Puolen vuoden täysimetys ja kiinteiden aloittaminen

Eilen vauva täytti puoli vuotta ja sai maistaa ensimmäisen lusikallisensa jotakin muuta kuin rintamaitoa. Aloitimme bataatilla ja aloitusruoan valitseminen tuntui jopa juhlalliselta, vaikka näin puolen vuoden iässä eri makujen kanssa ei tarvitsekaan olla varovainen ja alamme nyt ottaa uusia ruokia kehiin vähintään joka toinen päivä. Pieni tykkäsi bataattisoseen testailusta kovasti! Oikein yllätyin, miten innoissaan ja taitavasti hän maisteli sosetta lusikasta. Seuraavana aamuna hän tosin tuntui olevan hieman vatsakipuinen, joten toivotaan, että maha tottuu pian.

Alunperin en ollut mitenkään erityisesti päättänyt, että odotamme kiinteiden kanssa puolen vuoden ikään saakka. Vielä pikkuvauvavaiheessa arvelin, että joskus siinä joulun ja viiden kuukauden rajapyykin kohdilla voisi hyvin alkaa kokeilla muutakin ravintoa. Jotenkin tuon iän lähestyessä minulle tuli kuitenkin fiilis, että odottaisin mielelläni vielä. Imetys on ollut aivan ihanaa, ja vaikka se totta kai jatkuu yhtä lailla niilläkin vauvoilla, jotka aloittavat maistelut nelikuisina, puolen vuoden täysimetys alkoi tuntua meille parhaalta vaihtoehdolta.

Eri ikäisenä aloittamisen hyödyistä ja haitoista on monenlaisia näkemyksiä, mutta itse koen, että on eduksi, että vauvan suolisto saa ensin kypsyä rauhassa. Varsinkin, kun meillä vauvan ensimmäiset elinviikot  kuluivat kovien vatsavaivojen piinaamina. Vauvan paino on noussut koko ajan hienosti äidinmaidolla ja neuvolassammekin kannustettiin jatkamaan rauhassa täysimetystä, jos se hyvältä tuntuu. Koen, että kiinteitä ehtii kyllä maistella aivan hyvin näin kuuden kuukauden iässä aloittaessakin. Nyt saa myös tarjota rohkeammin eri makuja, luoda halutessaan jo alusta asti säännöllisempää ruokarytmiä useamman kerran päivässä ja antaa vauvan syödä niin paljon kuin hän tahtoo.

Neuvolassa todettiin 5kk tarkastuksen yhteydessä, että vauvalla on valmiudet istua syöttötuolissa, joten senkin suhteen syöttäminen on nyt helppoa. Tein jo jokin aikaa sitten satsit bataatti- ja porkkanasoseita valmiiksi pakkaseen, jotta aloittaminen olisi mahdollisimman simppeliä eikä joka päivä tarvitsisi keitellä kasviksia ja sotkea tehosekoitinta. Ylipäätään pyrin nyt miettimään vauvan menua valmiiksi jo kauppareissuilla. Helpottaa arkea, kun tekee vaikka kerran viikossa pakastimeen vähän reilumman annoksen paria uutta sosetta tai sormiruokareseptiä, ja täydentää muina päivinä pakastimen valikoimaa puurolla ja nopeasti oman kokkailun ohessa valmistuvilla ruoilla.

Pyrin tekemään lähes kaikki vauvan ruoat itse. Se säästää rahaa, ja siten ruoissa ei ole ainakaan mitään ylimääräistä. En kuitenkaan pidä valmiita vauvansoseitakaan mitenkään kamalana asiana. Kodin ulkopuolella liikkuessa käytämme varmasti toisinaan pilttipurkkeja. Niitä on helppo kuljettaa mukana ja niillä pystyy myös monipuolistamaan vauvan ruokavalikoimaa: esimerkiksi kalaa emme syö tonnikalaa lukuun ottamatta juurikaan kotona, joten kaupan valmis lohi-perunasose voi olla ihan hyväkin juttu kiireisiin perhekerho- ja muskaripäiviin. Valmiiseen turvautuessa aionkin suosia kalaa, poroa, couscousia, maissia… kaikkea sellaista, mitä ei ehkä tule juuri kokkailtua itse. Mutta tavoite on tosiaan varautua ja ennakoida vauvan ruokien osalta siten, että ehdottomasti valtaosa olisi itse tehtyä. Olen jo selaillut sormiruokareseptejä Simppelin sormiruokakeittiön nettisivuilta ja listannut ideoita soseisiin.

Olen ajatellut, että yhdistämme soseita ja sormiruokailua vähän fiiliksen ja sujuvuuden mukaan. Nyt alkuun soseet tulevat luultavasti olemaan suuremmassa roolissa. Aion kuitenkin ainakin kokeilla, mitä vauva tuumaa helpoista sormiruoista, jotka eivät vaadi paljoa esivalmistelua. Esimerkiksi sormin syötävät kurkun- tai banaaninpalat olisivat täydellisiä kiirepäivien pelastajia, kun ei jaksa alkaa keitellä erikseen sörsseleitä vauvalle. Sain myös kaveriltani käyttämättömän maistelututin, jota hyödynnämme luultavasti silloin tällöin uusien makujen imeskelyyn, vaikka sen avulla ei ehkä kovin runsaasti ravintoa vauvan vatsaan päädykään. Maistelututti on näppärä tutustumisväline sellaisille ruoille, joita ei voi antaa vauvalle sormisyötäväksi sellaisinaan, mutta joista ei myöskään sillä hetkellä ehdi väkertää sosetta. Ensimmäiset pari päivää maistelemme vain kerran päivässä, mutta aika nopeasti ajattelin lisätä kerrat kahteen-kolmeen ja ottaa mukaan tiettyä säännöllisyyttä aamupuuron, ”lounassoseen” ja jonkin ilta-aterian muodossa. Aika pianhan tämänikäinen voi alkaa syödä ihan sitä viittäkin annosta päivässä.

Kiinteiden aloitus tuo toki tietynlaista lisävaivaa arkeen, mutta samalla olen tosi innoissani tästä uudesta rajapyykistä. Mun mini ei olekaan enää ihan niin mini, vaan jo iso pieni tyttö. Vaikka täysimetyksen päättyminen tuntuu vähän haikealta, olen tosi ylpeä siitä, miten hienosti vauva on kasvanut yksinomaan minun kehostani tulevalla ravinnolla. Nyt on hyvä aika lähteä laajentamaan makupalettia.