva alkaa vähitellen laittaa silmiä kiinni, joten siirrän hänet sitteriin ja syömme miehen kanssa iltapalan samalla Squid Game -nimistä korealaista sarjaa Netflixistä katsellen.

20.30: Mies lähtee viemään koiraa iltalenkille. Vauva on nukahtanut sitterin keinuntaan, joten tulen tietokoneelle luonnostelemaan tätä postausta. Kun vaikuttaa siltä, että vauvan uni on riittävän sikeää, siirrän hänet sitteristä omaan koppaansa nukkumaan.

21.15: Harjaan hampaat ja menemme miehen kanssa hetkeksi parvekkeelle istuskelemaan ja höpöttelemään. Luemme samalla pätkät Raamatusta, kuten joka ilta. Suunnilleen varttia vaille kymmenen menemme nukkumaan.

00.30: Herään imettämään vauvan. Ilmeisesti torkahdan samalla hetkeksi, koska havahdun siirtämään pikkuneidin omaan sänkyynsä vasta vartin yli yksi.

3.30: Herään jälleen imettämään. Vauva nukahtaa ruokailun päätteeksi rinnalle, mutta hänen vaippansa on niin täynnä, että tiedän, että se on pakko vaihtaa tässä kohtaa, ellei halua hänen heräävän seuraavan kerran lammikosta. Käymme siis vaipanvaihdolla. Pikkuneiti virkistyy toimenpiteestä sen verran, että jäämme hetkeksi olohuoneeseen sylittelemään ja hakemaan unta. Selaan Instagramia vauvaa sylissäni keinutellessani ja pääsemme takaisin nukkumaan suunnilleen vartin yli neljältä.

5.40: Herään taas vauvan ähinöihin ja mietin, pitäisikö ottaa hänet rinnalle, mutta päätän odotella hetken. Esikoinenkin höpisee jotain huoneessaan ja mies käy rauhoittelemassa hänet takaisin unille. Kuudelta luovutan nukkumisen suhteen ja imetän vauvan. Ennen puoli seitsemää esikoinenkin herää ja aloitamme jälleen uuden päivän.