Puoliväli ohitettu!
Raskauden puoliväli meni pari päivää sitten ihan huomaamatta ohi. Aika hurjaa! En koe olevani vielä kovin pitkällä raskaana. Päinvastoin ehkä vasta nyt, kun maha oikeasti näkyy, on alkanut olla sellainen olo, että juu, raskaanahan tässä taas ollaan. Alkuraskaudessa minulla oli kylläkin selvästi enemmän oireita kuin nyt, mutta kun raskaus ei ollut vielä kaikille nähtävillä, se ei tuntunut ollenkaan niin konkreettiselta. Loka-marraskuun vaihteen ja vauvan syntymän ajattelu tuntuu edelleen tosi kaukaiselta, mutta samalla siltä, että ihan kohtahan se jo kolkuttelee ovella. Lyhyt kesä vain välissä ja sitten onkin jo loppuraskaus ja äitiysloma. En ole vielä ehtinyt edes ottaa yhtään kuvia mahasta tai miettiä, miten kerron asiasta somessa. Pitää rekrytoida pikapuoliin mies kuvaajaksi!
Töissä kerroin raskaudesta muutama viikko sitten ja kaikki ottivat sen tosi kivasti vastaan. Suurin osa oli kyllä jo aiemmin pistänyt merkille pyöristyneen vatsanseutuni. Lisäksi selvisi, että toinenkin kollega on raskaana ja hänen laskettu aikansa on vain kuukausi omani jälkeen! Työpaikan kannalta vähän hirvittää, että ennestäänkin pienestä tiimistä jää syksyllä pois kaksi työntekijää. Mutta eipä se toisaalta sitten enää ole minun murheeni. Kesälomien ja varsinaiseksi työntekijäksi siirtymisen myötä omakin kiireeni töissä on selvästi lisääntynyt, mutta olen onneksi vielä saanut melko hyvin pidettyä kiinni lyhennetystä työajastani. Keskeneräisiksi to do -listalle roikkumaan jäävät askareet helposti stressaavat, mutta toistaiseksi en ole silti kokenut työtä mitenkään liian kuormittavaksi. Vointini on ollut nyt toisella kolmanneksella tosi hyvä, eikä raskautta huomaa töissä oikeastaan mitenkään.
Raskaus on pysynyt edelleen aika sivuroolissa arjessa. Nyt kesällä sen suhteen on kuitenkin tapahtumassa pientä aktivoitumista. Tällä viikolla on rakenneultra, ja heinäkuun alussa on neuvolakäynti raskaustodistusta varten sekä ensitapaaminen yksityisen kätilön kanssa, joka tulee synnytykseeni. Oikeasti kunnolla ehdin varmaan miettiä vauva-askareita vasta syksyllä äitiyslomalle jäätyäni, mutta on kiva, että esimerkiksi sukupuolen selviämisen myötä voi alkaa pohtia nimiä ja pitää kirpparilla silmät auki vauvanvaatteita ajatellen. Minulla ei taaskaan ole mitään ennakkoaavistusta pienokaisen sukupuolesta. Kumpikin vaihtoehto on meille yhtä tervetullut. Lähipiiri on veikkaillut enimmäkseen poikaa, koska minulla ei ollut tällä kertaa yhtä paljon pahoinvointia kuin tyttöjä odottaessani, ja varmaan ihan siksikin, kun meillä ei poikaa vielä ole. Mutta kohtahan se selviää sitten ihan oikeasti.
Vauvan liikkeet tuntuvat jo melko usein ja vatsa on kasvanut silmissä. Pari päivää sitten sellainen henkilö, jolle en ollut raskaudesta puhunut, kysyi töissä ensimmäistä kertaa, koska minulla on laskettu aika. Olen myös joutunut hyvästelemään mahallaan nukkumisen – katsellaan sitä taas sitten, kun en enää imetä jatkuvasti. Suunnilleen raskausviikolla 18 kaivoin äitiysvaatteet esiin ja järjestin vaatekaapista pois pieneksi jääneet kuteet. Normivaatteistakin osa kyllä edelleen mahtuu ja pariin kertaan venytettyjen äitiyshousujen vyötärökaistaleet hieman lököttävät, mutta varsinkin tavallisista housuista melkeinpä kaikki ovat jo liian kireitä. Kesäsäiden alettua olen pukeutunut lähinnä mekkoihin.