Pelkäänkö koronavirusta?
Edellinen postaukseni kotoiluun ja kodin ulkopuolella liikkumiseen liittyen osuikin yllättävän ajankohtaiseen saumaan, vaikken sitä kirjoittaessani vielä koronavirusta miettinytkään. Tuntuu, että ihan parissa päivässä koronatilanne on ampaissut huomattavasti huolestuttavampaan suuntaan. Erilaisia varotoimia ja rajoituksia on alkanut tipahdella nopeaan tahtiin. Alkuviikosta en seurannut koronauutisointia kovinkaan tarkkaan eikä arkisten menemisten erityinen rajoittaminen käynyt mielessäkään, kun olimme terveitä emmekä (tietääksemme) altistuneet virukselle. Nyt tsekkailen Ylen nettisivuja tuon tuostakin ja pohdin, mahdetaanko kaikki tulevien kuukausien menot peruuttaa. Olimme torstaina perhekerhossa, kaupungilla ja muskarissa, ja kaikissa niissä kyllä jo huomasi väkimäärien vähentyneen. Kahvilassa oli tarjolla käsidesiä ja kauppakeskuksen käytävät olivat huomattavan rauhalliset, vaikka meneillään olivat tarjouspäivät. Selvästi monet siis olivat jo jääneet kotiin. Ensi viikolla autioituminen lienee vieläkin voimakkaampaa.
En pelkää omasta tai läheisteni puolesta ja ylipäätään oloni on viruksen suhteen rauhallinen, joskin mietteliäs. Lähipiiriini ei kuulu riskiryhmässä olevia ihmisiä ja uskon, että vaikka minä tai perheenjäseneni koronaviruksen saisi, selviäisimme tartunnasta kyllä. Terveydenhuollon kapasiteetin, vanhusväestön ja perussairaiden näkökulmasta aihe kuitenkin totta kai pohdituttaa. Tilanne muuttuu nopeasti, ja siinä missä vielä jokunen päivä sitten virus tuntui ”jossain siellä kaukana” riehuvalta epidemialta, joka ei vaikuttaisi omaan elämääni juurikaan, on se nyt kaikkien huulilla ja läsnä arjessa.
Minulle paniikkia ja huolta eniten lieventävä tekijä on uskoni. Uskon, että Jumala näkee jokaisen meidän elämämme, terveytemme, haasteemme ja huolenaiheemme. Lopulta kaikki on hänen käsissään, ei meidän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö epidemian ehkäisemiseksi kannattaisi työskennellä mahdollisimman tehokkaasti. Meillä on vastuu huolehtia toinen toisistamme, eikä luottamus Jumalan huolenpitoon oikeuta välinpitämättömyyttä.
Itse aion seurata tilannetta tiiviisti ja pyrin toimimaan ohjeistusten mukaisesti. Olemme joka tapauksessa suurimmaksi osaksi kotosalla. Tänään tulleiden tietojen perusteella muskari on peruttu, perhekerho on peruttu ja molemmat viikonlopulle kaavailemamme seurakunnan kokoontumiset on peruttu. Näin äitiyslomalla ollessa töihin tai kouluun menosta ei onneksi tarvitse kantaa huolta, ja myös mies pystyy hoitamaan opiskelunsa vaivatta etänä. Ruokaostokset hoidamme normaalistikin suurissa erissä kerran viikossa, joten erityiseen ruoka-arsenaalin haalimiseen en koe tarvetta. Meillä on muutenkin aina kaapeissa kuivatuotteita useamman päivän tarpeiksi. Kuulemani mukaan kauppajonot ovat olleet nyt pari päivää älyttömiä ja hyllyt tyhjiä ihmisten hamstrausvimman vuoksi, joten itse yritämme venyttää oman kauppareissumme viikonlopun ylitse ja mennä ostoksille vasta alkuviikosta, kun ihmismassat ja tuotevajaukset ovat toivottavasti hiukan hellittäneet. Ravinnon tai muiden perustarvikkeiden loppumisesta ei ole ollut huolta Kiinassa tai Italiassa, joten en usko, että jäämme kärsimään puutetta, vaikkemme vessapaperinjemmaustalkoisiin osallistuisikaan.
Kotona ehtii luultavasti tulla lähipäivinä tylsää, mutta ainakin saamme viettää rauhallista perheaikaa yhdessä. Vähintään koiralenkkien verran pääsee joka päivä myös tuulettamaan päätä ulkoilmaan. Vaikka kodin ulkopuoliset menot ovat nyt minimissä, suoranaiseen karanteeniin en aio asettua, koska en koe sellaiselle tällä hetkellä perusteita. Emme ainakaan toistaiseksi ole rajoittaneet esimerkiksi vanhempien luona käymistä, ystävien tapaamista tai muita pienellä porukalla rajatussa tilassa toteutettavia kokoontumisia. Esimerkiksi tänään kaverimme kävi meillä pelaamassa ja jos vain kaikki ovat terveitä, pyrin tapaamaan ensi viikolla toistakin ystävää jomman kumman kotona. Edes jotakin pientä odotettavaa on siis ensi viikollekin luvassa, vaikka pääasiassa olemmekin kolmistaan kotosalla. Toivotaan nyt vain, että tilanne saataisiin hallintaan, terveydenhuollon kapasiteetti kestäisi ja pääsisimme kaikki taas pian nauttimaan elämästä terveinä ja hyvinvoivina <3
Kuva: Pixabay