Pikkuneidin 1-vuotissynttärit
Meidän vauva vietti nyt viikonloppuna 1-vuotisjuhliaan! Vauvavuosi on virallisesti ohi ja meikäläisen täytyy alkaa opetella vaapero-sanan käyttöä. Vaikka en kyllä suostu luopumaan vielä vauvastakaan, typy saa olla mun vauvani ainakin siihen asti, että oppii kävelemään itse. Tai ehkä siihen asti, että menee kouluun…
Juhlat menivät tosi mukavasti. Halusimme pitää kestit pienellä porukalla vain läheisimpien kesken, joten kutsuimme ainoastaan vauvan isovanhemmat, isomummon, tädit ja sedät puolisoineen sekä kummin. Muutama ei harmillisesti päässyt tulemaan, joten lopulta meitä oli noin reilun 10 hengen porukka. Ihan sopivasti kyllä, mahduimme hyvin eikä ollut turhaa tungosta. Ajattelimme, että on kiva järjestää synttärit omassa kodissa, kun taas esimerkiksi ristiäiset vietettiin vähän isommalla vierasmäärällä vanhempieni luona. Omassa kodissa oli helppo hoitaa kaikki järjestelyt ja koristelut, kun tällä kertaa kahvipöydän antimista vastasin minä itse palkatun tuttavan sijaan.
Näin kesällä mansikkakakku on mielestäni ihana, joten leivoin makeaksi tarjottavaksi perinteisen mansikka-kerma-täytekakun. Toiseksi kakuksi tein mango-juustokakun, koska juustokakun pystyi tekemään kätevästi pakkaseen jo edellisellä viikolla. Siten kaikki leipominen ei jäänyt viimeiselle parille päivälle. Suolaiseksi tarjottavaksi meillä oli härkis-feta-paprikapiirakkaa sekä (kaupasta haettuja) riisipiirakoita munavoilla. Kaupan hyllystä tarjoilupöytään pääsi myös viinirypäleitä ja pareja erilaisia keksejä. Synttärisankarille sekä juhlien toiselle taaperovieraalle tein omena-banaanimuffinssit. Hyvin upposivat!
Meillä oli miehen kanssa juhlajärjestelyihin selkeä työnjako: minä leivon ja siivoan, hän leikkii sillä aikaa lapsen kanssa. Kekkereiden ainoan varsinaisen ohjelmanumeron, eli synttärisankariaiheisen Kahoot-visan, kysymyksien keksimiseen hänkin tosin osallistui. Meillä on tapana, että juhlissa on aina jotain pientä ohjelmaa, ja tietokilpailu oli siitä kiva, että kysymysten yhteyteen pystyi lisäämään myös kuvia kuluneelta vuodelta. Kahvittelun ja seurustelun taustalla pyöri muitakin valokuvia päivänsankarista. Koristeisiin emme panostaneet sen enempää, vaan meillä oli olohuoneessa ainoastaan kankainen viiri, jonka ystäväni teki jo baby showereilleni.
Lahjaksi pikkuneiti sai paljon kaikkea ihanaa: pari vaatetta, nuppipalapelin, hänestä itsestään kertovan kirjan, Duploja, vauvanuken, kummitädin itse tekemät palikat ja niin edelleen. Minun vanhempani kustansivat 1-vuotisvalokuvauksen, ja menemmekin ottamaan potretit heti maanantaina. Kuvauksen vuoksi myös lapsen asua pohdittiin etukäteen hartaudella. Lopulta päädyimme simppeliin valkoiseen t-paitabodyyn ja ihanaan, vähän violettiin taittavaan tyllihameesen. Aikuiset olivat meillä rennoissa vaatteissa, joten itse laitoin vain farkut ja vähän arkityyliäni siistimmän paidan.
Valokuvauksen lisäksi 1-vuotistunnelmat jatkuvat vielä ensi viikolla neuvolan merkeissä. Odotan jo innolla, että pääsen kuulemaan neidin tuoreet mitat – neljä kuukautta edellisestä käynnistä tuntuu tosi pitkältä! Miehellä alkaa kohta pieni breikki opiskeluista, joten ehdimme nyt elokuun alussa toivottavasti viettää hieman aiempaa enemmän perheaikaa. Vaikka siirtymä vauvasta kohti isomman lapsen äitiyttä on totta kai haikeaakin, tuntuu tulevaisuuden ajattelu tällä hetkellä tosi hyvältä. En malta odottaa tulevia taaperovuosia näiden rakkaiden kanssa.