Peruin lapsemme päiväkotipaikan

Lapsemme piti aloittaa päiväkoti ensi tammikuussa reilun 1v 5kk ikäisenä. Olen kirjoittanut tänne blogiin niin hoitopaikan valinnasta kuin siitäkin, miten luonteeltaan herkkä ja helposti vierastava lapsemme mahtaa sopeutua päikkyyn. Nyt tilanteemme on kuitenkin yllättäen muuttunut. Tyttäremme ei kaikista suunnitelmista ja pohdinnoistamme huolimatta menekään päiväkotiin vielä tammikuussa, vaan aikaisintaan vuoden päästä syksyllä. Minä aion silti jatkaa keväällä opintojani tähänastista suuremmalla intensiteetillä ja mies menee töihin, eli mitenkäs tämä hoitokuvio nyt sitten järjestetään?

Vastaus kysymykseen tuli jonkin aikaa sitten äidiltäni oikeastaan aika lyhyellä varoitusajalla. Hän tarjoutui jäämään kevääksi vuorotteluvapaalle ja ottamaan lapsemme hoidon vastuulleen koulupäivieni ajaksi. Mummi on puhunut joskus aiemminkin puolitosissaan halustaan jäädä vuorotteluvapaalle, ja lapsemme on ollut koko syksyn kahdesti viikossa pari tuntia hänen luonaan hoidossa, jotta minä olen saanut opiskeltua. En kuitenkaan aiemmin ollut ajatellut, että mummila voisi tosiaan olla vaihtoehto myös ensi kevääksi. Koska haluan keskittyä opintoihini täysipainoisemmin, tähänastisen muutaman tunnin sijaan tarvitsemme hoitoapua joka viikko suunnilleen 20-25 tuntia. Se ei olisi mitenkään mahdollista, jos mummi olisi töissä, ja itse asiassa en ollut varma, olisiko hän halukas hoitamaan tytärtämme niin paljoa vuorotteluvapaallakaan. Mutta ihanaa, että hän halusi!

Tein kevääksi tarkan opiskelusuunnitelman ja listasin paperille, minkä verran hoitoapua minäkin päivänä tarvitsemme. Mummi tuumaili aikataulua tovin ja totesi, että haluaa ottaa pestin vastaan. Teemme näillä näkymin niin, että minä olen tytön kanssa täysin vapaalla yhden arkipäivän viikossa, ja toisen päivän joka toinen viikko. Kolmena ”pääpäivänä” tyttö on mummilassa hoidossa 6-7 tuntia ja joka toinen viikko neljäntenä päivänä hieman lyhyemmän pätkän. Suunnilleen samanlaista lukujärjestystä olisimme luultavasti noudattaneet päiväkodissakin, koska sopimuksemme oli 15 päivälle kuukaudessa. On kiva, että ehdin itsekin pitää arkisin vapaapäiviä tytön kanssa, emmekä joudu luopumaan täysin esimerkiksi perhekerhossa käymisestä ja muskarista. Mummikin suunnitteli jo innoissaan erilaisia aktiviteetteja hänen ja tyttäremme yhteisiä päiviä varten. Neljäs joka toinen viikko toistuva hoitopäivä on esimerkiksi tarkoitus sijoittaa niin, että joka toinen viikko lapsen kanssa muskarissa käyn minä ja joka toinen viikko mummi.

Uskon, että tämä hoitoratkaisu on ehdottomasti päiväkodin aloittamista miellyttävämpi vaihtoehto lapsellemme. Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, hän on omanlaisensa persoona, jolle rauhallinen kotiarki yhden tutun hoitajan kanssa sopii varmasti tässä iässä paremmin kuin päiväkodin lapsiryhmä ja entuudestaan tuntemattomat kasvattajat. Itselläni on ainakin nyt paljon levollisempi fiilis tulevasta keväästä! Toki toivon myös ehdottomasti, että kevät on antoisa äidillenikin, eikä huomattavasti kasvava lapsemme hoitomäärä ala tuntua liialliselta taakalta. Onhan taaperon kanssa kaksin kotona oleminen tosi erilaista kuin työelämä, varsinkin, kun mummilla ei ole ennestään olemassa samanlaista kotiäitien kaveriverkostoa kuin vaikkapa minulla itselläni (ja sellaisen luominen isoäitinä on myös haastavampaa, kun samassa tilanteessa olevia samanikäisiä ei juuri ole). Onneksi omat opiskeluni myös joustavat jonkin verran, joten esimerkiksi mummin sairastumisen ei vielä pitäisi romuttaa rytmiä tyystin.

Mummin vuorotteluvapaa kestää puolisen vuotta, ja kesäkuukaudet aion viettää itse tytön kanssa lomaillen (mies on erittäin suurella todennäköisyydellä koko kesän töissä). Lähipiirin ulkopuolinen hoitoratkaisu tulee siis näillä näkymin ajankohtaiseksi aikaisintaan ensi syksynä. Silloin tyttö onkin jo kaksivuotias ja toivon mukaan valmiimpi aloittamaan päiväkotitaipaleensa. En vielä tiedä, millainen hoidon tarpeemme tulee silloin olemaan – olin ajatellut, että vuoden päästä tyttö menisi jo kokopäiväiseen päivähoitoon, mutta koska päikky onkin silloin vielä aivan uusi juttu, ehkä pitäydymme puoliaikaisessa. Riippuu siitä, mikä on tilanne opiskelujeni kanssa.

Ajattelen, että päiväkodin aloittamisessa vasta vuoden päästä syksyllä on lapsen iän lisäksi paljon muutakin etua. Hoitopaikkoja vapautuu eniten elokuussa. Vaikka tammikuuta varten saamamme päiväkotipaikka vaikutti ihan ookoolta, emme päässeet kumpaankaan ”ykkösvaihtoehdoistamme”. Nyt olemme jo valmiiksi jonossa toiseen niistä, joten paikan saaminen ensi syksyksi on huomattavasti todennäköisempää. Lisäksi toinen erityisesti toiveissamme olevista päiväkotiryhmistä on montessori-päiväkotiryhmä, johon otetaan vain yli 2-vuotiaita lapsia. Vielä tänä keväänä ryhmä ei olisi siis edes ollut mahdollinen tyttärellemme. Haimme alun perin nyt tammikuulle paikkaa kyseisen päiväkodin tavallisesta ryhmästä, josko siitä olisi pystynyt vaihtamaan myöhemmin montessoripuolelle, mutta emme saaneet paikkaa. Päiväkoti on suosittu ja voi olla, että ensi syksynäkään ei tärppää, mutta ainakin silloin on edes teoriassa mahdollista, että tyttö pääsee suoraan haluamaamme montessoriryhmään eikä joudu ensin olemaan puolta vuotta tavallisella puolella kahden ikävuoden rajapyykkiä odottelemassa. Mitä vähemmän päiväkotia tai ryhmää joutuu ”tarpeettomasti” vaihtelemaan, sen parempi.

Joka tapauksessa tuntuu ihanalta, että saamme pitää pienemme vielä ensi keväänkin ajan vain lähipiirin hoidossa. Olen tosi kiitollinen, että tällainen mahdollisuus avautui.