Raskaus- ja kesäkuulumisia
Postaustahdista sen hyvin huomaa – olen paitsi raskaana, myös kokopäivätöissä. Parin viikon kesäloma meni tosi kivasti, jaksoin hyvin ja olo oli selvästi parempi kuin aikaisemmin. Vaikka helleputki alkoi vasta lomani lopulla, saimme nauttia yhteisestä ajasta ja kivoista puuhista. Nyt töihin paluu selvästi kuluttaa voimiani iltapäivistä, jotka ovat muutenkin raskaustuntemusten kannalta heikoin hetkeni päivästä. Olemme silti käyneet muutamaan otteeseen arki-iltapäivisin uimarannalla kaveriperheen kanssa. On mukavaa, että lapset saavat nauttia pitkästä kesälomasta miehen kanssa, vaikka itse olenkin pitkälti kiinni töissä.
Ensi viikolla minullakin on vielä viikko kesälomaa. Esikoisella on kolme lyhyttä eskaripäivää, mutta muutoin saamme viettää rauhallista koko perheen aikaa. Tälle tokalle lomapätkälle ei ole mitään suunnitelmia, saa nähdä mitä keksimme. Toisaalta ihan sellainen kotoisa oleilukin tuntuu tervetulleelta. Tosin mies on nyt kotoillut lasten kanssa jo useamman viikon, joten saa nähdä, kaipaako muu sakki jo aktiivisempaa touhua!
Raskauspahoinvointini helpotti aika hyvin pari viikkoa sitten, mutta iltaisin ihan pientä etovaa oloa saattaa edelleen välillä olla. Lisäksi oksensin yllättäen jokunen päivä sitten iltaisen hampaidenpesun yhteydessä, vaikka en edes ole oksennellut koko raskauden aikana kuin ihan muutamaan otteeseen. Kokonaisuudessaan ruokahalu on kuitenkin palautunut ja ihan koko aikaa ei enää tarvitse napostella, mikä helpottaa arkea.
Pahin väsymyskin lienee näin 16. raskausviikon startatessa takanapäin, vaikka edelleen olen iltaisin normaalia uupuneempi. Aika usein jaksan valvoa jopa kymmeneen! Edelleen vetäydyn silti enimmäkseen pehkuihin tavallista aikaisemmin. En myöskään jaksa iltaisin mitään kovin ihmeellistä, lähinnä katson jotain YouTube-videoita.
Puutarhakauden olen todennut tänä vuonna menneen auttamattomasti sivu suun, enkä ole jaksanut oikeastaan edes mennä kasvimaalle kesäkuun täydellisen hoitamattomuuden aikana villiintyneitä rikkaruohoja ihmettelemään. Jonkin verran mansikoita olemme iloksemme kasvimaalta saaneet, ja raparperi nyt kukoistaa kuten aina. Porkkanat ja salaatit tuskin nousevat, basilikan osalta ei ole enää toivoa ja tomaatintaimikin kuoli saman tien, kun siirsin sen kylmään alkukesään nähden liian aikaisin ulos. Noh, katsotaan jos sitten ensi vuonna, vauva kantorepussa…
Emme menneet raskauden ensimmäiseen ultraan, jota viime tekstissäni vähän pohdiskelin. Maha on kuitenkin kasvanut selkeästi, ja olen miettinyt, ovatko kaikki työpaikalla tajunneet uutiset kertomattakin. Korkeavyötäröisillä housuilla mahaa ei juuri huomaa, mutta näillä säillä enemmän käytössä olleet hellemekot tuovat sen hyvin esiin. Lomakauden jälkeen aion joka tapauksessa kertoa vauvasta töissäkin.
Olemme edelleen seurailleet lasten kanssa raskaus-apista vauvan kasvua. Nyt hän on kuulemma sitruunan kokoinen. Pari päivää sitten tunsin myös ensimmäiset selkeät liikkeet! Ne ovat aina yhtä ihana virstanpylväs, ja sittemmin liikkeitä on tuntunut ainakin yksi selkeä joka päivä. Keskimmäinen kyselee jo kovasti, milloin vauvan potkut tuntuvat mahan ulkopuolelle. Jopa kuopus taputtelee mahaani ja toistelee ”vauva, vauva”, vaikkei varmaan asiasta oikeasti mitään ymmärräkään.
Vähän harmittaa, että blogi on jäänyt näin vähälle huomiolle. Olisi kiva kirjoitella enemmänkin kesästä sekä tietysti taltioida raskaustunnelmia. Niihin on aina ollut kiva palata, kun ajan mittaa yksityiskohdat unohtuvat. En silti uskalla lupailla aktivoitumista, varsinkaan, kun mieskin palaa kohta töihin ja iltapäiviin pitäisi mahduttaa vielä kaikki kokkaus- ja kodinhoitoaskareetkin. En ole vielä ottanut yhtään mahakuvaakaan.
Jos olette muuten ihmetelleet, miksei kommentointi tai tykkäily enää onnistu, niin tämä Lilyn blogipohja uudistui, enkä osaa laittaa toimintoja takaisin päälle. Lisäksi esteettistä silmääni häiritsee, ettei tekstejä pysty enää tasaamaan reunasta reunaan. Mutta luotan siihen, että näitä raapustelmia joku edelleen lukee – tai jos eivät muut, niin ainakin voin itse palata vanhoihin ”päiväkirjamerkintöihin” aina halutessani.